Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
3.3.2016 11.16
Salome, Sebedeuksen vaimo
Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa opettajana ja parantajana, lienee vain luonnollista ja järkeenkäypää, että ensimmäisten hänen mukaansa kutsumiensa oppilaiden ja seuraajien joukossa oli hänen oman sukukuntansa jäseniä. Vähitellen uskottu opetuslapsipiiri laajeni käsittämään vähintään seitsemänkymmentä miestä (Luuk. 10:1), eikä tähän määrään luettu vielä mukaan edes niitä lukuisia naisia, jotka kulkivat Jeesuksen matkassa (Mark. 15:40-41; Luuk. 8:2-3). Kahdentoista kuuluisan ja läheisimmän ystävän ja oppilaan joukko oli kuitenkin alkanut muodostua mestarin ympärille jo ensimmäisten viikkojen aikana Kapernaumissa, ja siihen lukeutuivat sikäläiset kalastajaveljekset Jaakob ja Johannes. Miehet olivat Sebedeus-nimisen kalastajan poikia, ja heidän äitinsä oli nimeltään Salome (hepr. Shelomit, "rauhallinen") (Mark. 15:40 ja Matt. 27:56).
Evankelista Johannes paljastaa Salomesta mielenkiintoisen yksityiskohdan, jota muut evankelistat syystä tai toisesta eivät näe tarpeelliseksi korostaa: Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar (Joh. 19:25; vrt. Mark. 15:40 ja Matt. 27:56). Jaakob ja Johannes olivat siis Jeesuksen serkkupoikia - nuoria miehiä, jotka olivat tunteneet Jeesuksen lapsesta asti. Ei siis ihme, että Vapahtaja kääntyi ensimmäisten joukossa heidän puoleensa!
Huomionarvoista on myös, että vaikka Sebedeuksesta evankeliumit pysyvät vaitonaisina sen jälkeen, kun Jaakob ja Johannes jättivät verkkonsa ja lähtivät serkkunsa matkaan, Salomen teoista on kerrottu myöhemmissäkin Jeesuksen elämän vaiheissa. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että topakka äiti lähti poikiensa matkaan kulkeakseen Jeesuksen mukana. Viimeistään Jerusalemin pääsiäisjuhlille suuntautuvalla suurella matkalla Salome vaelsi yhdessä opetuslapsijoukon kanssa.
Salomen on täytynyt seurata suurella mielenkiinnolla sisarenpoikansa odottamatonta "muodonmuutosta" rakennusmiehestä Jumalan valtakunnan opettajaksi - ja sitä huikeaa suosiota, joka Jeesuksen osaksi pian satoi. Eipä siis mikään ihme, että hän päätti - kuten tuohon aikaan oli paitsi hyväksyttyä, suorastaan odotettua - pitää oman perhekuntansa puolta ja varmistaa, että hänen poikansa saisivat etuoikeutetun aseman, kun Jeesus istuutuisi valtaistuimelleen (Matt. 20:20-28). Salome näyttää uskoneen vahvasti Jeesukseen Messiaana, mutta samalla ymmärtäneen väärin, mitä tämän kuninkuus, joka ei ollut tästä maailmasta, todella merkitsi. Jeesus tyytyykin korjaamaan hänen pyyntöään, vaikkei vanhaa tätikultaansa kovin ankarasti nuhtelekaan moisesta omaneduntavoittelusta. Kristillisessä perinteessä Salome on saanut tästä kohtauksesta johtuen joskus ehkä turhankin juonikkaan opportunistin maineen.
Rohkeutta ja määrätietoisuutta apostolien äidiltä ei ainakaan puutu. Tämä käy selväksi, kun suuri seurue saapuu Jerusalemiin, ja dramaattiset tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin. Kun useimmat opetuslapset Jeesuksen vangitsemisen jälkeen piiloutuvat tai jopa kieltävät mestarinsa, Salome pysyttelee uskollisesti Jeesuksen lähellä aina viimeisiin hetkiin saakka ristin juurella yhdessä sisarensa Marian ja Magdalan Marian kanssa. (Joh. 19:25) Perheen suuri suru on yhteistä.
Salome on myös yhtenä naisena mukana sunnuntaiaamuna matkalla voitelemaan Jeesuksen ruumista. Hän saa ensimmäisten joukossa seistä typertyneenä tyhjän haudan suulla ja nähdä, ettei hänen sisarenpoikansa olekaan siellä. (Mark. 16:1) Salome, Magdalan Maria ja Klopaksen vaimo Maria vievät sitten häkellyttäviä uutisia muille opetuslapsille.
Pääsiäisen jälkeen Salome, kuten muutkin Jeesuksen mukana kulkeneet naiset, katoaa Apostolien tekojen kertomuksista. Ei ole tiedossa, palasiko hän takaisin Kapernaumiin Sebedeuksen luo, vai jäikö hän poikiensa kanssa Jerusalemiin alkuseurakunnan pariin - Jeesuksen äiti ainakin oli siellä (Apt. t. 1:14). Hänen elämänsä myöhemmistä vaiheista ei ole säilynyt tietoja.
Kuitenkin Salome näyttää eläneen kohtalaisen mukavasti Kapernaumissa. Koska hänen miehensä kerrotaan omistaneen ainakin kaksi kalastusalusta (Luuk. 5:1-11), voinee turvallisesti olettaa, että Sebedeus lukeutui kaupungin verrattain hyvin toimeentuleviin rahvaanmiehiin. Jos Salome Jerusalemin-matkan ohella oli aktiivisesti muutenkin osallisena Jeesuksen toiminnassa, se on osoitus hänen uskonsa lujuudesta - hän ei jättänyt taakseen kurjuutta ja köyhyyttä vaan suhteellisen menestyksekkään elämän.
Raamatun ulkopuolisessa apokryfisessa kirjallisuudessa Salomesta on olemassa muita kertomuksia, jotka ovat osin ristiriidassa evankeliumien kanssa. Gnostilaiseksi tekstiksi lukeutuva Tuomaan evankeliumi väittää hänen olleen Elisabetin, Johannes Kastajan äidin, sisarentytär. Jotkin legendat kuvaavat häntä Sakarias-papin tyttäreksi, vaikka evankelista Luukas korostaakin Sakariaan ja Elisabetin olleen lapsettomia (Luuk. 1:7). Paljon eriskummallisempi on tarunomaisiin lapsuusevankeliumeihin lukeutuvan Jaakobin protoevankeliumin katkelma (14:14-21), jossa Salome epäilee Marian neitseellistä synnytystä ja päättää tarkistaa tämän immenkalvon status quon. Jumalalliseksi rangaistukseksi hänen kätensä kuihtuu. Acta Sanctorum, keskiaikainen kokoelma pyhimyslegendoista, spekuloi Salomen lähteneen poikansa Jaakobin mukana Espanjaan; perimätiedon mukaanhan Jaakob on haudattu Santiago de Compostelaan, josta muotoutui Euroopan merkittävin pyhiinvaelluskohde.
Salomen sisaruus Neitsyt Marian kanssa on myös kyseenalaistettu, koska Johanneksen evankeliumin kertomus ristin juurella seisovista naisista voidaan lukea kahdella tavalla. Läsnä ovat joko Jeesuksen äiti "ja tämän sisar sekä Maria, Klopauksen vaimo" tai Jeesuksen äiti "ja tämän sisar, Maria Klopaksen vaimo". Katolinen perimätieto hämmentää soppaa edelleen opettamalla, että rouva Sebedeuksen koko nimi oli Maria Salome. Suomalaisessa raamatunkäännöksessä vuodelta 1992 Salome ymmärretään Jeesuksen äidin sisareksi.
Katolisessa pyhimyskalenterissa Salomen muistopäivää vietetään lokakuun 22. päivänä. Ortodoksit taas kunnioittavat häntä elokuun 3. päivänä.
Evankeliumien henkilöistä Salome edustaa epätavallisen vahvaa uskoa: uskoa omaan sukulaiseensa. Kerrotaanhan, etteivät edes Jeesuksen omat veljet uskoneet häneen (Joh. 7:5). Sen sijaan Salome, hänen tätinsä, uskoi Jeesuksen voivan tehdä hänen pojistaan suurmiehiä ja pysyi uskollisena Messiaalleen aina tämän kuolemaan saakka. Niinpä tämä opetuslapsi oli ensimmäisten joukossa, jotka saivat kunnian viedä ilosanomaa eteenpäin: Jeesus elää!
Evankelista Johannes paljastaa Salomesta mielenkiintoisen yksityiskohdan, jota muut evankelistat syystä tai toisesta eivät näe tarpeelliseksi korostaa: Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar (Joh. 19:25; vrt. Mark. 15:40 ja Matt. 27:56). Jaakob ja Johannes olivat siis Jeesuksen serkkupoikia - nuoria miehiä, jotka olivat tunteneet Jeesuksen lapsesta asti. Ei siis ihme, että Vapahtaja kääntyi ensimmäisten joukossa heidän puoleensa!
Huomionarvoista on myös, että vaikka Sebedeuksesta evankeliumit pysyvät vaitonaisina sen jälkeen, kun Jaakob ja Johannes jättivät verkkonsa ja lähtivät serkkunsa matkaan, Salomen teoista on kerrottu myöhemmissäkin Jeesuksen elämän vaiheissa. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että topakka äiti lähti poikiensa matkaan kulkeakseen Jeesuksen mukana. Viimeistään Jerusalemin pääsiäisjuhlille suuntautuvalla suurella matkalla Salome vaelsi yhdessä opetuslapsijoukon kanssa.
Salomen on täytynyt seurata suurella mielenkiinnolla sisarenpoikansa odottamatonta "muodonmuutosta" rakennusmiehestä Jumalan valtakunnan opettajaksi - ja sitä huikeaa suosiota, joka Jeesuksen osaksi pian satoi. Eipä siis mikään ihme, että hän päätti - kuten tuohon aikaan oli paitsi hyväksyttyä, suorastaan odotettua - pitää oman perhekuntansa puolta ja varmistaa, että hänen poikansa saisivat etuoikeutetun aseman, kun Jeesus istuutuisi valtaistuimelleen (Matt. 20:20-28). Salome näyttää uskoneen vahvasti Jeesukseen Messiaana, mutta samalla ymmärtäneen väärin, mitä tämän kuninkuus, joka ei ollut tästä maailmasta, todella merkitsi. Jeesus tyytyykin korjaamaan hänen pyyntöään, vaikkei vanhaa tätikultaansa kovin ankarasti nuhtelekaan moisesta omaneduntavoittelusta. Kristillisessä perinteessä Salome on saanut tästä kohtauksesta johtuen joskus ehkä turhankin juonikkaan opportunistin maineen.
Rohkeutta ja määrätietoisuutta apostolien äidiltä ei ainakaan puutu. Tämä käy selväksi, kun suuri seurue saapuu Jerusalemiin, ja dramaattiset tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin. Kun useimmat opetuslapset Jeesuksen vangitsemisen jälkeen piiloutuvat tai jopa kieltävät mestarinsa, Salome pysyttelee uskollisesti Jeesuksen lähellä aina viimeisiin hetkiin saakka ristin juurella yhdessä sisarensa Marian ja Magdalan Marian kanssa. (Joh. 19:25) Perheen suuri suru on yhteistä.
Salome on myös yhtenä naisena mukana sunnuntaiaamuna matkalla voitelemaan Jeesuksen ruumista. Hän saa ensimmäisten joukossa seistä typertyneenä tyhjän haudan suulla ja nähdä, ettei hänen sisarenpoikansa olekaan siellä. (Mark. 16:1) Salome, Magdalan Maria ja Klopaksen vaimo Maria vievät sitten häkellyttäviä uutisia muille opetuslapsille.
