Iltapäiväkodilla tartutaan härkää sarvista jo viikkoa ennen koulujen - ja ip:n - alkua. Syyskautta on suunniteltava, uusia ideoita kypsyteltävä, paikat pantava kuntoon koululaisten sisäänpelmahtamista varten. Joka syksy tarvitsemme tukun annoksen jotain vanhaa ja jotain uutta. Pyörää ei onneksi tarvitse keksiä uudestaan aina puolivuosittain, sillä emme ole työssämme yksin. Kaikkien Tampereen seurakuntien varhaiskasvatus on toistaiseksi ollut yhteistä. Lastenohjaajat ja lapsityönohjaajat ovat voineet joustavasti ja kätevästi hyödyntää yhteisiä voimavaroja ja mahdollisuuksia. On upeaa, että mukana on niin vuosikymmenten konkareita kuin uusia tulokkaita tuoreine visioineen. Tämä on ollut meille suuri rikkaus, ilo ja apu!

Silti jokainen iltapäiväkoti on ihan omanlaisensa kokonaisuus. Saamme jakaa työtovereiden kanssa ajatuksiamme ja suunnitelmiamme, mutta toteutus on viime kädessä, no, omissa käsissämme. Paljon riippuu tietysti myös ryhmästämme. Onkin ensisijaisen tärkeää oppia tuntemaan ryhmämme mahdollisimman hyvin. Jokainen lapsi tuo joukkoon oman ainutlaatuisen panoksensa. Yhden osa ei ole toista vähäisempi, vaikka joku onkin aina vilkas ja äänessä, toinen hiljainen ja vetäytyvä. Meidän tehtävänämme on huomata jokainen ja auttaa ja kannustaa ip-ipanoitamme kasvamaan juuri sellaisiksi kuin ovat. Lapsen täytyy kokea olevansa tärkeä ja rakastettu.

Koko syyskautta varten on hyvä olla jonkinlainen yleissuunnitelma ja ohjelmarunko. Millaisin keinoin tutustumme uusiin lapsiin ja teemme heille kotoisaksi iltapäiväkodin arjen ja yhteiset käytännöt? Mitä teemoja kullekin kuukaudelle otetaan? Kuinka varmistamme hyvän viestinnän vanhempien ja ip-kodin välillä? Järjestämmekö jotakin erityisiä tapahtumia tai juhlia? Millaisia painotuksia ja Raamatun kertomuskokonaisuuksia nostamme esiin? Mutta mitään ei ole kaiverrettu kiveen. Olemme huomanneet, että on turhaa hirttäytyä kiinni liian tiukkaan, ennaltamääriteltyyn lukujärjestykseen. Tätä työtä tehdään kuitenkin koululaisten ehdoilla, ei meidän! Jokainen päivä on erilainen, ja joskus on parempi elää vain hetki kerrallaan.

Nyt aloitamme samalla seurakuntien varhaiskasvatuksen 70-vuotisen historian juhlavuoden. Se näkyy monessa teemassa ja tekemisessä niin syys- kuin kevätkaudella, ja siitä kirjoitamme varmasti lisää vuoden mittaan. Tässäkin seitsemän vuosikymmenen arvokkaassa työssä korostuu lastenohjaajien tiiviin yhteistyön ja hyvien, ammattimaisten esinaistemme merkitys. Vuoden tunnuslause on

Pieni on suurin

Sen mukaan yritämme kaiken suunnitella ja toteuttaa!