Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
1.5.2016 15.05
Vapautta vappuna
Onkohan seurakunnassa
tilaa vappuhumulle?
tilaa vappuhumulle?
Kysymys maallistuvasta yhteiskunnasta: sopiiko kristitynkin viettää vappua hyvillä mielin, vaikka silloin näkyy paljon epäilyttävää punaista?
Vastaus: kyllä sopii!
Kaikkien yt-neuvottelujen, kolmikantojen ja silpputöiden keskellä kristityllä on Hyvä paimen (nykykielellä kai Hyvä agraariteknikko), joka kutsuu ihmisiä luoksensa lohduttavilla sanoilla: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt. 11:28)
Raamattu on hyvän työn ja hyvän levon ohjekirja. Se lienee ensimmäisiä "työehtosopimuksia" - se nimittäin kehottaa työnantajia reiluuteen ja kohtuullisuuteen työntekijöitänsä kohtaan ja varoittaa kylmäsydämisestä mammonan tavoittelusta (esim. Matt. 6:19-24; 1. Tim. 5:18; Jaak. 5:1-5; Sananl. 22:16; Aam. 8:4-8).
(Mammona: (nykysuomeksi) subst., joka kattaa miljoonaoptiot, veroparatiisit, yt-bonukset tms. ökyilyn)
Jumalan lapsina saamme alati tehdä työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Siihen ei kuulu ainoastaan hengellinen työ. Kaikki yhteistä hyvää rakentava työ on sellaista ja siksi arvokasta. Jokaisella on oma tehtävänsä, eikä palkkapussin paksuus määritä, onko joku "parempi ihminen" kuin toinen. Sen palkkapussin täyttäjänkin soisi joskus muistavan.
Ihminen ei ole milloinkaan pelkkä ratas suuressa koneistossa, eikä hänestä saa sellaista tulla. Hän ei ole varaosa, jonka voi heittää pois ja korvata uudella, vaan arvokas ja tärkeä, yksi meistä, jotka tätä maata ja maailmaa rakennamme.
Päivä ja yö, lepo ja työ. Jokaisella on myös oikeus lepoon. Kerrotaanpa Raamatussa, että Jumalakin lepäsi työnsä päätteeksi (1. Moos. 2:1-2). Työ voi kuluttaa loppuun, mutta niinpä voi myös, paradoksaalisesti, näännyttää työn puute. Ihmisellä on oikeus vapauteen uupumuksesta. Nasaretilaisen rakennusmiehen juhlapöytä on paikka, jossa jaetaan elämän leipää ja elävää vettä. Mutta myös maan mahtavat voisivat muistaa niitä vähäisempiä, jottei heitä totaalisen nääntymyksen partaalta tarvitsisi sunnuntaiaamuisin virvoittaa.
Tätä lepoa toivoisi kunnioitettavan ihan raatajan jaksamisen ja yleisen säädyllisyyden vuoksi helatorstaina ja loppiaisena - vastakin!
Iloisesti kiittäen ja Jumalan kunniaksi tehty työ - kaikki työ - on jo itsessään jumalanpalvelusta, totesi Martin Luther. Sen kautta Jumala myös palvelee meitä hyviä lahjojaan jakaen, olipa paikkamme mikä hyvänsä (1. Kor. 3:8-11; Kol. 3:23). Etsiköön työntekijä työstään iloa ja merkitystä; antakoon työnantaja hänelle siihen mahdollisuuden!
Iloista taakoista ja kuormista vapaata vappua!
Vastaus: kyllä sopii!
Kaikkien yt-neuvottelujen, kolmikantojen ja silpputöiden keskellä kristityllä on Hyvä paimen (nykykielellä kai Hyvä agraariteknikko), joka kutsuu ihmisiä luoksensa lohduttavilla sanoilla: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt. 11:28)
Raamattu on hyvän työn ja hyvän levon ohjekirja. Se lienee ensimmäisiä "työehtosopimuksia" - se nimittäin kehottaa työnantajia reiluuteen ja kohtuullisuuteen työntekijöitänsä kohtaan ja varoittaa kylmäsydämisestä mammonan tavoittelusta (esim. Matt. 6:19-24; 1. Tim. 5:18; Jaak. 5:1-5; Sananl. 22:16; Aam. 8:4-8).
(Mammona: (nykysuomeksi) subst., joka kattaa miljoonaoptiot, veroparatiisit, yt-bonukset tms. ökyilyn)
Jumalan lapsina saamme alati tehdä työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Siihen ei kuulu ainoastaan hengellinen työ. Kaikki yhteistä hyvää rakentava työ on sellaista ja siksi arvokasta. Jokaisella on oma tehtävänsä, eikä palkkapussin paksuus määritä, onko joku "parempi ihminen" kuin toinen. Sen palkkapussin täyttäjänkin soisi joskus muistavan.
Ihminen ei ole milloinkaan pelkkä ratas suuressa koneistossa, eikä hänestä saa sellaista tulla. Hän ei ole varaosa, jonka voi heittää pois ja korvata uudella, vaan arvokas ja tärkeä, yksi meistä, jotka tätä maata ja maailmaa rakennamme.
Päivä ja yö, lepo ja työ. Jokaisella on myös oikeus lepoon. Kerrotaanpa Raamatussa, että Jumalakin lepäsi työnsä päätteeksi (1. Moos. 2:1-2). Työ voi kuluttaa loppuun, mutta niinpä voi myös, paradoksaalisesti, näännyttää työn puute. Ihmisellä on oikeus vapauteen uupumuksesta. Nasaretilaisen rakennusmiehen juhlapöytä on paikka, jossa jaetaan elämän leipää ja elävää vettä. Mutta myös maan mahtavat voisivat muistaa niitä vähäisempiä, jottei heitä totaalisen nääntymyksen partaalta tarvitsisi sunnuntaiaamuisin virvoittaa.
Tätä lepoa toivoisi kunnioitettavan ihan raatajan jaksamisen ja yleisen säädyllisyyden vuoksi helatorstaina ja loppiaisena - vastakin!
Iloisesti kiittäen ja Jumalan kunniaksi tehty työ - kaikki työ - on jo itsessään jumalanpalvelusta, totesi Martin Luther. Sen kautta Jumala myös palvelee meitä hyviä lahjojaan jakaen, olipa paikkamme mikä hyvänsä (1. Kor. 3:8-11; Kol. 3:23). Etsiköön työntekijä työstään iloa ja merkitystä; antakoon työnantaja hänelle siihen mahdollisuuden!
Iloista taakoista ja kuormista vapaata vappua!
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja