Pimeä talli. Heinien kahina. Härkien haju, aasien korskahdukset. Öljylampun väpättävä liekki. Kapaloitu nyytti, joka nukkuu äitinsä sylissä. Rakkaus, suurempi elämää, suurempi kuolemaa.

Ensimmäinen joulu on uusi luominen, lupaus kaiken asettamisesta ennalleen, lupaus siitä, että lopussa kaikki kääntyy hyväksi.

Ikiaikaisessa kertomuksessa kaikki kuiskii vakuutusta vanhan murtumisesta ja uuden murtautumisesta esiin.

Uusi tähti oli joulun merkki, uusi valo keskelle ääretöntä pimeyttä ja tyhjyyttä. Taivaan kirkkaus paistoi kaikkialle maailmaan. Mikään kolkka ei jäänyt vaille sen loistetta. Vanhat ennustukset puhuivat hallitsijasta, joka tulisi; ennustukset kertoivat vain puolet totuudesta, sillä kuningasta ei saisi yksin Israel, vaan koko maailma. Vapahtajan valo yltäisi maan ääriin, mikään varjo tai pimeys ei tukahduttaisi sitä allensa. Valo loistaa pimeässä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Ensimmäisinä valossa saivat kylpeä Betlehemin paimenet, vähäiset miehet, likaiset ja ruokkoamattomat miehet. Heidän sieluissaan soivat ensimmäisenä riemulaulun sävelet. Kun heidän polvensa notkistuivat rapiseville oljille vanhan seimen äärellä, maailma oli jo muuttumassa, valo hävittämässä varjoja, jotka sitovat ja vangitsevat. Vapahtajan valo sai sädehtiä ensimmäisenä maan hiljaisille ja unohdetuille, vähäväkisille ja mitättömille. Sillä se oli Jumalan tahto.

Tietäjät itäisiltä mailta kulkevat kertomukseen pitkien taipaleiden takaa, taivaankannen liikkeitä tarkkaavat pakanapapit, joiden jumalat ovat vieraat ja kieli outo ja ikivanha. Mutta he saavat kutsun ja tulevat, Vapahtajan valo saa heidän silmänsä sädehtimään ja sydämensä laulamaan ylistystä, ennen kuin se kirkastaa oikeamielisimmistä oikeamielisimpien ja pyhistä pyhimpien sieluja, niiden mahtavien, jotka hallitsevat Jumalan huoneessa pyhässä kaupungissa. Kaikille kansoille ja kielille, kaikkiin sydämiin, jotka etsivät ja harhailevat pimeässä, Vapahtajan valo on tarkoitettu. Sillä se oli Jumalan tahto.

Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jumalan täyteys ja rajattomuus tyhjentyy ja tulee rajalliseksi, kirkkaus ottaa puvuksen ihmisen elämän ja vaivan. Katoamaton tulee katoavaiseksi, jotta katoavainen voisi vielä tulla katoamattomaksi. Jumalan Sana on Jumalan salattu olemus. "Minä olen se, joka minä olen", Hän ilmoittaa itsensä vanhan liiton kirjoituksissa. "Jumala pelastaa", kuiskaa nuori äiti vastasyntyneen esikoisensa korvaan tämän uuden nimen, nimen, joka hänelle on jo ilmoitettu. Jeshua - Jumalan Sana, Jumalan nimi, Jumalan salattu todellisuus. Jumalan salaisuus tulee julki pienessä tallissa; lapsessa, joka nukkuu äitinsä sylissä, on paljastettuna kaikki, mitä ihmisen tarvitsee tietää. Korkein syntyy ihmiseksi, jotta ihminen saisi nähdä Hänet, katsella Häntä kasvoista kasvoihin ja tuntea olevansa rakastettu.

Jotta katoava voisi tulla katoamattomaksi - elämä ja kuolema, rakkaus ja armahdus, anteeksianto ja lunastus on punottu pienokaisen sydämenlyönteihin, kehrätty hänen ohuisiin tukanhaiveniinsa. Hänen kauttaan vahvistetaan rauha kaiken sen kanssa, mikä on maan päällä ja taivaassa. Uusi liitto: vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, Hänen rakkautensa ei järky, eikä Hänen rauhanliittonsa horju. Siunaus ja armahdus tulee koko luomakunnan osaksi. Hämärässä tallissa matkamiesten juhdat, aasit ja härät, lämmittävät vastasyntynyttä pienokaista. Yhden hetken ajan muisto Eedenin paratiisista häivähtää meidän keskellemme. Rauha ihmisen ja Luojan ja luomakunnan välillä.

Niin kuin aamunkoitto hajottaa yön vallat, niin joulun lapsen valo julistaa jo voittoa pimeästä, kahleiden murtumusta, sorrettujen vapauttamista, köyhien armahtamista, tyrannien syöksemistä vallastaan. Jumalan valtakunta meidän keskellämme - kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häntä varten. Hänen syntymänsä saattaa jo häpeään ne mahtavat, jotka hallitsevat miekan ja kullan voimalla. He eivät saa kutsua kumartamaan hänen kätkyensä äärelle. Vapahtajan valo paistaa ihmissydämeen ja kutsuu rakkauden ja palvelun työhön, kauas valtaistuimista, joita hallitsevat mammona ja itsekkyys, ihmisten omat jumalat. Kun joulun lapsi syntyy, maailma vavahtelee perustuksiaan myöten, kaikki suuri romahtaa ja kaikki vähäinen nostetaan. Jumalan valtakunta tulee todeksi. Se romauttaa suuren ja nostaa vähäisen tänäkin päivänä, jos käännämme katseemme Vapahtajaan, joka nukkuu seimessä, Vapahtajaan, joka nukkuu ristillä, Vapahtajaan, jonka lempeä hymy valaisee maailmankaikkeuden kuin kirkas tähti.

Joulun tallissa tapahtuu uusi luominen, lupaus kaiken asettamisesta ennalleen, lupaus siitä, että lopussa kaikki kääntyy hyväksi. Vastasyntyneen pienokaisen kirkkaissa silmissä Jumala itse katsoo sinua ja lupaa: "Sinä olet minun."