Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
9.9.2013 10.35
Kain
Miehestä on moneksi: Kainin arvoitus on kiehtonut mielikuvitusta halki vuosisatojen ja uskontokuntien. Kuka hän oli? Veljesmurhaaja? City-kulttuurin perustaja? Paholaisen poika? Ensimmäinen vampyyri?
Raamatussa on harvoja kertomuksia, jotka ovat niin laajalti tuttuja kuin Kainin veljesmurha. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan (1. Moos. 4), kuinka Aadam ja Eeva saivat paratiisihäätönsä jälkeen esikoispoikansa, Kainin. Hänen jälkeensä pariskunnalle syntyi vielä toinenkin poika, Abel. Paratiisikertomuksen tavoin tämäkin näytelmä alkaa onnellisissa merkeissä, mutta kääntyy nopeasti tragediaksi. Veljekset kuvataan molemmat hurskaiksi Jumalan palvelijoiksi, mutta syystä tai toisesta Jumala mieltyy enemmän Abelin tarjoamaan uhrilahjaan. Tästä katkeroituneena ja vihastuneena Kain tappaa veljensä ja joutuu Jumalan kiroamaksi. Hänestä tulee juureton ja koditon pakolainen.
Kuten monien muidenkin Genesiksen alkukertomusten tapauksessa, myös Kain-kertomus on synnyttänyt runsaasti keskustelua, pohdintoja ja tulkintoja jumaluusoppineiden kesken. Kieltämättä kahdesta veljeksestä heittiö-Kain on kiinnostavampi henkilöhahmo kuin kaikin puolin nuhteeton Abel. Millainen mies veljesmurhaajan raskaan manttelin alle siis kätkeytyy?
Kertomuksen alussa Aadamin pojille lankeavat erilaiset ammatit. Abelin ura urkenee lammaspaimenena, Kain puolestaan ryhtyy maanviljelijäksi. Veriteon motiiveja ymmärtääkseen onkin tarkasteltava miesten uravalintoja. Ammatit heijastuvat myös uhrilahjoista, joita veljekset tuovat Herralle: Kain kantoi alttarille "maan satoa", Abel puolestaan "lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa". Näistä uhrilahjoista Abelin veriuhrit miellyttivät kertomuksen mukaan Jumalaa enemmän.
Esibabylonialaisen ajan (n. ennen vuotta 600 eKr.) israelilaiset omasivat ainakin osin paimentolaisjuuria; heidän kuningaskuntiensa Israelin ja Juudan ydinalueet sijaitsivat kukkuloisilla ylängöillä, jotka olivat ihanteellisia lampaille ja muulle pikkukarjalle, mutta työläämpää viljellä. Sen sijaan alavia ja hedelmällisempiä rannikkoseutuja pitivät hallussaan kanaanilaiset, jotka olivat maanviljelijöitä. Vanhan testamentin kertomuksissa toistuu usein vastakkainasettelu israelilaisten ja heidän kanaanilaisten naapureidensa välillä. Ei siis olekaan ihme, että Kainin ja Abelin tapauksessa Jumala suosii nimenomaan lammaspaimenen antamaa uhria toukonutun kustannuksella!
Kertomuksesta huokuu myös ikivanha vastakkainasettelu paimentolais- ja viljelykulttuurien välillä. Hedelmällistä maata on aina tarjolla vain rajallisesti, ja paljon liikkuvat laumat tarvitsevat sitä laiduntamiseen siinä missä maamiehet pelloiksi.
Jo Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Kielletyn hedelmän syömisestä on kuitenkin pitkä matka murhatöihin. Rabbiinisessa perinteessä, apokryfisissä kirjoituksissa ja etenkin gnostilaisessa mytologiassa Kainin murhanhimoisille taipumuksille on etsittykin varsin omaperäisiä syitä. On selitetty, ettei hän suinkaan ollut Aadamin poika, vaan Eevan (kertomuksesta riippuen) joko vietteli tai raiskasi langennut enkeli, paratiisin käärme tai jopa itse piru. Kain olisi siis ollut kirjaimellisesti pahuuden sikiö. Esimerkiksi kirkkoisä Tertullianus ja juutalainen filosofi Filon pitivät väitettä uskottavana.
