VaKa vanha ja mukulat
Tämä tämmöttinen on Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi. Sen aikakirjoihin kirjataan viisauden helmiä, asiaa kristillisestä kasvatustyöstä ja arkisen sekavia sattumia koululaisten iltapäiväkodilta. Koivistonkylän ip-kodin tapahtumia aikansa raportoinut blogi keskittyy vaihtelun vuoksi Peltolammin ip-kodin arkeen ja juhlaan.
11.3.2016 8.39
Leipää pelloilta maan
Ei tarvitse mennä ip-kotia edemmäs kalaan, hyvän ruokapöydän teot ja tavat löytyvät joka välipalalta.
Yhden mainoshokeman mukaan kuulemma "Hyvä ruoka, parempi mieli". Ainakin kauppiaalle tulee, kun alkuviikosta bongaa Miian taas kärryineen kaupan ovella. Tuolta se ip-kotilainen taas tulee!
Kärryt eivät jää tyhjäksi, onhan meillä kirjoillamme 25 kasvuikäistä kakaraa, jotka syövät viikon mittaan viisi välipalaa. Vaikka joka päivä eivät kaikki nälkäiset naperot istu pöydän ääressä, karkeasti arvioiden apetta valmistetaan joka tapauksessa yli sadalle syöjälle joka viikko. Sen kantamiseen tarvitaan monta ruotsalaisen huonekaluliikkeen sinistä kassia.
Mutta pöperön paneminen pöytään ei ole pelkkä välttämätön pakko vaan osa (pitäisikö sanoa orgaaninen osa!) iltapäiväkotimme kasvatustyötä. Sillä, mitä mukuloille syötetään, ja miten sitä syötetään, on merkitystä. Kasvava lapsi tarvitsee terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja parhaamme mukaan pyrimme sitä heille myös tarjoamaan.
Pöydän antimet vaihtelevat joka päivä. "Pääruokana" menyystä löytyy useammanlaista leipää, jugurttia, muroja, puuroa tai toisinaan jotakin paistettavaa, kuten riisipiirakoita. Pelkkiä sokerimuroja emme lautaselle lappaa, ja makujugurtit sekoitamme yhteen maustamattoman kanssa, jotta lopputulema ei olisi niin mahdottoman sokeripitoista. Ja välillä on pizzaperjantai, joskus keskiviikkoisin.
Mutta aina, olipa pöydässä sitten mitä tahansa, sieltä löytyy aina kaverina monenlaista tuoretta. Syötämme mukuloille kaikensorttisia kasviksia ja hedelmiä, eikä leipälautasen kanssa häivytä minnekään, ennen kuin sinne on otettu jotakin tuoretta mukaan. Kurkut, paprikat, tomaatit, salaatit, kukkakaalit, porkkanat, lantut, kesäkurpitsat - kaikki maan päällä tai alla kasvava on vuoden mittaan tullut tutuksi, ja hyvin ovat myös lapset oppineet niitä syömään. Kantavana periaatteenamme onkin, että kun lapset tottuvat ip-kodilla syömään monipuolisesti kasviksia, he eivät nirsoile kotonakaan, ja hyvä tapa säilyy parhaassa tapauksessa läpi elämän.
Ja aina välillä mietimme myös sitä, mistä ruoka pöytään tulee. ("Kaupasta!") Siinä hyvänä ja konkreettisena apuna ovat muun muassa pihamaamme viljelylaatikot, joihin tänäkin keväänä varmasti pannaan itämään jotakin maukasta.
Yhteinen ruokailuhetki, jossa me kaikki olemme läsnä, on myös tärkeä ja kokoava päivän taitekohta. Siinä on hyvin aikaa puhua ja kuunnella. Mutta ei ruoka suussa. Hyvät pöytätavat opitaan kuin itsestään. Niistä on käytännön hyötyäkin, kauniisti käyttäytyvä pöytä pääsee useimmin ensimmäisenä lautasiaan täyttämään...
