Mikä on kirkkovuoden juhlista suurin? Kun tätä kysytään lapsilta, vastaus on usein joulu. Joulu yltää kyllä kelpo kakkossijalle, mutta oikea vastaus on tietenkin pääsiäinen. Keväisenä ja valoisana juhlana pääsiäisestä on tullut melkein kaikille, isoille ja pienille, hauska ja suosittu päivä niin seurakunnassa kuin muuallakin. Suloisten tipujen, makoisien suklaamunien ja virpojanoitien keskellä monelta silti unohtuu kokonaan, mistä pääsiäisessä loppujen lopuksi on kyse: Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Niin, nyt ei puhutakaan kovin pienistä tai helpoista asioista! Pääsiäinen on monimutkaisempi kuin suoraviivainen Jeesus-lapsen syntymäjuhla joulu. Siihen mahtuu monenlaisia vaikeitakin tunteita ja ajatuksia. Miten lapsille voi tai edes pitäisi puhua kuolemasta tai kärsimyksestä? Ehkäpä niistä olisi mieluimmin vaiti, mutta nekin kuuluvat Jeesuksen elämän viimeisiin hetkiin. Se täytyy kuitenkin aina kertoa, lapsen ikäkauteen sopivalla tavalla, että pitkäperjantaina Jeesus kuoli.

Pääsiäinen ja pyhäinpäivä toisena juhlana ovat sellaisia aikoja, jolloin monet vanhemmat jättävät tulematta lapsineen esimerkiksi avoimeen päiväkerhoon. Ehkä heistä tuntuu hieman vaikealta, jos puhutaan kuolemasta.

Mutta kaiken keskellä loistaa kuitenkin pääsiäisaamun ilo. Hauta onkin tyhjä - Jeesus elää! Yllätyksen, ihmettelyn, riemun ja toivon pyrimme aina nostamaan keskiöön ja pitämään päällimmäisenä läpi koko pääsiäisajan. Synkissä asioissa käväistään, vaan ei viivytä. Niitäkin ympäröi aina ajatus turvallisesta ja rakastavasta Taivaan Isästä.

Tämä ilo ohjaa kaikkea pääsiäistouhuamistamme, jota onkin aika paljon. Tämä on se aika kerhovuodesta, jolloin askarrellaan ehkäpä kaikkein eniten. On munia ja kanoja, tipuja ja pupuja, kortteja ja virvontakoristeita, ja ideoita yleensä vielä enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa. Ja kylvämme pääsiäisruohoa - sehän on uuden elämän merkki. Näin pääsiäisen alla, läpi paastonajan, opettelemme myös monia uusia lauluja, joiden kautta suuret tapahtumat tulevat lapsille tutuiksi kuin itsestään.

Tyhjän haudan ihmeestä iloitaan kaikessa seurakunnan varhaiskasvatuksessa, iltapäiväkodilta päiväkerhojen kautta avoimiin ja perhekerhoihin. Koululaiset ja päiväkotilaiset käyvät usein pääsiäiskirkkohetkessä. Usein tapahtumiin voidaan eläytyä esimerkiksi nukketeatterin keinoin.

Meillä ip-kodilla Jeesuksen matkalle on lähdetty jatkokertomuksen muodossa. Jerusalemissa on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, ja aina kertomus jää johonkin jännittävään kohtaan. Mitenköhän seuraavaksi käy...?