Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
25.4.2016 18.44
Martta ja Maria
Kaksi siskosta saivat toimia kristittyjen naisten esikuvina vuosisatojen ajan.
Vaikka Jeesus oli poikamies, ei hänen elämästään naisia uupunut. Uusi testamentti on tulvillaan kertomuksia naispuolisista ystävistä, seuraajista ja oppilaista, joilla oli oma roolinsa näyteltävänä Vapahtajan elämäntarinassa. Evankeliumien tunnetuimpien rouvien joukkoon lukeutuvat sisarukset Martta ja Maria, jotka saivat myöhemmässä kristillisessä perinteessä kunnian edustaa kahta kristityn naisen arkkityyppiä.
Siskokset esiintyvät raamatunkertomuksissa yleensä yhdessä. Se on ymmärrettävää, sillä evankeliumin mukaan he vaikuttavat asuneen ja eläneen saman katon alla. Martta ja Maria asustivat yhdessä veljensä Lasaruksen kanssa Betanian kylässä (Joh. 11:1). Betania oli tuohon aikaan pikkupitäjä, joka sijaitsi verrattain lyhyen kävelymatkan päässä Jerusalemista. Se oli myös viimeinen paikka, missä Jeesus opetuslapsineen pysähtyi matkallaan Jerusalemin pääsiäisjuhlille (Joh. 12:1), ja jonne hän palasi aina uudelleen yöpymään Jerusalemin temppelissä opetettuaan (Matt. 21:17). Yösijan muurarirabbille tarjosi olletikin hänen ystäväperheensä.
Martan kerrotaan olleen talon emäntä (Luuk. 10:38). Hänen sisarensa Maria ja veljensä Lasarus asuivat samassa taloudessa hänen kanssaan. Koska evankeliumit mainitsevat Martan aina ensimmäisenä, vaikuttaisi siltä, että hän eikä hänen veljensä on toiminut talouden johdossa; itse asiassa evankelista Luukas ei edes mainitse Lasarusta sisarusparista kertoessaan. Martan (tai Marian) mahdollisesta aviomiehestä ei puhuta sanaakaan. Lieneekin mahdollista - joskaan ei aivan varmaa - että Martta oli ollut naimisissa lepraa sairastaneen Simon-nimisen betanialaisen miehen kanssa, sillä Betaniassa Jeesuksen kerrotaan viivähtäneen kyseisen herran matalassa majassa (esim. Mark. 14:3). Simonista ei kerrota tämän enempää, joten mahdollista on myös, että hän oli menehtynyt kavalaan ja pelättyyn sairauteensa, ja Martta oli jäänyt leskeksi huolehtimaan taloudesta ja nuoremmista sisaruksistaan. Lepran eli spitaalin kamala maine saattoi hyvinkin johtaa siihen, että vielä Simonin kuoltuakin se tunnettiin vielä pitkään "Lepra-Simonin talona".
Vaikka Betania oli vaatimaton kyläpahanen, Martta ja Maria lienivät silti kohtalaisen varakkaita, ainakin paikkakuntansa mittapuun mukaan. Evankeliumit eivät sano tätä suoraan, mutta antavat siitä silti viitteitä. Ensinnäkin Martta toivotti kotiinsa tervetulleeksi Jeesuksen ja tämän opetuslapset (siis vähintään kolmetoista pitkään matkannutta ja varmasti nälkäistä miestä!) ja ruokki heidät (Luuk. 10:38-42), eli talossa oli siis runsaasti tarjottavaa. Toiseksi perheellä oli varaa hankkia itselleen kallioon hakattu hautaluola, jonne Lasarus kuolemansa jälkeen laskettiin (Joh. 11:38) - samantapainen, jonka äveriäs Joosef Arimatialainen antoi vähän myöhemmin Jeesukselle Jerusalemin liepeiltä. Kolmanneksi evankelista Johannes nimeää Jeesuksen juuri ennen pääsiäisen tapahtumia nardusöljyllä voidelleen naisen Betanian Mariaksi (Joh. 12:3). Hyväntuoksuinen nardusöljy oli rikkaiden suosimaa kosmetiikkaa ja hyvin kallista (Joh. 12:5). Köyhälistöllä ei olisi mitenkään ollut varaa antaa sellaista lahjaa.
