Betlehemin paimenet

Joulun aikaan veisattiin jälleen lukemattomia virsiä ja lauluja, joissa enkeli taivaan lausui paimenille, tai paimenet riensivät Betlehemiin kumartaakseen eessä sen, eessä Herran Kristuksen. Lyhyessä ja ytimekkäässä jouluevankeliumissa paimenet ovat Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen ohella ainoita henkilöitä, jotka kertomuksessa esiintyvät (Luuk. 2:8-20). Luukkaan kirjaaman ilosanoman mukaan juuri kedollaan laumoineen yöllä työssä olleet paimenet kokivat enkelin ilmestyksen ja sen innoittamina kiirehtivät Betlehemiin Jeesuksen seimen ja hämmästyneiden vanhempien luo.

Evankeliumitekstissä ei sivumennen sanoen mainita, olivatko kyseiset miehet lammas- vai vuohipaimenia. Lukuisten muiden lammasaiheisten raamatunkertomusten ja -katkelmien myötä päkäpäät ovat vakiinnuttaneet asemansa taiteessa ja kulttuurisessa muistissa. Varsinkin renessanssiajalla paimenet seimen luona tai kedollaan enkelten edessä olivat yksi suosituimmista uskonnollisista kuva-aiheista. Monessa maalauksessa paimenia - kuten itämaan tietäjiäkin - kuvattiin kolme kappaletta, vaikka heidän(kään) lukumäärästään ei anneta tarkkaa tietoa.

Betlehemin liepeillä paimenessa olleet miehet olivat siis ensimmäisiä, jotka saivat kuulla ilouutisen maailman Vapahtajan syntymästä, ja samalla Luukkaan mukaan ensimmäisiä syntymän todistaneita silminnäkijöitä. He kuitenkin katoavat tämän jälkeen Raamatun lehdiltä, "ylistäen Jumalaa" (Luuk. 2:20), eikä evankeliumi mainitse, että he olisivat ryhtyneet aktiivisesti kertomaan kokemuksistaan ympäri sitä seutua. Heidän nimiäänkään ei ole kirjattu jälkipolville. Osataanko näistä joulunaikaan erottamattomasti kuuluvista kavereista raamatuntutkimuksen valossa sitten sanoa yhtään mitään?

Paimenet lienivät kaikki miehiä ja poikia. Jeesuksen ajan Juudeassa ammatit olivat sukupuolittuneita, ja paimenen työ oli miehille varattua. Paimentolaisperheissä pojat olivat jo pienestä pitäen mukana opettelemassa laumojen kaitsentaa. Sen sijaan eläinten lypsäminen oli naisten työtä. Myös lampaita ja erityisesti vuosia lypsettiin, ja maidosta valmistettiin säilyväistä rahkaa. On siis luultavaa, että seimen luona vierailleet paimenet olivat partasuita ukkoja, muttei ole täysin poissuljettua, etteikö mukana olisi voinut olla myös aamuvirkku lypsytyttö.

Suhtautuminen paimeniin oli tuonaikaisessa juutalaisessa yhteiskunnassa kaksijakoinen. Toisaalta paimen oli esikuvallinen hahmo monissa pyhien kirjoitusten kertomuksissa. Kuningas Daavid aloitti paimenena (1. Sam. 16:11), Jumalaa kuvataan paimeneksi (Ps. 23), alkukertomusten Abel "keksii" paimenen työnkuvan ja on Jumalalle mieluinen (1. Moos. 4:2); samoin monet patriarkat kuvataan paimentolaisiksi. Toisaalta paimenia pidettiin epäpuhtaana ammattikuntana, ja heidän asemansa yhteiskunnallisessa järjestyksessä oli kehno. Paimenen työ oli sidoksissa eläinlaumojen tarpeisiin. Paimenilla ei ollut useinkaan mahdollisuutta noudattaa Mooseksen lain puhtaus- tai sapattisäädöksiä. Niinpä varsinkin laille uskollista elämäntapaa propagoivat farisealaiset katselivat heitä nenänvarttaan pitkin.

Betlehemin kylä sijaitsee vain noin kahdeksan kilometrin päässä Jerusalemista. Perimätiedon mukaan Betlehemin kedoilla kasvatettiin erityisesti temppelin uhritoimituksia varten tarvittavia lampaita. Paimenilla oli tärkeä tehtävä ylläpitää katraittensa uhrikelpoisuutta. Mooseksen lain mukaan vain virheettömät eläimet olivat kelvollisia uhrimenoihin. Betlehemin paimenten oli kaitsettava lampaitaan erityisen tarkasti paitsi oman toimeentulonsa, myös Jerusalemin uhripalvelun varmistamiseksi.

Jeesus kutsui myöhemmin itseään Hyväksi paimeneksi (Joh. 10). Paimenten saapuminen hänen seimensä luo oli siis jo itsessään profeetallinen hetki; paimenet kumarsivat koko maailman Paimenta. Toisaalta taas enkelien ilmoitus paimenille ennakoi hyvin Jeesuksen omaa maanpäällistä työtä. Vapahtaja ei tullut yhteiskunnan hyväosaisimpien ja arvostetuimpien, vaan syrjittyjen ja väheksyttyjen, epäpuhtaina pidettyjen ihmisten keskelle. Lapsuuskertomuksissa yksinkertaiset paimenet iloitsevat ja ylistävät Jumalaa Jeesus-lapsen synnyttyä, kun ylhäinen hallitsija Herodes haluaa surmata taaperon, jonka pelkää uhkaavan omaa valtaansa. Betlehemin paimenet ovat todistusta evankeliumin vallankumouksellisuudesta: alhaiset korotetaan, mutta ylhäiset saatetaan häpeään (Luuk. 1:52).