"Si vis bellum, para bellum."

Jossakin paljon minua ylemmissä sfääreissä ollaan täpinöissään. Kirjaimellisesti, taivalla asti. Iso raha vaihtaa omistajaa. Suomi varautuu uusimaan hävittäjäkoneitaan.

Puolustusministeriön nettisivuille ilmestyi eri asetehtailijoiden prameita mainosvideoita. Yhdessä soi Sibeliuksen Finlandia, väläyteltiin Kalevalan säkeitä, ja heti perään pommitettiin Libyaa, Irakia ja Syyriaa. Kuolemankauppiaiden raina oli poikkeuksellisen mauton ja tökerö tekele. Piti pestä silmät sen katsomisen jälkeen.

Mukana on myös naapurin firma, jonka koneet lähetettiin pari vuotta sitten Libyaan lähinnä markkinointimielessä. Eri etevä kikka Sveanmaan lobbareilta!

Uusiin sotapeleihin on laskeskeltu satsattavaksi ainakin kymmenen miljardia euroa. Niiltä toivotaan parempia hyökkäysominaisuuksia kuin nykyisiltä koneilta, risteilyohjuskapasiteettia ja iskukykyä. Minneköhän maailmankolkkaan sitä suunnitellaan ohjattavaksi?

Velkarahallahan näin massiivisia investointeja tietysti tehdään. Samaan aikaan raippa railakkaasti raikaa, leikkuri sähäkästi särisee ja koulutuksesta ynnä työttömiltä saksitaan niin, ettei kiinni kannata pitää, jos sormensa mielii säilyttää.

Jeesus sanoi, että köyhät meillä on aina luonamme (Mark. 14:7), mutta ei hallituksemme olisi tarvinnut sitä niin kirjaimellisesti ottaa. Voisin konsulttimielessä tarjota parempiakin raamatunkohtia ohjenuoraksi, ja ihan ilmaiseksi. Esmes tämän:

    Katsele nuhteetonta, tarkkaile rehellistä -
    rauhan miehellä on tulevaisuus!
    (Psalmi 37:37)

Vieläkö olisi aikaa pyytää, että nosta tiellä kaatuvaa, älä hävittäjäkoneen kokkaa?