Martta ja Maria saattoivat olla sisaruksia, mutta luonteeltaan heidät oli veistetty kahdesta eri puusta. Marttaa kuvaillaan toimeliaaksi, napakaksi ja suoraviivaiseksi käytännön ihmiseksi. Hänen sisarensa puolestaan oli vetäytyvä ja hiljainen, tunteellinen ja mietiskelyyn taipuvainen. Vaikka sisaret saman katon alla asuivatkin, yhteiselo ei aina sujunut täysin kitkatta. Tämä käy hyvin esille tunnetusta vierailusta. Kun Jeesus opetuslapsineen saapuu Betaniaan, Martta ryhtyy hiki otsalla järjestämään apetta pöytään suurelle matkamiesporukalle. Samaan aikaan Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa mestarin opetuksia. Tilanne ärsyttää ahkeroivaa Marttaa suunnattomasti, ja lopulta hän tivahtaa, eikö arvon Nasaretilainen lainkaan aio komentaa hänen sisartaan takaisin työn pariin. Tuolloin Jeesus puolustaa Mariaan ja rauhoittelee Marttaa: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." (Luuk. 10:38-42)
Kummatkin naiset ovat eroistaan huolimatta syvästi hengellisiä ja uskovat Jeesuksen messiaanisuuteen. Kun Lasarus sairastuu ja kuolee, Martta kiirehtii ensimmäisenä Jeesusta vastaan ja tunnustaa tälle kaikkien läsnäollessa, että hän on Jumalan Poika (Joh. 11:27). Marian Jeesus hyväksyy opetuslapsekseen ja myöhemmin liikuttuu syvästi hänen surustaan (Joh. 11:33-36). Martan usko käy esiin hänen sanoissaan, Marian teoissa. Molemmat olivat Jeesukselle hyvin rakkaita ystäviä (Joh. 11:5).
Betanian Maria on aiheuttanut raamatuntutkijoille pitkään harmaita hiuksia. Johannes on ainoa evankelistoista, joka nimeää juuri hänet naiseksi, joka voitelee Jeesuksen tuoksuöljyllä ennen Jerusalemin tapahtumia (vrt. Mark. 14:3-9; Matt. 26:6-13). Luukas kertoo vastaavankaltaisesta tapauksesta: syntistä elämää eläneestä naisesta, joka pesee Jeesuksen jalat kyyneleillään ja voitelee ne (Luuk. 7:36-50). Kohtaukset on toisinaan tulkittu edustavan yhtä ja samaa tapahtumaa, toisinaan ajatellaan niiden olevan kaksi kokonaan eri tilannetta. Missään ei tosin anneta ymmärtää, että Maria olisi elänyt erityisen paheellisesti, joten samankaltaisuudesta huolimatta kyse lienee kahdesta erillisestä tapahtumasta Jeesuksen julkisen toiminnan aikana.
Uusi testamentti on pahamaineisen täynnä Marioita, joiden erottaminen toisistaan on työn ja tuskan takana. Varhaiset kirkkoisät ja teologit pitivät Betanian Mariaa "omana itsenään", mutta keskiajan kuluessa häntä ryhdyttiin varsinkin katolisessa traditiossa ajattelemaan samana henkilönä kuin Magdalan Mariaa. On esitetty, että Maria olisi elänyt Magdalan kaupungissa ennen paluutaan - kenties Jeesuksen matkassa - takaisin Betaniaan lapsuudenkotiinsa. Samalla tämä Betanian/Magdalan Maria yhdistettiin edellä mainittuun syntiseen naiseen, joka pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, sekä Johanneksen mainitsemaan aviorikoksesta syytettyyn naiseen (Joh. 8:1-11). Nyttemmin myös katolinen kirkko on virallisessa opetuksessaan luopunut tästä ajatuksesta, ja Betanian Mariaa pidetään eri henkilönä kuin Magdalan Mariaa.
Mitä siskoksille sitten tapahtui Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen? Koska Betaniasta on vain kolmisen kilometrin matka Jerusalemiin, lienee luontevaa ounastella, että myös he saattoivat olla muiden Jeesuksen oppilaiden ja ystävien kanssa juhlimassa helluntaita, kun Pyhä Henki vuodatettiin, ja ehkä myös Öljymäellä läsnä Kristuksen taivaaseenastumisen hetkellä - vaikkakaan Raamattu ei tätä suoraan kerro.