Kärryt eivät jää tyhjäksi, onhan meillä kirjoillamme 25 kasvuikäistä kakaraa, jotka syövät viikon mittaan viisi välipalaa. Vaikka joka päivä eivät kaikki nälkäiset naperot istu pöydän ääressä, karkeasti arvioiden apetta valmistetaan joka tapauksessa yli sadalle syöjälle joka viikko. Sen kantamiseen tarvitaan monta ruotsalaisen huonekaluliikkeen sinistä kassia.
Mutta pöperön paneminen pöytään ei ole pelkkä välttämätön pakko vaan osa (pitäisikö sanoa orgaaninen osa!) iltapäiväkotimme kasvatustyötä. Sillä, mitä mukuloille syötetään, ja miten sitä syötetään, on merkitystä. Kasvava lapsi tarvitsee terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja parhaamme mukaan pyrimme sitä heille myös tarjoamaan.
Pöydän antimet vaihtelevat joka päivä. "Pääruokana" menyystä löytyy useammanlaista leipää, jugurttia, muroja, puuroa tai toisinaan jotakin paistettavaa, kuten riisipiirakoita. Pelkkiä sokerimuroja emme lautaselle lappaa, ja makujugurtit sekoitamme yhteen maustamattoman kanssa, jotta lopputulema ei olisi niin mahdottoman sokeripitoista. Ja välillä on pizzaperjantai, joskus keskiviikkoisin.
Mutta aina, olipa pöydässä sitten mitä tahansa, sieltä löytyy aina kaverina monenlaista tuoretta. Syötämme mukuloille kaikensorttisia kasviksia ja hedelmiä, eikä leipälautasen kanssa häivytä minnekään, ennen kuin sinne on otettu jotakin tuoretta mukaan. Kurkut, paprikat, tomaatit, salaatit, kukkakaalit, porkkanat, lantut, kesäkurpitsat - kaikki maan päällä tai alla kasvava on vuoden mittaan tullut tutuksi, ja hyvin ovat myös lapset oppineet niitä syömään. Kantavana periaatteenamme onkin, että kun lapset tottuvat ip-kodilla syömään monipuolisesti kasviksia, he eivät nirsoile kotonakaan, ja hyvä tapa säilyy parhaassa tapauksessa läpi elämän.
Ja aina välillä mietimme myös sitä, mistä ruoka pöytään tulee. ("Kaupasta!") Siinä hyvänä ja konkreettisena apuna ovat muun muassa pihamaamme viljelylaatikot, joihin tänäkin keväänä varmasti pannaan itämään jotakin maukasta.
Yhteinen ruokailuhetki, jossa me kaikki olemme läsnä, on myös tärkeä ja kokoava päivän taitekohta. Siinä on hyvin aikaa puhua ja kuunnella. Mutta ei ruoka suussa. Hyvät pöytätavat opitaan kuin itsestään. Niistä on käytännön hyötyäkin, kauniisti käyttäytyvä pöytä pääsee useimmin ensimmäisenä lautasiaan täyttämään...
Leipä- ja vihannespöytäkattaus. Etelän hetelminä löytyy tällä kertaa tutumpien omppujen, banskujen ja mandariinien sijasta tuoreita taateleita, Jeesuksen kotimaassakin tunnettuja herkkuja.
Murolautasellinen koostuu aina vähäsokerisista pohjamuroista ja niitä täydentävästä sopivasta määrästä suklaa- yms. kikkareita. Riisimurot tai maissihiutaleet haetaan usein tukusta jättilaatikossa. Tämä pöytä on vielä "tyven ennen myrskyä" -vaiheessa.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja
Miia Olden tekee työtä koululaisten iltapäiväkodilla ja päiväkerhon pienimpien parissa. Hän harrastaa taekwondoa, muttei töissä.
Marjaana Ruuttusen löytää niinikään iltapäiväkodilta sekä avoimesta päiväkerhosta Koivistonkylästä ja Peltolammilta sekä Multisillan perhekahviosta. Hänelle kuuluu kuoroa, mieluummin miten vaan.
Matti Etelänsaari, TM, setämies, on sisäänajettu seurakunnan varhaiskasvatukseen mm. oman entisen päiväkerho-ohjaajansa rautaisen rakastavassa komennossa.