Vastaus: EI voi,
mutta larppausta voidaan käyttää rippikoulun opetuksessa hyvinkin monella eri tavalla.
Tampereen seurakuntien rippikoulupastori Jari Pulkkinen heitti minulle kysymyksen vuosi sitten, olisinko kiinnostunut vetämään hänen kanssaan suomen ensimmäisen roolipeliriparin. Ensin ajattelin kieltäytyä, sillä tiesin sen vievän paljon aikaa ja voimia, nimenomaan suunnittelun osalta. Mutta silti minä idiootti vastasin kyllä.
Olen tähän koonnut joitain juttuja siitä miten toteutimme
roolipelirippikoulun ja miten käytimme opetuksessa Roolipelimaisia
elementtejä
Ripari larpaten
kesällä pidettiin Tampereella suomen ensimmäinen
roolipeliripari. Aikaisemminkin on
seurakuntien rippikouluissa ja leireille tehty roolipelejä ja larpattu, mutta
tällä kertaa koko rippikoulun opetus oli kasattu larppauksen ympärille. Jokainen
oppituntikokonaisuus alkoi erilaisella pelillä, jonka avulla käsiteltiin mm
jumalasuhdetta, vanhempien kunnioittamista, välittämistä toisista ihmisistä tai
Raamatun kertomuksia.
Alkusota
Leiri alkoi suurella pelillä jonka tarkoitus oli ryhmäyttää
leiriläiset, ohjaajat ja vetäjät. Pelissä oli kaksi heimoa jotka kohtasivat
yhteisellä pyhällä paikalla ja jotka kumpikin vaativat sitä omakseen. Samoin
alueelta löytyi tietäjä, jonka luokse pääsi parantajan oppiin ne, jotka
tunsivat kutsumusta ihmisten auttamiseen. Metsästäjien avulla hankittiin
nahkoja joita vaihdettiin kauppiaalla aseisiin. Odotettavissa oli suuri
taistelu pyhän paikan omistuksesta. Samaan aikaan kuitenkin toisessa heimossa
alkoi itää ajatus vallankaappauksesta ja asioiden rauhanomaisesta
ratkaisusta. Kuningas syöstiinkin
vallasta verettömässä vallankaappauksessa ja tämän jälkeen aloitettiin
neuvottelut toisen heimon kanssa. Toisessa heimossakin samaan aikaan pääsivät
johtoon rauhanomaista ratkaisua haluavat, joten neuvottelut johtivat pian
yhteiseen sopimukseen pyhän paikan rauhanomaisesta jakamisesta ja heimot
pääsivät aloittamaan yhteisen rinnakkaiselon rauhassa.
Peli oli hyvä osoitus siitä miten rauhanomainen ratkaisu on
usein se paras vaikka pelintekijät olivat valmistautuneet ja suureen sotaan.
Samalla leiriläiset saivat hyvän opetuksen rauhasta ja siihen pyrkimisestä myös
omassa elämässä. Tärkein pelin saavutus oli kuitenkin upea aloitus yhteiselle
leirijaksolla. Opimme tuntemaan toisiamme eikä tämän jälkeen kenenkään
tarvinnut jännittää toisia leiriläisiä.
Oppitunnit larpaten
Leirillä pelattiin useita pikkupelejä, jotka kaikki
liittyivät myös opetettaviin asioihin. Kaikkien tuntema Jeesuksen
Tuhlaajapoika-vertaus käsiteltiin eräänä päivänä niin, että jokainen
leiriläinen joutui pelaamaan samasta tarinasta kolme eri roolia, eli
Tuhlaajapojan, joka pyytää ennakkoperintönsä ja tuhlaa sen, minkä jälkeen
joutuu palaamaan katuvana kotiin Isän luo. Isän rooli, joka siis luovuttaa
rahansa lapselle ja luulee tämän lähteneen pois pysyvästi sekä Veljen rooli,
joka kateellisena katselee miten toinen veli tuhlaa rahansa ja palaa isän luo
kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokainen joutui siis paneutumaan hetkeksi
toisen rooliin ja sitten pohtimaan näitä tunnelmia joita hahmot edustivat sekä
vertailemaan mielessään eri hahmoja. Miten minä olisin käyttäytynyt oikeasti
tuossa tilanteessa.
Mopovarkaan kohtalo!
Pelejä pelattiin myös nykypäivään liittyen. Eräässä pelissä
mallinnettiin nuorten tapaus erään ostoskeskuksen kulmilla missä vanhemmat
tulivat poliisin kanssa paikalle tilanteeseen missä oli varastettu, käytetty
alkoholia, tapeltu ja ajettu mopolla kolari. Yhdessä sitten selvitettiin
asioita ja paneuduttiin mm oikein ja väärin-tekemisen ongelmaan, ystävyyteen,
valehtelemiseen, vanhempien kunnioittamiseen ja lain määräyksiin. Varsin
monipuolinen tapahtuma siis.
Kuolema kristityille!
Ehtoollisen merkitykseen ja historiaan sukellettiin pelissä
jossa rippikoululaiset jaettiin kolmeen ryhmään. kristityt, Rooman kansalaiset ja sotilaat.
Kristittyjen tehtävänä oli selvittää salainen kokoontumisen paikka ja varmistaa
että kaikki kristityt pääsevät sinne sovittuna aikana. Samalla heidän tuli
levittää evankeliumia kansalaisten keskuuteen ja saada mahdollisimman moni
mukaan kokoontumiseen. Sotilaat puolestaan yrittivät selvittää ketkä olivat
kristittyjä ja mihin he kokoontuvat.
Samalla sotilaat yrittivät värvätä kansalaisista tiedustelijoita ja
vakoilijoita. Tilanne kehittyi niin,
että lopulta kaikki saapuivat salaiseen kokoontumiseen, jonne oli saapunut Paavali
Roomasta kertomaan Kristuksesta ja viimeisestä ateriasta, ehtoollisesta.
Samalla kun opimme miten ehtoollinen oli syntynyt ja miksi sitä vietettiin,
vietimme mekin yhteisen ehtoollisen alkuseurakunnan tyyliin murtaen leipää ja
nauttien viiniä (mehua) yhdessä rukoillen. Hieno kokemus ja hyvin pelattu
larppi.
Kristuksen kärsimystie
Leirin viimeinen suuri peli ei oikeastaan ollut enää peli
vaan näytelmä. Maailmalla suuren suosion saanut Via Crucis on Jeesuksen
kärsimystarinaan liittyvä näytelmä joka esitetään vaelluksen muodossa ulkona.
Näytelmä jaettiin kolmen kohtaukseen ja Jeesuksen roolin veti yksi isosista,
Lauri. Muissa rooleissa olivat kaikki rippikoululaiset. Näytelmä alkoi Getsemanen puutarhasta jossa
Jeesus oli rukoilemassa opetuslasten kanssa. Juudas saapui paikalle sotilaiden
kanssa ja vangitsi Jeesuksen. Sieltä siirryttiin maaherran palatsiin, missä
Pietari kielsi Jeesuksen ja Pontius Pilatus tuomitsi Jeesuksen ruoskittavaksi
ja teloitettavaksi Golgatalle.
Matkalla pääkallonpaikalle, Jeesus kaatuu ja häntä saapuu
auttamaan Joosef Arimatialainen. Golgatalla Jeesus ristiinnaulittiin ja hän
antoi henkensä. Normaalisti Via Crucis päättyy Jeesuksen kuolemaan, mutta
halusimme ottaa tarinaan vielä yhden kohtauksen pääsiäisaamusta, kun naiset
saapuivat Jeesuksen haudalle ja löysivät haudan tyhjänä ja kuulivat enkelin
kertovat, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.
Ihan kiva ripari!
Vaikka leirillä pelattiinkin paljon larppeja, oli kyseessä
kuitenkin aivan normaali rippikoululeiri. Iltaisin vietimme iltanuotioita ja
päivällä vietimme yhteisiä leirijumalanpalveluksia. Ryhmissä luettiin Raamattua
ja opeteltaviin asioihin paneuduttiin mm älypuhelimien, internetin ja
ulkoläksyjen avulla.
Leiriläiset kertoivat roolipeliriparin olleen kiva juuri
siksi, että kaikki leiriläiset olivat hieman samalla tavalla vinksahtaneita,
eikä ketään katsottu kieroon tämän harrastuksen johdosta. Leiriläiset jopa kehittivät ja rakensivat
vapaa-aikanaan omi roolipelejä, jotka olivat siis vapaaehtoisia, mutta jotain
kertoo se, että niihin osallistui kaikki leiriläiset ja jopa vetäjätkin.
Roolipelaaminen ja larppaus on hyviä harrastuksia ja on
hienoa että niiden avulla voi opetella myös vaikkapa rippikoulun asioita.
Roolipeli
Roolipelit ovat pelejä jossa pelaajat eläytyvät
kuvitteellisiin hahmoihin ja toimivat hahmon mukaan pelinjohtajan asettamiin
tehtäviin. Peleissä on tunnusomaista mm hahmon kehittyminen ja pelaaminen
keskustelemassa. usein käytetään myös noppia. pelissä on ennaltalaaditus
säännöt joiden puitteissa peliä pelataan. peli kuitenkin kehittyy pelaajien
mukana, eikä lopputulosta voi ennustaa.
Larppaus
(LARP=Live Action Role Play)
Larppaaminen on roolipelaamista todellisessa maastossa
näyttelemällä roolia ja keksien itse vuorosanat. Larppaukseen kuuluvat myös
asusteet ja varusteet jotka liittyvät pelimaailmaan ja jotka ovat
mahdollisimman todentuntuisia.