Katolinen teologi-filosofi-antropologi René Girard on esittänyt, ettei Kainin veljesmurhan taustalla kummitellut niinkään veljesten erilaisuus kuin heidän samankaltaisuutensa. Hän löytää ihmiskunnan loppumattomien sotien ja uskonnollisesti motivoitujen väkivaltaisuuksien taustalta primitiivisen samankaltaisuuden pelon: näemme liian paljon itsemme kaltaisessa ihmisessä, kuten Kain omassa veljessään, kilpailijan, joka on samoilla raaka-aine- ja tarveapajilla kuin me itse. Girard perustelee näkemystään sillä tosiasialla, että veljessurma-kertomus löytyy eri variaatioina likimain kaikista tunnetuista kulttuureista.
Mutta entä itse Kain, henkilöhahmo vertauskuvien tuolla puolen? Kaikesta päätellen Kain kuitenkin etsii vilpittömästi Jumalan suosiota. Edellämainituista syistä johtuen tai niistä riippumatta hänen omalla työllään ja hiellään kokoamansa lahja ei kelpaakaan. Tai ainakin se vaikuttaa siltä. Kun Kain synkistyy, Jumala lähestyy häntä ja sanoo: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." Vaikuttaisi siis siltä, että Jumala vihjaa Kainille teon taustalla olevan motiivin olevan itse tekoa tärkeämpi; Kain on uhrilahjansa oikeamielisesti antanut, ja hänen pitäisi siitä näin ollen myös iloita, vaikka se ei automaattisesti tuokaan hänelle välitöntä onnea ja vaurautta, maallista mammonaa.
Kain kuitenkin tekee juuri sen, mistä häntä varoitettiin, eli keskittyy murehtimaan ja kadehtimaan veljeään, jolla näyttää menevän paremmin kuin hänellä. Kademieli kehittyy nopeasti katkeruudeksi ja vihaksi. Miksi Jumala suosii yhtä, mutta tuntuu kääntävän hänelle selkänsä, vaikka hän parhaansa yrittää? Kain ei kykene iloitsemaan lähimmäisensä, oman veljensä onnesta. Hän näkee tässä vain heijastuksen siitä, mitä häneltä itseltään uupuu.
Tässä Aadamin esikoinen kokee oman "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" -hetkensä. Toisin kuin se kuuluisampi noiden sanojen huutaja, hän ei säilytä uskoaan Jumalan huolenpitoon, vaan antaa periksi omalle pimeydelleen.
Kun Abel makaa maassa hengettömänä, Jumala lähestyy Kainia, joka yrittää vielä petkuttamalla kiemurrella vapaaksi vastuustaan - aivan kuten vanhempansa paratiisikertomuksessa - mutta jää kuitenkin valheesta kiinni. Jumala panee hänen ylleen kirouksen, Kainin merkin, "ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä". Näin Kain jää eloon varoituksena kaikille hirvittävästä rikoksestaan, ja sen taakka jää hänen kannettavakseen. Hänen kirouksensa on kaksiosainen: maa, jonka hän on pakottanut nielemään viattoman veren, ei enää kanna hänelle satoa, ja hän joutuu harhailemaan kodittomana ja pakolaisena maailmalla.
Millainen tuo Kainin merkki sitten tarkalleen ottaen on? Sitä Raamattu ei kerro, mutta olletikin se oli jokin näkyvä lisäys tai muutos hänen ruumiissaan. Rabbiinisessa kirjallisuudessa sen on ehdotettu olleen otsaan tai käsivarteen painettu heprealainen kirjain tai Jumalan nimen konsonantit JHWH. Etenkin amerikkalaisessa kristillisessä perinteessä katsottiin pitkään merkin olevan yhtä kuin musta ihonväri. Näitä argumentteja käytettiin orjuutta ja rotusortoa puolusteltaessa. Myös mormonismin piirissä käsitys eli pitkään.
Eritoten keskiajalla yleistyi näkemys Kainista ikuiseen elämään tuomittuna kiertolaisena, joka kirjaimellisesti ei kuole. Tämä kietoutui yhteen tuonaikaisen juutalaiskuvan kanssa: juutalaiset ovat hekin kotimaata vailla olevia maankiertäjiä. Myös taiteessa ryhdyttiin kuvaamaan Kainia korostetuin juutalaispiirtein samalla, kun hänen Abel-veljensä sai hempeän blondit eurooppalaiset kutrit.
