Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
9.6.2015 16.11
Empiirisen eksaktin epätosi
Tuo ylläoleva kuva on Guernica, Pablo Picasson vuonna 1937 laatima seinämaalaus. Sen kaoottisen kubistinen sekamelska kuvaa Guernican kaupungin pommittamista Espanjan sisällissodan aikana. Tuolloin (26.4.1937) saksalaiset ja italialaiset lentokoneet suorittivat yhden ensimmäisistä nykyaikaisista ilmapommituksista siviiliväestöä vastaan ja tappoivat satoja puolustuskyvyttömiä kaupunkilaisia. Guernica sai kyseenalaisen kunnian palvella samalla Hitlerin uusien ilma-aseiden kenttäkokeena.
Jos väittäisin, että Guernica on kooltaan 349 cm × 776 cm oleva, kanvaasille tehty öljyvärimaalaus, jonka työstössä käytettyjen pellavansiemenöljyjen kemiallinen koostumus on
en puhuisi omiani ja luettelisin eksakteja ja kiistattomia tosiasioita kyseisestä taideteoksesta.
Jos taas kertoisin, että Guernica syntyi syvästä järkytyksestä ja ahdistuksesta, jonka kaupungin tuho Picassossa herätti, ja symboloi kaikin tavoin sodan järjettömyyttä ja sen inhimillisyyden särkevää julmuutta ja pahuutta, haastelisin myös totta.
Jälkimmäinen analyysi toisi välittömän hylsyn kemian tunnilla, kun taas ensimmäisellä ei taidehistorian kurssia kyllä läpäistäisi; opettaja haukkuisi moukaksi vahatut viikset väpättäen ja baskeri pomppien.
Silti totta, kumpikin väite. Typeräähän se olisi sanoa, ettei toinen voi pitää paikkaansa, jos kerran toinen on totta.
Sama lähtökohdallinen hölmöyshän se on tässä iänikuisessa uskonto vastaan tiede -vastakkainasettelussa.
Usko ja tiede puhuvat kahta eri kieltä. Niiden sekoittamisesta ei mitään järkevää synny. Uskonopillisia väitteitä vaikka Pyhästä Kolminaisuudesta olisi pölhöä ryhtyä perustelemaan fysiikalla. Yhtä älyvapaata olisi väittää esmes biologian tunnilla, että tutkimus seis, Jumala teki sen.
Usko ja tiede puhuvat kuitenkin usein samoista asioista. Vaikka ne sanovat samaa eri kielellä, se ei tarkoita, etteivätkö kummatkin väitteet voisi olla yhtä tosia. Ihan kuin Guernicassakin.
Paitsi ettei niissä kummassakaan ole unssiakaan kubismia. (Onneksi. Kyyneleen vuodattaisi teologikin silloin.)
Jos väittäisin, että Guernica on kooltaan 349 cm × 776 cm oleva, kanvaasille tehty öljyvärimaalaus, jonka työstössä käytettyjen pellavansiemenöljyjen kemiallinen koostumus on
en puhuisi omiani ja luettelisin eksakteja ja kiistattomia tosiasioita kyseisestä taideteoksesta.
Jos taas kertoisin, että Guernica syntyi syvästä järkytyksestä ja ahdistuksesta, jonka kaupungin tuho Picassossa herätti, ja symboloi kaikin tavoin sodan järjettömyyttä ja sen inhimillisyyden särkevää julmuutta ja pahuutta, haastelisin myös totta.
Jälkimmäinen analyysi toisi välittömän hylsyn kemian tunnilla, kun taas ensimmäisellä ei taidehistorian kurssia kyllä läpäistäisi; opettaja haukkuisi moukaksi vahatut viikset väpättäen ja baskeri pomppien.
Silti totta, kumpikin väite. Typeräähän se olisi sanoa, ettei toinen voi pitää paikkaansa, jos kerran toinen on totta.
Sama lähtökohdallinen hölmöyshän se on tässä iänikuisessa uskonto vastaan tiede -vastakkainasettelussa.
Usko ja tiede puhuvat kahta eri kieltä. Niiden sekoittamisesta ei mitään järkevää synny. Uskonopillisia väitteitä vaikka Pyhästä Kolminaisuudesta olisi pölhöä ryhtyä perustelemaan fysiikalla. Yhtä älyvapaata olisi väittää esmes biologian tunnilla, että tutkimus seis, Jumala teki sen.
Usko ja tiede puhuvat kuitenkin usein samoista asioista. Vaikka ne sanovat samaa eri kielellä, se ei tarkoita, etteivätkö kummatkin väitteet voisi olla yhtä tosia. Ihan kuin Guernicassakin.
Paitsi ettei niissä kummassakaan ole unssiakaan kubismia. (Onneksi. Kyyneleen vuodattaisi teologikin silloin.)
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja