Vaalien alla yksi vakiokeskustelunaiheista on oikeus vastaan velvollisuus: onko äänestäminen jokaisen suomalaisen oikeus vaiko peräti velvollisuus? Moni nukkuvien puolueen kannattaja ilmoittaa yksiselitteisesti, ettei politiikka kiinnosta, ja jättää suosiolla vaalit kuin vaalit väliin. "Kun ei kumminkaan voi oikeesti vaikuttaa, ja kaikki poliitikot valehtelee." Toisten mielestä taas äänestettävä on, vaikka sitten sitä pienintä pahaa, jos niikseen tulee. Ratkaisemattomana kysymyksenä jatkanee edelleen, kumpi on parempi: että yhteiskunnallisista asioista täysin pihalla olevat äänestävät vai jättävät äänestämättä.

Kenenkän ei tietysti soisi olevan näistä asioista kuutamolla! Politiikka saattaa kuulostaa kuivakkaalta ja vaikeaselkoiselta, ja iltapäivämediaa seuraamalla siitä voi saada aika hoopon kuvan torkkupeittoineen ja selfieineen, mutta pohjimmiltaanhan kyse on yhteisten asioiden hoidosta (tai hoitamatta jättämisestä). Ja koska sen vaikutukset koskettavat muodossa tai toisessa ihan jokaista, luulisi sen myös kiinnostavan.

Sen "oikean" ehdokkaan valitseminen voikin olla kimurantimpaa. Olen joskus ajatellut, että jos meitä kristittyjä kutsutaan elämään siten, että Jumalan valtakunta voisi jo tässä ajassa olla keskellämme, siinä olisi aika hyvät suuntaviivat mittaitta ihan puhtaasti maallistakin päätöksentekoa.

Jeesus nimesi muutamat ihmisryhmät erityisen autuaiksi Jumalan valtakunnassa. Hänen valintansa osui juuri niihin, joiden asema oli kehno. Vahvojen, rikkaiden, itsekkäiden ja kovasydämisten puolesta hän ei puhunut; hehän ovat jo palkkansa saaneet. Nykyään tosin tunnutaan korostavan jo pienestä pitäen ankaran kilpailun, omaneduntavoittelun ja voiton merkitystä. Heikot ja hiljaiset peittyvät muiden varjoon ja tallautuvat jalkoihin, jos eivät omin voimin pärjää.

Ketkä Jeesus sitten nosti parrasvaloihin julistamassaan uudessa Jumalan valtakunnassa?

Autuaita ovat hengessään köyhät. "Hengessään köyhä" ei ole vähämielinen, vaan löytää elämäänsä ilon pienistä asioista ahnehtimatta paljon. Hänen ajatuksensa eivät pyöri lakkaamatta maallisen mammonan, kuluttamisen ja tavaran ympärillä, sillä hän ymmärtää, ettei sillä ole "loppupelissä" merkitystä. Olennaisinta on pyyteetön rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Hän on valmis vapaaehtoisesti luopumaan omastaankin, jotta maailma olisi oikeudenmukaisempi. Hengessään köyhä on monien poliitikkojen pilkkaama "maailmanparantaja". Luopumalla omastaan hän on valmis varjelemaan luomakuntaa myös tuleville sukupolville ja auttamaan kaukaisiakin lähimmäisiään. Hänhän tietää, että Jumalan edessä hän on itsekin tyhjin käsin.

Autuaita ovat murheelliset. Yksinäisyys ja masentuneisuus ovat hiljaista pahoinvointia, joka katoaa äänekkäämpien ja tärkeilevämpien metelin alle. Yksinäisyyden taakka painaa alas kaikenikäisiä ihmisiä - niin köyhiä kuin rikkaitakin. Yhä useampi suomalainen kärsii masennuksesta ja merkityksettömyyden tunteesta, ajautuu irralleen muista ihmisistä kuin tuulen ajama lehti. Se on mustaa, kylmää tervaa, joka pahimmillaan jähmettää ihmisen totaalisesti kuin kuolleeksi. Niin sosiaali- kuin mielenterveyspalveluistakin karsiminen satuttaa eniten heitä, jotka jo ovat menettäneet lähes kaiken. Kuka heidän puolestaan puhuisi, kun he eivät itse enää jaksa?

Autuaita ovat kärsivälliset. Populisti on ihminen, joka puhuu paljon ja nopeasti ja vetää viivat niin suoriksi, että ympyrästäkin tulee kolmio. Hänellä on tarjota simppeli ratkaisu vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmiin, ja hän osaa peittää sen makeaan hunajaan, joka varmasti myy itsensä läpi epätietoisille, hämmentyneille ja kyllästyneille ihmisille. Puheissaan populisti ajaa kansan, mutta tosiasiassa vain omaa etuansa. Ongelmien ratkaisuista ei ole niin väliä, sillä populisti ratsastaa tyytymättömyydellä. Ratkaisut löytyvät, jos niiden tekoon vaadittavaa pitkämielisyyttä löytyy. Vanhan sananlaskun mukaan Roomaa ei rakennettu päivässä. Yhdessä päivässä se kyllä sitten ryöstettiin.

Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Tätä voi olla vaikea sovittaa maallisempaan kontekstiin. Mitä on vanhurskaus? Sen voisi sanoa merkitsevän Jumalalle kelpaavaa; sellainen on vanhurskas ihminen. Vanhurskas syntisestä ja vajavaisesta ihmisestä tulee Kristuksen tähden, ja Hänen voimansa ja esimerkkinsä kutsuu vastaavasti elämään rakkauden lain mukaan: kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Aseta itsesi heikon ja hyljeksityn vähemmistön asemaan ja kysy, toivoisitko, että sinua kohdeltaisiin kuten heitä kohdellaan nyt. Sillä mitä pienempi joukko, sen todennäköisemmin enemmistö ei heidän asioistaan piittaa. Entä jos jonakin päivänä olet itse muukalainen vieraassa maassa tai muistisi kadottanut vanhus?

Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat. "Tulos tai ulos." Kova linja kovilta miehiltä. On helppo olla kova, kun itsellä menee hyvin. Ja on houkuttelevaa nähdä vika muissa ihmisissä. Köyhät ovat köyhiä, sairaat sairaita ja työttömät työttömiä, koska he eivät vaan yritä tarpeeksi ja maksavat sitten mansikoita muulle yhteiskunnalle. Asiat ovat kuitenkin harvoin mustavalkoisia. Onko meissä armollisuutta sallia ihmiselle myös epäonnistumisen mahdollisuus ja auttaa hänet sitten takaisin jaloilleen? Otammeko vastuuta myös toisista, niistä vähäisemmistäkin, vai jätämmekö jokaisen huolehtimaan itsestään niin kuin parhaiten taitaa tai ei taida?

Autuaita ovat puhdassydämiset. Tässä maailmassa ei varmasti ole ainuttakaan aikuista, jota voisi täysin vilpittömästi sanoa puhdassydämiseksi. Se on ihmisen osa. Mutta lapset ovat vielä puhdassydämisiä. Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten, nämä pienimmät ovat suurimpia. Monesta muusta voidaan luopua, mutta ei heidän asiastaan. Se, joka vie koululta ja kasvatukselta, vie kaikkien tulevaisuudelta. Varhain alkava pahoinvointi kestää yleensä läpi koko (lyhyemmäksi jäävän) elämän. Ei näin.

Autuaita ovat rauhantekijät. Jotakin on pahasti vialla, jos mummoja makuutetaan märissä vaipoissa, mutta uusiin pommeihin löytyy kyllä rahaa miljarditolkulla. Koskaan ei ole historian kuluessa sotaan valmistautumalla ole saatu rauhaa, vaikka lentävä lause niin väittääkin. Rauha saadaan, jos rauhaan valmistaudutaan. Mitä ärhäkkäämmin suuret melskaavat maailmalla, sen kirkkaampana pitäisi rauhan ääni kuulua pienemmän suusta. Yhä vieläkin maassamme teljetään vankilaan niitä, jotka eivät halua tarttua aseisiin uskonnollisen tai eettisen kutsumuksensa tähden. Sellaista ei vapaassa maassa uskoisi kohtaavansa.

Jumalan valtakunnasta ajatellaan monella tavalla. Se on toisaalta jotakin, joka ei koskaan toteudu täydellisyydessään ennen kuin sinä viimeisenä päivänä, jolloin Kristus vetää kaikki ihmiset luoksensa. Toisaalta se on jo tullut meitä lähelle; se on jo meidän keskellämme. Se on elämistä tässä maailmassa niiden ohjeiden mukaan, jotka Mestari meille antoi, kun oli vielä meidän luonamme. Samoin on pelastuksen laita: kun meidät on kerran kalliisti ostettu Jumalan lapsiksi, meille on annettu suuri tehtävä elää Jumalan valtakunnan kansalaisina myös tämänpuoleisessa maailmassa.

Se onnistuu päivä kerrallaan, yksi hyvä teko kerrallaan, yksi hyvä sana kerrallaan. Yhdessä noista teoista ja sanoista kertyy suuri aarre, jonka rikkaus hyödyttää kaikkea maanpiiriä.

Meidän suomalaisten ei tarvitse alistua kuninkaiden ja tyrannien vallan alle, vaan saamme seistä yhdenvertaisina päättämässä yhteisistä asioistamme. Meistä on myös kiinni, haluammeko ajaa niiden asiaa, jotka Jeesus kauan sitten julisti autuaiksi tulevassa Jumalan valtakunnassa.

Äänestäthän sinäkin!