Populaarikulttuurissa taas Kainin merkki, hänen verenhimonsa ja hänen kuolemattomuutensa on usein liitetty vampyyritarinoihin. Muun muassa World of Darkness -kauhumytologiassa Kain on yön verenimijöistä ensimmäinen.
Miten Kainin lopulta kävi? Raamatun mukaan hän asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle, ja hänestä tuli ensimmäinen, joka perusti kaupungin. Perheonnea hänelle kaikesta huolimatta vielä siunaantui: Kain nai useimpien kommentaattoreiden mukaan sisarensa (tarjonta kun sattuneesta syystä oli niukanpuoleista), ja hänen jälkeläisistään saivat alkunsa erilaiset kaupunkilaiselämän ammattikunnat, kuten metallinvalajat ja harpunsoittajat, sekä teltoissa asuvat paimentolaiset. Erään rabbiinisen tradition mukaan Kain kuoli, kun hänen rakentamansa talo romahti hänen niskaansa samana päivänä, jolloin hänen isänsä Aadamnkin menehtyi.
Varhaiskristilliset kirjoittajat ajattelivat laajalti, että koko Kainista polveutunut sukukunta tuhoutui vedenpaisumuksessa.
Oliko Kain siis todella äärimmäisen pahuuden arkkityyppi? Vai oliko hän pikemminkin oman vajavaisuutensa, hyväksytyksi tulemisen tarpeensa ja Jumalan kaipuunsa kanssa painiskeleva tavallisen, epäonnistuvan ihmisen arkkityyppi?
Kuten monien muidenkin Genesiksen alkukertomusten tapauksessa, myös Kain-kertomus on synnyttänyt runsaasti keskustelua, pohdintoja ja tulkintoja jumaluusoppineiden kesken. Kieltämättä kahdesta veljeksestä heittiö-Kain on kiinnostavampi henkilöhahmo kuin kaikin puolin nuhteeton Abel. Millainen mies veljesmurhaajan raskaan manttelin alle siis kätkeytyy?
Kertomuksen alussa Aadamin pojille lankeavat erilaiset ammatit. Abelin ura urkenee lammaspaimenena, Kain puolestaan ryhtyy maanviljelijäksi. Veriteon motiiveja ymmärtääkseen onkin tarkasteltava miesten uravalintoja. Ammatit heijastuvat myös uhrilahjoista, joita veljekset tuovat Herralle: Kain kantoi alttarille "maan satoa", Abel puolestaan "lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa". Näistä uhrilahjoista Abelin veriuhrit miellyttivät kertomuksen mukaan Jumalaa enemmän.
Esibabylonialaisen ajan (n. ennen vuotta 600 eKr.) israelilaiset omasivat ainakin osin paimentolaisjuuria; heidän kuningaskuntiensa Israelin ja Juudan ydinalueet sijaitsivat kukkuloisilla ylängöillä, jotka olivat ihanteellisia lampaille ja muulle pikkukarjalle, mutta työläämpää viljellä. Sen sijaan alavia ja hedelmällisempiä rannikkoseutuja pitivät hallussaan kanaanilaiset, jotka olivat maanviljelijöitä. Vanhan testamentin kertomuksissa toistuu usein vastakkainasettelu israelilaisten ja heidän kanaanilaisten naapureidensa välillä. Ei siis olekaan ihme, että Kainin ja Abelin tapauksessa Jumala suosii nimenomaan lammaspaimenen antamaa uhria toukonutun kustannuksella!
Kertomuksesta huokuu myös ikivanha vastakkainasettelu paimentolais- ja viljelykulttuurien välillä. Hedelmällistä maata on aina tarjolla vain rajallisesti, ja paljon liikkuvat laumat tarvitsevat sitä laiduntamiseen siinä missä maamiehet pelloiksi.