Pääsiäisen jälkeen Salome, kuten muutkin Jeesuksen mukana kulkeneet naiset, katoaa Apostolien tekojen kertomuksista. Ei ole tiedossa, palasiko hän takaisin Kapernaumiin Sebedeuksen luo, vai jäikö hän poikiensa kanssa Jerusalemiin alkuseurakunnan pariin - Jeesuksen äiti ainakin oli siellä (Apt. t. 1:14). Hänen elämänsä myöhemmistä vaiheista ei ole säilynyt tietoja.
Kuitenkin Salome näyttää eläneen kohtalaisen mukavasti Kapernaumissa. Koska hänen miehensä kerrotaan omistaneen ainakin kaksi kalastusalusta (Luuk. 5:1-11), voinee turvallisesti olettaa, että Sebedeus lukeutui kaupungin verrattain hyvin toimeentuleviin rahvaanmiehiin. Jos Salome Jerusalemin-matkan ohella oli aktiivisesti muutenkin osallisena Jeesuksen toiminnassa, se on osoitus hänen uskonsa lujuudesta - hän ei jättänyt taakseen kurjuutta ja köyhyyttä vaan suhteellisen menestyksekkään elämän.
Raamatun ulkopuolisessa apokryfisessa kirjallisuudessa Salomesta on olemassa muita kertomuksia, jotka ovat osin ristiriidassa evankeliumien kanssa. Gnostilaiseksi tekstiksi lukeutuva Tuomaan evankeliumi väittää hänen olleen Elisabetin, Johannes Kastajan äidin, sisarentytär. Jotkin legendat kuvaavat häntä Sakarias-papin tyttäreksi, vaikka evankelista Luukas korostaakin Sakariaan ja Elisabetin olleen lapsettomia (Luuk. 1:7). Paljon eriskummallisempi on tarunomaisiin lapsuusevankeliumeihin lukeutuvan Jaakobin protoevankeliumin katkelma (14:14-21), jossa Salome epäilee Marian neitseellistä synnytystä ja päättää tarkistaa tämän immenkalvon status quon. Jumalalliseksi rangaistukseksi hänen kätensä kuihtuu. Acta Sanctorum, keskiaikainen kokoelma pyhimyslegendoista, spekuloi Salomen lähteneen poikansa Jaakobin mukana Espanjaan; perimätiedon mukaanhan Jaakob on haudattu Santiago de Compostelaan, josta muotoutui Euroopan merkittävin pyhiinvaelluskohde.
Salomen sisaruus Neitsyt Marian kanssa on myös kyseenalaistettu, koska Johanneksen evankeliumin kertomus ristin juurella seisovista naisista voidaan lukea kahdella tavalla. Läsnä ovat joko Jeesuksen äiti "ja tämän sisar sekä Maria, Klopauksen vaimo" tai Jeesuksen äiti "ja tämän sisar, Maria Klopaksen vaimo". Katolinen perimätieto hämmentää soppaa edelleen opettamalla, että rouva Sebedeuksen koko nimi oli Maria Salome. Suomalaisessa raamatunkäännöksessä vuodelta 1992 Salome ymmärretään Jeesuksen äidin sisareksi.
Katolisessa pyhimyskalenterissa Salomen muistopäivää vietetään lokakuun 22. päivänä. Ortodoksit taas kunnioittavat häntä elokuun 3. päivänä.
Evankeliumien henkilöistä Salome edustaa epätavallisen vahvaa uskoa: uskoa omaan sukulaiseensa. Kerrotaanhan, etteivät edes Jeesuksen omat veljet uskoneet häneen (Joh. 7:5). Sen sijaan Salome, hänen tätinsä, uskoi Jeesuksen voivan tehdä hänen pojistaan suurmiehiä ja pysyi uskollisena Messiaalleen aina tämän kuolemaan saakka. Niinpä tämä opetuslapsi oli ensimmäisten joukossa, jotka saivat kunnian viedä ilosanomaa eteenpäin: Jeesus elää!
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja