Mammonaa on tosi helppo inhota, kun sitä ei ole itsellä. Mutta toisinaan joku päättää panna hyvän kiertämään ja jakaa kultaröykkiöstään hyvään tarkoitukseen. Pari viikkoa sitten venäläinen ökymiljardööri lahjoitti vaatimattomat sata miljoonaa dollaria Breakthrough Listening -projektiin. Kyseinen avaruustutkimuksen hanke keskittyy etsimään älyllisen elämän merkkejä maailmankaikkeudesta, siis Tuolta Jostakin. (Hyvä, että edes sieltä, kun täältäkään ei tahdo löytyä.)

Breakthrough Listening ei muuten ole mikään foliohattujuttu. Sen suojelijana ja keulakuvana toimii Stephen Hawking, siis yksi aikamme kaikkein nerokkaimmista ihmisistä. Hawking on niin älykäs, että ymmärtää jopa kvanttifysiikkaa, vaikka Jumala taisi luoda sen vähän pilke silmäkulmassa.

Ensimmäistä kertaa ei muuten olla heittämässä mertaa mereen. Jenkit starttasivat jo 1950-luvulla SETI-ohjelman (Search for Extra-Terrestrial Intelligence), joka keskittyi haravoimaan avaruudesta kantautuvaa radiosäteilyä epäilyttävien säännönmukaisuuksien toivossa.

Toistaiseksi ollaan vedetty vesiperä. Maailmankaikkeus on iso paikka, ja sen kuuluisan neulan löytää heinäsuovasta aika paljon helpommin. Eikä työtä ole tietenkään helpottanut yleinen huvittunut asenne; että siellä isot miehet sihtailee tähtiin ja etsii lonkeroörkkejä, höhöhö.

Oikeastaan koko männävuosi on ollut hirmu mielenkiintoista seurattavaa noin niin kuin maapalloa avaramman luomakunnan kannalta. Plutolle on päästy hahmottelemaan disneyläisen hauvan naamataulua, asteroidille laskeuduttu ja Mars-mönkijä mataa eteenpäin lehtokotilon rajattomalla vauhdilla ja kärsivällisyydellä. Ja valvomossa tiedemiehet pureksivat kynsiään ja sekoittavat kahvimukiinsa kofeiinitabletteja ja odottavat kravattia hölläten, että josko tässä dataköntissä olisi merkkejä elämästä.

Saan kai pitää itseäni sikäli onnekkaana, että tämänikäinen setämies on aika hyvissä poteroissa näkemään ja kokemaan itse, kun ensimmäiset elämänmerkit tuolta ylhäältä löydetään. Jos täällä alhaalla päätetään keskittyä seuraavan parinkymmenen vuoden aikana tutkimukseen eikä kaadeta rahaa uusiin pyssyihin ja jonkin satunnaisen talouskriisin tapahtumahorisonttiin, siis.

Ei sillä, että minä tai kovin moni muu normaali odottaisi löytävänsä Marsista pieniä vihreitä miehiä. (Niitä löytyy lähempää, Krimiltä.) Mutta kaikki olosuhteet huomioon ottaen lienee ihan realistinen mahdollisuus sille, että Marsissa tai Jupiterin Europa-kuun jäänalaisissa merissä voisi edelleen muhia jotakin alkeellista elämää. Puhutaan siis bakteeri-, arkki- ja levätasoisista hiilipohjaisista organismeista, ei niistä Star Trekin alieneista, jotka eroavat ihmisestä jollakin hassulla otsamuhkuralla.

Aika moni tieteiskirjailija on aikoinaan ennustanut, että jos ja kun ihmiskunta avaa kosmisen etuoven ja laajentuu enenevässä määrin avaruuteen, sillä on oleva todella mullistavat seuraukset kaikelle kulttuurille ja filosofialle - myös uskonnolliselle ajattelulle. Siis vielä paljon tajunnanräjäyttävämmät seuraukset kuin geosentrisen maailmankuvan hajoamisella.

Uskonnollisissa piireissä on toisinaan pidetty ajatustakin maan ulkopuolisesta elämästä jotenkin rienaavana. Että se tekisi tyhjäksi koko idean maapallosta Jumalan Eedeninä ja ainutlaatuisena luomistyönä. Minun mielestäni tuommoisessa kuittailussa mennään ihan väärään suuntaan. Eikö kyse ole enemmänkin täysin päinvastaisesta: jos nyt Marsista tai muualta maailmankaikkeudesta bongattaisiin jotakin elävää, eikö se entisestään korostaisi paitsi a) Jumalan suuruutta ja Hänen luomistyönsä universaaliutta ja kosmista ulottuvuutta, myös b) ihmisen tärkeyttä ja merkittävyyttä Hänen silmissään?

Jos nimittäin tämä taivaankappale olisi yksi ainoa elämää kantava kaikkien noiden tsiljoonien joukossa, eikö Jumalan suhde meihin olisi silloin enemmänkin pakon sanelemaa kuin korostaisi Hänen kaipaustaan ja rakkauttaan luoda suhde juuri meihin, kaikista mahdollisista, lukemattomista, vähäpätöisistä olioista?

Luomakunta on käsittämättömän suuri ja suunnaton monimutkaisuudessaan ja rikkaudessaan. Tuntuisi suorastaan vähättelevältä ajatella, ettei Herralla ole ollut mitään muuta mielessään kuin tämä yksi kivenmurikka.

Minusta on aika varmaa, että elämää jossakin muodossa on muuallakin. Mutta kysymys älyllisestä elämästä on taas ihan eri juttu. Tää setä on skeptinen.

Tieteisfantasioissa á la Star Wars ja semmottiset galaksi on täpöten täynnä asuttuja maailmoja, ja vain mielikuvitus on rajana sille, mimmoisia mörköjä sieltä löytyy. Oikeasti maailmankaikkeus asettaa paljon tiukempia rajoja, koska fysiikka. Ensinnäkin aikaa on täytynyt kulua aika reippaasti, ennen kuin kehittyneen elämän edellytykset täyttyvät. Raskaita alkuaineita, kuten rautaa, syntyy tähtien ytimissä ja leviää kosmokseen supernovaräjähdyksien myötä. On siis vaadittu monta tähtisukupolvea (eli useita vuosimiljardeja), ennen kuin rakennusaineet esimerkiksi meidän Maamme kaltaiselle planeetalle olivat kasassa. Puhumattakaan siitä, että kaikki muut muistilistan kohdat tulisivat täytetyksi yhden ja saman taivaankappaleen kohdalla.

Oletettavasti minkäänlaisia korkeampia elämänmuotoja olisi voinut kehittyä vain viimeisen miljardin-parin vuoden aikana. Iso ikkunako? Tavallaan. Mutta sitten täytyy ottaa huomioon se ajanjakso, jonka me ihmiset olemme olleet "auki" taivaisiin. Radio keksittiin 1890-luvulla, eli vasta reilut sata vuotta meistä on lähtenyt hälyä avaruuteen. Tuona aikana kävimme jo kerran eli vuonna 1962 maailmanlopun kynnyksellä. Kuulostaa ehkä pessimistiseltä, mutta kun keinoja käydä kehnosti on niin valtavan paljon, on ihan mahdollista, että köpelösti olisi voinut käydä myös jollekin toiselle sivilisaatiolle muutaman teollisen vuosisadan aikana. Ja pari vuosisataa on häviävän pieni pätkä vaikka yhdessä vuosimiljardissa. Todennäköisyys sille, että kaksi sivilisaatiota olisi olemassa samaan aikaan ja riittävän lähellä toisiaan, että havaitsisi siitä merkkejä (radioaallot kulkevat "vain" valon nopeudella, eli aika hitaasti mittakaavaan suhteutettuna), on... "vaatimaton".

Mutta kaikesta huolimatta - sata miljoonaa dollaria tähänkin haaveeseen pantiin! Mikä valtava kaipuu meillä ihmisillä näyttää olevan löytää edes hataria merkkejä siitä, ettemme ole yksin. Ehkä se määrittelee meissä jotakin todella perustavanlaatuisen inhimillistä. Kamppailu eksistentiaalista yksinäisyyttä vastaan.

Leikitään ajatusleikkiä!

Oletetaan, että kaikki nuo miljoonat dollarit eivät mene hukkaan, vaan yhtenä kauniina aamuna (vaikka huomenna) radioteleskooppia toisella korvalla kuuntelevalta astrofyysikolta menee kahvit väärään kurkkuun, kun kajareista alkaa piiputtaa selkeän keinotekoinen signaali. Aikansa tätä tutkitaan ja äimistellään ja varmistellaan, mutta sitten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoittaa kaikelle kansalle, että huomio rahvas, vieras äly on ottanut meihin yhteyttä.

Jo vuosikymmeniä sitten avaruuteen on luotainten mukana lähetetty Homo sapiens -touhupakkauksia, joissa on ollut kaikenlaista sälää meistä ja muista. Nyt sitten ryhdyttäisiin presidentti Trumpin alaisuudessa pohtimaan, että kuinka vastattaisiin tähän viestiin, ja mitä näille alieneille ryhdyttäisiin tarjoamaan meistä.

Yhdessä lempeän satiirisen ajankohtaisohjelma South Parkin jaksossa avaruudesta löytyy ufomiesten maailma, ja sinne lähtee heti televankelistojen rahoilla rakentamallaan sukkulalla joukko lähetyssaarnaajia. Kun pitäähän käymättömien korpimaidenkin kurjat syntiset saada pelastuksen alle.

Leikimme edelleen tätä ajatusleikkiä, muistatteko? Amerikkalaiset piirrossarjat sivuuttaen, mitenköhän dramaattinen paljastus maan ulkopuolisesta älystä otettaisiin vastaan kirko(i)ssa?

Kristinuskon sanoma Jumalasta, Kristuksesta ja pelastuksesta on aina ollut (sattuneesta syystä) ihmiskeskeinen. Voisiko edes teoriassa ajatella evankeliumin koskevan myös jotakin toista, täysin ihmisestä poikkeavaa olentoa? Olisiko Jumalan sanalla hänelle jotakin annettavaa?

Miksei? Ei minulla ole aavistustakaan, millaisia kognitiivisia kykyjä jollakin kolmisilmäisellä, nelilonkeroisella, karvaisella avaruusmeduusalla on. Mutta itsetietoisuus ja kyky esittää eksistentiaalisia kysymyksiä näyttää ainakin jossakin määrin olevan sidoksissa kykyyn ymmärtää Jumalan käsite. Uskonnollisuuden on sanottu olevan peri-inhimillinen henkinen ominaisuus. Olisikohan sama totta myös jonkin aivan erilaisen tietoisuuden kanssa? (Ehkä keinoälytutkimus voi antaa vihjeitä.)

Ehkä voisi ainakin ajatella, että älyllisyys tekee olennosta kuin olennosta väistämättä moraalisen toimijan. Moraaliin kuuluu vastuu oikeasta ja väärästä. Tästä näkökulmasta myös joku ei-inhimillinen älyllinen olio voisi olla teologisesti ilmaistuna syntinen.

Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja huudahtaa Jeesuksen nähdessään, että tämä on "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh. 1:29). Kastaja puhui koko maailman synnistä. Ei ainoastaan tiettyjen, harvojen ja valittujen ihmisten. Koko langennut luomakunta on sovitettu Kristuksessa takaisin Jumalan yhteyteen. Eikö periaatteessa voisi siis ajatella, että hyviä uutisia voisi levittää myös Alfa Kentaurin liskokuninkaille?

Vaan luultavasti sellaista päivää ei koskaan tule. Ajatusleikki on kuitenkin jännittävä. Onkohan esmes katolisella kirkolla jotakin virallista kantaa teoriaan ET-missiosta?

Minusta ajatus olisi lohdullinen, riippumatta sen (epä)todennäköisyydestä. Jos Jumalan luomistyö ulottuu meidän ihmissivilisaatiomme ulkopuolellekin, miten paljon se todistaakaan Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan - sinua ja minua - että Hän antoi oman Poikansa syntyä ja elää ja kuolla juuri meidän keskellämme!

Olipa tässä kesäloman viimeisien päivien hengentuotoksessa mitään punaista lankaa tai ei, Jumalan rakkauden varaan voimme siis hyvänä lopputulemana kumminkin jäädä lepäämään.

Tosin Stephen Hawking on varoitellut, ettei ihmiskunnan kannata pitää kosmisessa mielessä meteliä itsestään. Kun espanjalaiset rantautuivat Uuteen maailmaan vuonna 1492, heidän sivilisaationsa oli monella tavoin paljon edistyneempi kuin sikäläisten alkuperäisasukkaiden. Vain pari vuosikymmentä myöhemmin Amerikkojen väkiluku oli romahtanut murto-osaan aiemmasta sotien, kansanmurhien, orjuutuksen ja tautien myötä. Hawking ja monet muut tähtitieteilijät pelkäävät, että jos tuolla jossakin olisi todella älyllistä elämää, se voisi koitua ihmiskunnan tuhoksi.

Että nukkukaa hyvin!