Jo Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Kielletyn hedelmän syömisestä on kuitenkin pitkä matka murhatöihin. Rabbiinisessa perinteessä, apokryfisissä kirjoituksissa ja etenkin gnostilaisessa mytologiassa Kainin murhanhimoisille taipumuksille on etsittykin varsin omaperäisiä syitä. On selitetty, ettei hän suinkaan ollut Aadamin poika, vaan Eevan (kertomuksesta riippuen) joko vietteli tai raiskasi langennut enkeli, paratiisin käärme tai jopa itse piru. Kain olisi siis ollut kirjaimellisesti pahuuden sikiö. Esimerkiksi kirkkoisä Tertullianus ja juutalainen filosofi Filon pitivät väitettä uskottavana.
Katolinen teologi-filosofi-antropologi René Girard on esittänyt, ettei Kainin veljesmurhan taustalla kummitellut niinkään veljesten erilaisuus kuin heidän samankaltaisuutensa. Hän löytää ihmiskunnan loppumattomien sotien ja uskonnollisesti motivoitujen väkivaltaisuuksien taustalta primitiivisen samankaltaisuuden pelon: näemme liian paljon itsemme kaltaisessa ihmisessä, kuten Kain omassa veljessään, kilpailijan, joka on samoilla raaka-aine- ja tarveapajilla kuin me itse. Girard perustelee näkemystään sillä tosiasialla, että veljessurma-kertomus löytyy eri variaatioina likimain kaikista tunnetuista kulttuureista.
Mutta entä itse Kain, henkilöhahmo vertauskuvien tuolla puolen? Kaikesta päätellen Kain kuitenkin etsii vilpittömästi Jumalan suosiota. Edellämainituista syistä johtuen tai niistä riippumatta hänen omalla työllään ja hiellään kokoamansa lahja ei kelpaakaan. Tai ainakin se vaikuttaa siltä. Kun Kain synkistyy, Jumala lähestyy häntä ja sanoo: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." Vaikuttaisi siis siltä, että Jumala vihjaa Kainille teon taustalla olevan motiivin olevan itse tekoa tärkeämpi; Kain on uhrilahjansa oikeamielisesti antanut, ja hänen pitäisi siitä näin ollen myös iloita, vaikka se ei automaattisesti tuokaan hänelle välitöntä onnea ja vaurautta, maallista mammonaa.
Kain kuitenkin tekee juuri sen, mistä häntä varoitettiin, eli keskittyy murehtimaan ja kadehtimaan veljeään, jolla näyttää menevän paremmin kuin hänellä. Kademieli kehittyy nopeasti katkeruudeksi ja vihaksi. Miksi Jumala suosii yhtä, mutta tuntuu kääntävän hänelle selkänsä, vaikka hän parhaansa yrittää? Kain ei kykene iloitsemaan lähimmäisensä, oman veljensä onnesta. Hän näkee tässä vain heijastuksen siitä, mitä häneltä itseltään uupuu.
Tässä Aadamin esikoinen kokee oman "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" -hetkensä. Toisin kuin se kuuluisampi noiden sanojen huutaja, hän ei säilytä uskoaan Jumalan huolenpitoon, vaan antaa periksi omalle pimeydelleen.
Kun Abel makaa maassa hengettömänä, Jumala lähestyy Kainia, joka yrittää vielä petkuttamalla kiemurrella vapaaksi vastuustaan - aivan kuten vanhempansa paratiisikertomuksessa - mutta jää kuitenkin valheesta kiinni. Jumala panee hänen ylleen kirouksen, Kainin merkin, "ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä". Näin Kain jää eloon varoituksena kaikille hirvittävästä rikoksestaan, ja sen taakka jää hänen kannettavakseen. Hänen kirouksensa on kaksiosainen: maa, jonka hän on pakottanut nielemään viattoman veren, ei enää kanna hänelle satoa, ja hän joutuu harhailemaan kodittomana ja pakolaisena maailmalla.
Millainen tuo Kainin merkki sitten tarkalleen ottaen on? Sitä Raamattu ei kerro, mutta olletikin se oli jokin näkyvä lisäys tai muutos hänen ruumiissaan. Rabbiinisessa kirjallisuudessa sen on ehdotettu olleen otsaan tai käsivarteen painettu heprealainen kirjain tai Jumalan nimen konsonantit JHWH. Etenkin amerikkalaisessa kristillisessä perinteessä katsottiin pitkään merkin olevan yhtä kuin musta ihonväri. Näitä argumentteja käytettiin orjuutta ja rotusortoa puolusteltaessa. Myös mormonismin piirissä käsitys eli pitkään.
Eritoten keskiajalla yleistyi näkemys Kainista ikuiseen elämään tuomittuna kiertolaisena, joka kirjaimellisesti ei kuole. Tämä kietoutui yhteen tuonaikaisen juutalaiskuvan kanssa: juutalaiset ovat hekin kotimaata vailla olevia maankiertäjiä. Myös taiteessa ryhdyttiin kuvaamaan Kainia korostetuin juutalaispiirtein samalla, kun hänen Abel-veljensä sai hempeän blondit eurooppalaiset kutrit.
Populaarikulttuurissa taas Kainin merkki, hänen verenhimonsa ja hänen kuolemattomuutensa on usein liitetty vampyyritarinoihin. Muun muassa World of Darkness -kauhumytologiassa Kain on yön verenimijöistä ensimmäinen.
Miten Kainin lopulta kävi? Raamatun mukaan hän asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle, ja hänestä tuli ensimmäinen, joka perusti kaupungin. Perheonnea hänelle kaikesta huolimatta vielä siunaantui: Kain nai useimpien kommentaattoreiden mukaan sisarensa (tarjonta kun sattuneesta syystä oli niukanpuoleista), ja hänen jälkeläisistään saivat alkunsa erilaiset kaupunkilaiselämän ammattikunnat, kuten metallinvalajat ja harpunsoittajat, sekä teltoissa asuvat paimentolaiset. Erään rabbiinisen tradition mukaan Kain kuoli, kun hänen rakentamansa talo romahti hänen niskaansa samana päivänä, jolloin hänen isänsä Aadamnkin menehtyi.
Varhaiskristilliset kirjoittajat ajattelivat laajalti, että koko Kainista polveutunut sukukunta tuhoutui vedenpaisumuksessa.
Oliko Kain siis todella äärimmäisen pahuuden arkkityyppi? Vai oliko hän pikemminkin oman vajavaisuutensa, hyväksytyksi tulemisen tarpeensa ja Jumalan kaipuunsa kanssa painiskeleva tavallisen, epäonnistuvan ihmisen arkkityyppi?
Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi
22.1.2014 7.45
AT
Kain oli peltomies...
...joka oli turvannut elämänsä, mutta pysyi paikoillaan. Abel eli epävarmaa elämää kulkien lammastensa perässä, minne nämä menivätkin. Sanonta "se, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan", voi viitata Kainiin ja Lootin vaimoon. Suola on myös säilyttämisen ja paikallaan pysymisen vertauskuva.
21.7.2024 16.06
Olisikohan ollut intialainen kastimerkki ? Hindulaisuus on maailman vanhin uskonto ja monet hindut ovat kasvissyöjiä. Kain pakeni itään Intiaan ? Antoi pellon kasveista uhrin. Kainin suku oli musikaalista niinkuin romaneillakin musikaalisuus luonteenomaista. Ja verikosto! Lukekaapa vaikka Genesiksestä miten Lemek uhoaa . Oli kulkija ja pakolainen ..Niin myös romanit ..Ja samat tyypilliset perinteiset romanien ammatit seppä metallien takominen tulen käsittely taidot .Olisikohan Kainin jälkeläisiä Intiasta ainakin ? ( Tai Egyptistä nimikin viittaa gypsies ). Miten ne sitten on vedenpaisumuksesta selvinneet jos Kainin jälkeläisiä? Ja sama puhtaus-likainen ajattelu kuin intialaisilla..Ja kaupunki-ihmisiä ainskin niinkuin Kain joka sai maanviljelystä tarpeekseen.
Nooan (tsetseeni) poikien Seemin Haamin ja Jaafetin jälkeläisiä koko ihmiskunta.
Eräs juutalainen järkyttyi tajutessaan, että Kainin merkki oli ristin merkki otsassa. Joillakin etiopialaisilla on tapana tatuoida ristin merkki otsaan .
Nooan (tsetseeni) poikien Seemin Haamin ja Jaafetin jälkeläisiä koko ihmiskunta.
Eräs juutalainen järkyttyi tajutessaan, että Kainin merkki oli ristin merkki otsassa. Joillakin etiopialaisilla on tapana tatuoida ristin merkki otsaan .