Sitkeän ranskalaisen legendan mukaan Martta, Maria ja Lasarus pantiin Juudean aluen kristittyjen vainojen aikana veneeseen, jossa ei ollut airoja eikä mastoja, ja lähetettiin ajelehtimaan Välimerelle. Pursi keikkui aalloilla aikansa, kunnes lopulta ajautui ihmeenomaisesti Ranskan etelärannikolle. Sisarukset levittivät Provencen seudulla evankeliumia, ja alueella on yhä useita kirkkoja, jotka on nimetty heidän mukaansa. Kerrotaanpa rohkean Martan jopa tehneen hurjasta lohikäärmeestä vaarattoman kuin kissanpennun! Legendojen ulkopuolella heidän elämänkohtaloistaan ei valitettavasti ole säilynyt luotettavia tietoja.
Halki vuosisatojen Marttaa ja Mariaa on pidetty eräänlaisina kristittyjen naisten esikuvina, jotka ovat saaneet edustaa "hyväksyttävää" roolia maailmassa. Se, kumpi on ollut suuremmassa huudossa, on vaihdellut. Keskiajalla Mariasta tuli luostariin vetäytyvän, kontemplatiivisen ja hiljaisen nunnan esimerkki. Reformaation myötä taas kotitalouttaan topakasti hoitava Martta sai ylistystä. Suomessakin ahkerasti lukuisilla paikkakunnilla toimivat Marttayhdistykset on nimetty Betanian ehtiväisen emännän mukaan.
Mutta olipa kyse sitten toimeliaasta käytännön naisesta tai hiljaisesta kaunosielusta, Jeesuksella riitti rakkautta heille molemmille. Erilaisine piirteineen ja ominaisuuksineen Martta ja Maria täydensivät toisiaan, eikä kumpainenkaan ollut toista vähäisempi. Jeesus ohjasti lempeästi Marttaa ymmärtämään, miten tärkeän osan Maria oli valinnut, eikä kieltänyt tätä tulemasta oppilaakseen - mikä tuohon aikaan ja tuossa kulttuurissa ei ollut suinkaan mikään itsestäänselvyys. Näin tekemällä hän ei suinkaan väheksynyt Martan vaivannäköä, vaan pikemminkin halusi neuvoa tätä luopumaan turhanpäiväisestä stressaamisesta. Kenenkään ei sopinut näännyttää itseään puurtamisella - ei Jeesuksenkaan vuoksi. Levähtäminen Vapahtajan jalkojen juuressa oli kaikki, mitä tarvittiin.
Siskokset esiintyvät raamatunkertomuksissa yleensä yhdessä. Se on ymmärrettävää, sillä evankeliumin mukaan he vaikuttavat asuneen ja eläneen saman katon alla. Martta ja Maria asustivat yhdessä veljensä Lasaruksen kanssa Betanian kylässä (Joh. 11:1). Betania oli tuohon aikaan pikkupitäjä, joka sijaitsi verrattain lyhyen kävelymatkan päässä Jerusalemista. Se oli myös viimeinen paikka, missä Jeesus opetuslapsineen pysähtyi matkallaan Jerusalemin pääsiäisjuhlille (Joh. 12:1), ja jonne hän palasi aina uudelleen yöpymään Jerusalemin temppelissä opetettuaan (Matt. 21:17). Yösijan muurarirabbille tarjosi olletikin hänen ystäväperheensä.
Martan kerrotaan olleen talon emäntä (Luuk. 10:38). Hänen sisarensa Maria ja veljensä Lasarus asuivat samassa taloudessa hänen kanssaan. Koska evankeliumit mainitsevat Martan aina ensimmäisenä, vaikuttaisi siltä, että hän eikä hänen veljensä on toiminut talouden johdossa; itse asiassa evankelista Luukas ei edes mainitse Lasarusta sisarusparista kertoessaan. Martan (tai Marian) mahdollisesta aviomiehestä ei puhuta sanaakaan. Lieneekin mahdollista - joskaan ei aivan varmaa - että Martta oli ollut naimisissa lepraa sairastaneen Simon-nimisen betanialaisen miehen kanssa, sillä Betaniassa Jeesuksen kerrotaan viivähtäneen kyseisen herran matalassa majassa (esim. Mark. 14:3). Simonista ei kerrota tämän enempää, joten mahdollista on myös, että hän oli menehtynyt kavalaan ja pelättyyn sairauteensa, ja Martta oli jäänyt leskeksi huolehtimaan taloudesta ja nuoremmista sisaruksistaan. Lepran eli spitaalin kamala maine saattoi hyvinkin johtaa siihen, että vielä Simonin kuoltuakin se tunnettiin vielä pitkään "Lepra-Simonin talona".
Toisin kuin useimmat aikansa juutalaiset opettajat, Jeesus hyväksyi naisia - kuten Betanian Marian - oppilaikseen. Se oli maallisista asioista huolehtimistakin tärkeämpi tehtävä.
Vaikka Betania oli vaatimaton kyläpahanen, Martta ja Maria lienivät silti kohtalaisen varakkaita, ainakin paikkakuntansa mittapuun mukaan. Evankeliumit eivät sano tätä suoraan, mutta antavat siitä silti viitteitä. Ensinnäkin Martta toivotti kotiinsa tervetulleeksi Jeesuksen ja tämän opetuslapset (siis vähintään kolmetoista pitkään matkannutta ja varmasti nälkäistä miestä!) ja ruokki heidät (Luuk. 10:38-42), eli talossa oli siis runsaasti tarjottavaa. Toiseksi perheellä oli varaa hankkia itselleen kallioon hakattu hautaluola, jonne Lasarus kuolemansa jälkeen laskettiin (Joh. 11:38) - samantapainen, jonka äveriäs Joosef Arimatialainen antoi vähän myöhemmin Jeesukselle Jerusalemin liepeiltä. Kolmanneksi evankelista Johannes nimeää Jeesuksen juuri ennen pääsiäisen tapahtumia nardusöljyllä voidelleen naisen Betanian Mariaksi (Joh. 12:3). Hyväntuoksuinen nardusöljy oli rikkaiden suosimaa kosmetiikkaa ja hyvin kallista (Joh. 12:5). Köyhälistöllä ei olisi mitenkään ollut varaa antaa sellaista lahjaa.
Martta ja Maria saattoivat olla sisaruksia, mutta luonteeltaan heidät oli veistetty kahdesta eri puusta. Marttaa kuvaillaan toimeliaaksi, napakaksi ja suoraviivaiseksi käytännön ihmiseksi. Hänen sisarensa puolestaan oli vetäytyvä ja hiljainen, tunteellinen ja mietiskelyyn taipuvainen. Vaikka sisaret saman katon alla asuivatkin, yhteiselo ei aina sujunut täysin kitkatta. Tämä käy hyvin esille tunnetusta vierailusta. Kun Jeesus opetuslapsineen saapuu Betaniaan, Martta ryhtyy hiki otsalla järjestämään apetta pöytään suurelle matkamiesporukalle. Samaan aikaan Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa mestarin opetuksia. Tilanne ärsyttää ahkeroivaa Marttaa suunnattomasti, ja lopulta hän tivahtaa, eikö arvon Nasaretilainen lainkaan aio komentaa hänen sisartaan takaisin työn pariin. Tuolloin Jeesus puolustaa Mariaan ja rauhoittelee Marttaa: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." (Luuk. 10:38-42)
Kummatkin naiset ovat eroistaan huolimatta syvästi hengellisiä ja uskovat Jeesuksen messiaanisuuteen. Kun Lasarus sairastuu ja kuolee, Martta kiirehtii ensimmäisenä Jeesusta vastaan ja tunnustaa tälle kaikkien läsnäollessa, että hän on Jumalan Poika (Joh. 11:27). Marian Jeesus hyväksyy opetuslapsekseen ja myöhemmin liikuttuu syvästi hänen surustaan (Joh. 11:33-36). Martan usko käy esiin hänen sanoissaan, Marian teoissa. Molemmat olivat Jeesukselle hyvin rakkaita ystäviä (Joh. 11:5).
Betanian Maria ortodoksi-ikonissa. Nardusöljy, jolla Marian kerrotaan voidelleen Jeesuksen pään ja siten tunnustaneen tämän messiaanisuuden, maksoi kolmesataa denaaria. Tavallisen peltotyöläisen päiväpalkka oli yksi denaari. Vapahtajan kutreille valutettiin siis lähes vuoden palkka!
Betanian Maria on aiheuttanut raamatuntutkijoille pitkään harmaita hiuksia. Johannes on ainoa evankelistoista, joka nimeää juuri hänet naiseksi, joka voitelee Jeesuksen tuoksuöljyllä ennen Jerusalemin tapahtumia (vrt. Mark. 14:3-9; Matt. 26:6-13). Luukas kertoo vastaavankaltaisesta tapauksesta: syntistä elämää eläneestä naisesta, joka pesee Jeesuksen jalat kyyneleillään ja voitelee ne (Luuk. 7:36-50). Kohtaukset on toisinaan tulkittu edustavan yhtä ja samaa tapahtumaa, toisinaan ajatellaan niiden olevan kaksi kokonaan eri tilannetta. Missään ei tosin anneta ymmärtää, että Maria olisi elänyt erityisen paheellisesti, joten samankaltaisuudesta huolimatta kyse lienee kahdesta erillisestä tapahtumasta Jeesuksen julkisen toiminnan aikana.
Uusi testamentti on pahamaineisen täynnä Marioita, joiden erottaminen toisistaan on työn ja tuskan takana. Varhaiset kirkkoisät ja teologit pitivät Betanian Mariaa "omana itsenään", mutta keskiajan kuluessa häntä ryhdyttiin varsinkin katolisessa traditiossa ajattelemaan samana henkilönä kuin Magdalan Mariaa. On esitetty, että Maria olisi elänyt Magdalan kaupungissa ennen paluutaan - kenties Jeesuksen matkassa - takaisin Betaniaan lapsuudenkotiinsa. Samalla tämä Betanian/Magdalan Maria yhdistettiin edellä mainittuun syntiseen naiseen, joka pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, sekä Johanneksen mainitsemaan aviorikoksesta syytettyyn naiseen (Joh. 8:1-11). Nyttemmin myös katolinen kirkko on virallisessa opetuksessaan luopunut tästä ajatuksesta, ja Betanian Mariaa pidetään eri henkilönä kuin Magdalan Mariaa.
Mitä siskoksille sitten tapahtui Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen? Koska Betaniasta on vain kolmisen kilometrin matka Jerusalemiin, lienee luontevaa ounastella, että myös he saattoivat olla muiden Jeesuksen oppilaiden ja ystävien kanssa juhlimassa helluntaita, kun Pyhä Henki vuodatettiin, ja ehkä myös Öljymäellä läsnä Kristuksen taivaaseenastumisen hetkellä - vaikkakaan Raamattu ei tätä suoraan kerro.
Sitkeän ranskalaisen legendan mukaan Martta, Maria ja Lasarus pantiin Juudean aluen kristittyjen vainojen aikana veneeseen, jossa ei ollut airoja eikä mastoja, ja lähetettiin ajelehtimaan Välimerelle. Pursi keikkui aalloilla aikansa, kunnes lopulta ajautui ihmeenomaisesti Ranskan etelärannikolle. Sisarukset levittivät Provencen seudulla evankeliumia, ja alueella on yhä useita kirkkoja, jotka on nimetty heidän mukaansa. Kerrotaanpa rohkean Martan jopa tehneen hurjasta lohikäärmeestä vaarattoman kuin kissanpennun! Legendojen ulkopuolella heidän elämänkohtaloistaan ei valitettavasti ole säilynyt luotettavia tietoja.
Tohtori Lutherin rouva, ex-nunna Katharina von Bora, sai edustaa naisihanteen muuttumista: luostariin vetäytyneen Marian tilalle tuli toimeliaasti talouttaan hallitseva Martta.
Halki vuosisatojen Marttaa ja Mariaa on pidetty eräänlaisina kristittyjen naisten esikuvina, jotka ovat saaneet edustaa "hyväksyttävää" roolia maailmassa. Se, kumpi on ollut suuremmassa huudossa, on vaihdellut. Keskiajalla Mariasta tuli luostariin vetäytyvän, kontemplatiivisen ja hiljaisen nunnan esimerkki. Reformaation myötä taas kotitalouttaan topakasti hoitava Martta sai ylistystä. Suomessakin ahkerasti lukuisilla paikkakunnilla toimivat Marttayhdistykset on nimetty Betanian ehtiväisen emännän mukaan.
Mutta olipa kyse sitten toimeliaasta käytännön naisesta tai hiljaisesta kaunosielusta, Jeesuksella riitti rakkautta heille molemmille. Erilaisine piirteineen ja ominaisuuksineen Martta ja Maria täydensivät toisiaan, eikä kumpainenkaan ollut toista vähäisempi. Jeesus ohjasti lempeästi Marttaa ymmärtämään, miten tärkeän osan Maria oli valinnut, eikä kieltänyt tätä tulemasta oppilaakseen - mikä tuohon aikaan ja tuossa kulttuurissa ei ollut suinkaan mikään itsestäänselvyys. Näin tekemällä hän ei suinkaan väheksynyt Martan vaivannäköä, vaan pikemminkin halusi neuvoa tätä luopumaan turhanpäiväisestä stressaamisesta. Kenenkään ei sopinut näännyttää itseään puurtamisella - ei Jeesuksenkaan vuoksi. Levähtäminen Vapahtajan jalkojen juuressa oli kaikki, mitä tarvittiin.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja