Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
25.2.2014 11.13
Johanna
Herodeksen hovinaisesta tuli Jeesuksen opetuslapsi.
Evankeliumikertomuksissa vilahtelee toisinaan henkilöitä, jotka kuvauksensa perusteella ovat olleet hyvinkin merkittäviä, mutta jotka kuitenkin jäävät pelkäksi sivumaininnaksi Jeesuksen elämään ja tekoihin keskittyvissä kirjoituksissa. Yksi näistä paremman tarkastelun arvoisista ihmisistä on Johanna, Kuusaan vaimo, joka edusti Jeesuksen opetuslasten sankassa joukossa poikkeuksellista kansanosaa: ylimystöä.
Johanna mainitaan ainoastaan Luukkaan evankeliumissa. Evankelista luettelee hänet niiden naisten joukkoon, jotka seurasivat Jeesusta Galileassa ja lähtivät sittemmin hänen mukaansa Jerusalemiin. Johannan kerrotaan olleen Kuusas-nimisen miehen vaimo. Tämä puolestaan työskenteli Herodes Antipaksen korkea-arvoisena virkamiehenä. Herodes puolestaan oli roomalaisten Galilean ruhtinaaksi nimittämä, synkkämaineisemman Herodes Suuren poika. (Luuk. 8:3)
Aiemmassa jakeessa (Luuk. 8:2) mainitaan Jeesuksen parantaneen sairauksista tai pahoista hengistä niitä naisia, jotka hänen mukanaan kulkivat. Evankelista antaa ymmärtää ylhäisöön kuuluneen Johannankin liittyneen Jeesuksen seuraajiin tästä syystä. Asemansa ja varallisuutensa turvin hän saattoi myös tukea vaeltavan opettajan ja tämän opetuslasten matkoja (Luuk. 8:3), jotka muuten olisivat saattaneet jäädä tekemättä.
Muiden Jeesukselle läheisten naisten tapaan myös Johannan kerrotaan olleen todistamassa hänen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemustaan Jerusalemissa. Luukas laskee Johannen haudalle pääsiäisaamuna lähteneiden mirhantuojanaisten joukkoon (Luuk. 24:10). Perimätiedon mukaan Johannasta tulikin yksi Kristuksen varhaisista apostoleista. Jotkut tutkijat ovat uumoilleet hänen saattaneen olla sama nainen kuin Roomalaiskirjeessä mainittu, polemiikkiakin herättänyt apostoli Junia (Room. 16:7).
Mutta parantunut tai ei, mitä yläluokkaan kuuluvalla, mahdollisesti jalosukuisella naisella oli tekemistä galilealaisista kalastajista ja muista rahvaanmiehistä koostuvan uskonnollisen porukan kanssa? Johannan rooli Jeesuksen opetuslapsena ja tukijana heijastelee itse asiassa kehityskulkua, joka oli toistuva seuraavien vuosikymmenien aikana ympäri kreikkalais-roomalaista maailmaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, varhainen kristinusko ei ollut ensisijaisesti vain orjien ja köyhien uskonto. Siihen tunsivat vetoa ennen muuta yhteiskunnan paremman puoliskon naiset. Heidän suojeluksessaan, heidän talouksissaan ja heidän tukemineen alkuseurakunnat yleisesti kokoontuivat eri puolilla Rooman keisarikuntaa.
Ajanlaskun alun Roomassa elettiin uskonnollista murroskautta. Vanhojen kulttien suosio hiipui, sillä niiden pappis- ja rituaalikeskeisiä menoja pidettiin mekaanisina, eivätkä ne tarjonneet osallisuutta tai puhuttelevuutta tavallisille maallikoille. Suosiotaan kasvattivat sen sijaan yleensä itäperäiset mysteeriuskonnot, jotka tarjosivat huomattavasti henkilökohtaisemman uskonnollisen kokemuksen ja vastasivat etsijöiden hengelliseen janoon. Näitä uskontoja olivat esimerkiksi egyptiläinen Isiksen äitijumalatarkultti, legioonalaisten parissa suosittu mitralaisuus - sekä Juudeasta levinnyt usko Jeesukseen Kristukseen. Erityisesti roomalaisen paremman väen keskuudessa mysteerikultit olivat muodissa, naiset olivat niistä erityisen kiinnostuneita, ja niinpä myös kristinusko löysi runsaasti tukijoita syvällisempää hengellistä sisältöä kaipaavista ylhäisönaisista.
Toisaalta roomalainen yläluokka myös karsasti "vierasmaalaisia" uskonnollisia virtauksia, joita se piti epäisänmaallisina tai suorastaan säädyttöminä, yhteiskuntamoraalia uhkaavina. Ruhtinas Herodes Antipaksen hovi oli vahvasti hellenisoitunut; Herodes oli viettänyt suuren osan nuoruudestaan Roomassa, ja on oletettavaa, että myös hänen taloudenhoitajansa Kuusas ja tämän vaimo Johanna olivat enemmän tai vähemmän helleenisiä juutalaisia. Yhtä kaikki, Jeesuksen suosion leviäminen rahvaan riveistä myös yläluokkaan ei varmastikaan jäänyt huomiotta temppelin pappisneuvostolta, Sanhedrinilta, sekä Pontius Pilatukselta ja muilta roomalaisilta hallitusmiehiltä. Johanna oli siis yksi esimerkki niistä "harmeista", joita nasaretilainen saarnaaja levitti ympärilleen.
Johanna on myös esimerkki Jeesuksen sanoman yleismaailmallisesta, kaikenlaiset ihmiset sisäänsä sulkevasta armorikkaasta viestistä. Jumalan valtakuntaa ei ole varattu yksinomaan köyhille, vaan myös rikkaille, vaikkakin heillä on usein aivan toisenlaisia esteitä kuin köyhillä (esmes Luuk. 12:13-21). Rikkaana naisena Johanna osoitti laupeutta ja anteliaisuutta niitä kohtaan, joilla oli vähemmän kuin hänellä. Hänen hyväntekeväisyytensä ansiosta Jeesus opetuslapsineen saattoi jatkaa julkista toimintaansa; hänen todistuksensa ansiosta taas evankeliumi ylösnousseesta Kristuksesta lähti liikkeelle.
Johanna mainitaan ainoastaan Luukkaan evankeliumissa. Evankelista luettelee hänet niiden naisten joukkoon, jotka seurasivat Jeesusta Galileassa ja lähtivät sittemmin hänen mukaansa Jerusalemiin. Johannan kerrotaan olleen Kuusas-nimisen miehen vaimo. Tämä puolestaan työskenteli Herodes Antipaksen korkea-arvoisena virkamiehenä. Herodes puolestaan oli roomalaisten Galilean ruhtinaaksi nimittämä, synkkämaineisemman Herodes Suuren poika. (Luuk. 8:3)
Aiemmassa jakeessa (Luuk. 8:2) mainitaan Jeesuksen parantaneen sairauksista tai pahoista hengistä niitä naisia, jotka hänen mukanaan kulkivat. Evankelista antaa ymmärtää ylhäisöön kuuluneen Johannankin liittyneen Jeesuksen seuraajiin tästä syystä. Asemansa ja varallisuutensa turvin hän saattoi myös tukea vaeltavan opettajan ja tämän opetuslasten matkoja (Luuk. 8:3), jotka muuten olisivat saattaneet jäädä tekemättä.
Muiden Jeesukselle läheisten naisten tapaan myös Johannan kerrotaan olleen todistamassa hänen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemustaan Jerusalemissa. Luukas laskee Johannen haudalle pääsiäisaamuna lähteneiden mirhantuojanaisten joukkoon (Luuk. 24:10). Perimätiedon mukaan Johannasta tulikin yksi Kristuksen varhaisista apostoleista. Jotkut tutkijat ovat uumoilleet hänen saattaneen olla sama nainen kuin Roomalaiskirjeessä mainittu, polemiikkiakin herättänyt apostoli Junia (Room. 16:7).
Johanna eli ruhtinas Herodes Antipaksen hovissa. On ehdotettu, että Luukkaan muita evankeliumeja runsaampi Herodes-aineisto olisi peräisin Johannan silminnäkijäkuvauksista.
Mutta parantunut tai ei, mitä yläluokkaan kuuluvalla, mahdollisesti jalosukuisella naisella oli tekemistä galilealaisista kalastajista ja muista rahvaanmiehistä koostuvan uskonnollisen porukan kanssa? Johannan rooli Jeesuksen opetuslapsena ja tukijana heijastelee itse asiassa kehityskulkua, joka oli toistuva seuraavien vuosikymmenien aikana ympäri kreikkalais-roomalaista maailmaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, varhainen kristinusko ei ollut ensisijaisesti vain orjien ja köyhien uskonto. Siihen tunsivat vetoa ennen muuta yhteiskunnan paremman puoliskon naiset. Heidän suojeluksessaan, heidän talouksissaan ja heidän tukemineen alkuseurakunnat yleisesti kokoontuivat eri puolilla Rooman keisarikuntaa.
Ajanlaskun alun Roomassa elettiin uskonnollista murroskautta. Vanhojen kulttien suosio hiipui, sillä niiden pappis- ja rituaalikeskeisiä menoja pidettiin mekaanisina, eivätkä ne tarjonneet osallisuutta tai puhuttelevuutta tavallisille maallikoille. Suosiotaan kasvattivat sen sijaan yleensä itäperäiset mysteeriuskonnot, jotka tarjosivat huomattavasti henkilökohtaisemman uskonnollisen kokemuksen ja vastasivat etsijöiden hengelliseen janoon. Näitä uskontoja olivat esimerkiksi egyptiläinen Isiksen äitijumalatarkultti, legioonalaisten parissa suosittu mitralaisuus - sekä Juudeasta levinnyt usko Jeesukseen Kristukseen. Erityisesti roomalaisen paremman väen keskuudessa mysteerikultit olivat muodissa, naiset olivat niistä erityisen kiinnostuneita, ja niinpä myös kristinusko löysi runsaasti tukijoita syvällisempää hengellistä sisältöä kaipaavista ylhäisönaisista.
Ennen kirkkorakennuksia varhaiset kristityt kokoontuivat usein hyvin toimeentulevien naisten talouksissa. Fractio Panis -fresko 200-luvulta: naiset toimittamassa ehtoollisliturgiaa.
Toisaalta roomalainen yläluokka myös karsasti "vierasmaalaisia" uskonnollisia virtauksia, joita se piti epäisänmaallisina tai suorastaan säädyttöminä, yhteiskuntamoraalia uhkaavina. Ruhtinas Herodes Antipaksen hovi oli vahvasti hellenisoitunut; Herodes oli viettänyt suuren osan nuoruudestaan Roomassa, ja on oletettavaa, että myös hänen taloudenhoitajansa Kuusas ja tämän vaimo Johanna olivat enemmän tai vähemmän helleenisiä juutalaisia. Yhtä kaikki, Jeesuksen suosion leviäminen rahvaan riveistä myös yläluokkaan ei varmastikaan jäänyt huomiotta temppelin pappisneuvostolta, Sanhedrinilta, sekä Pontius Pilatukselta ja muilta roomalaisilta hallitusmiehiltä. Johanna oli siis yksi esimerkki niistä "harmeista", joita nasaretilainen saarnaaja levitti ympärilleen.
Johanna on myös esimerkki Jeesuksen sanoman yleismaailmallisesta, kaikenlaiset ihmiset sisäänsä sulkevasta armorikkaasta viestistä. Jumalan valtakuntaa ei ole varattu yksinomaan köyhille, vaan myös rikkaille, vaikkakin heillä on usein aivan toisenlaisia esteitä kuin köyhillä (esmes Luuk. 12:13-21). Rikkaana naisena Johanna osoitti laupeutta ja anteliaisuutta niitä kohtaan, joilla oli vähemmän kuin hänellä. Hänen hyväntekeväisyytensä ansiosta Jeesus opetuslapsineen saattoi jatkaa julkista toimintaansa; hänen todistuksensa ansiosta taas evankeliumi ylösnousseesta Kristuksesta lähti liikkeelle.
Luukkaan mukaan Johanna oli yksi Jeesuksen haudalle tulleista naisista (Luuk. 24:10). Tyttökavereina hänellä oli ainakin Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria sekä Salome, Jeesuksen täti.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja