Jeesus ja kaverit
Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
6.5.2014 18.40
Simon Kyreneläinen
Kohtalon oikku teki sivullisesta miehestä kirjaimellisesti Jeesuksen ristin kantajan.
Pääsiäisen suuret tapahtumat kietoutuvat pienten ihmisten ympärille. Jeesuksen viimeisiä hetkiä todisti hyvin sekalainen joukko miehiä ja naisia. Roomalainen maaherra tuomitsi hänet kuolemaan, hänen äitinsä seisoi hänen ristinsä juurella, ryövärit hän sai jakamaan kohtalonsa oikealle ja vasemmalle puolelleen, ja Golgatalla olivat myös temppelin ylipapit häntä pilkkaamassa. Noiden ryöväreiden ohella hyvin pienen "maistiaisen" Jeesuksen kolkosta tuomiosta sai niellä myös muuan Simon-niminen mies, valittiin kantamaan hänen ristiään Jerusalemista Golgatalle.
Kaikki kolme synoptista evankeliumia - Markus, Matteus, Luukas - mainitsevat Simonin (Mark. 15:21; Matt. 27:32; Luuk. 23:26). Hän oli Kyrenen kaupungista kotoisin oleva mies, joka oli epäonnekseen juuri saapumassa Jerusalemiin, oletettavasti pääsiäisjuhlien viettoon hänkin. Simonin matka keskeytyi odottamattomasti, kun Jeesusta kaupungin läpi paimentavat sotilaat nappasivat hänet katujen varsille kerääntyneestä väkijoukosta ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sanokaan, on looginen olettamus, että Nasaretilaisen omat voimat olivat käyneet liian vähiin, jotta hän olisi selviytynyt raskaan taakkansa kantamisesta. Pilatus oli ruoskittanut hänet vain hetkeä aikaisemmin, ja hänen vangitsijansa olivat pahoinpidelleet häntä yöllä ja aamupäivällä.
Simon Kyreneläinen ei siis tarjonnut uupuneelle tuomitulle apuaan vapaaehtoisesti; hänet pantiin työhön väkipakolla. Evankeliumit eivät kerro, jäikö hän Golgatalle seuraamaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista, tai mitä ulkopaikkakuntalaisen miehen mielessä liikkui, kun hän omin silmin todisti "juutalaisten kuninkaan" tuskaisia, viimeisiä hetkiä. On kuitenkin mahdollista, että Vapahtajan kärsimystien kokeminen teki hänestä käännynnäisen.
Evankelista Markus mainitsee jakeessaan, että Simonilla oli (ainakin) kaksi poikaa, Aleksandros ja Rufus. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä eräästä Rufuksesta ja tämän äidistä (Room. 16:13), jotka hän vaikuttaa hyvin tuntevan. Tämä Rufus saattaa tosin hyvin olla joku toinenkin kuin Simon Kyreneläisen poika, mutta olisivatko isä ja hänen perheensä ryhtyneet alkuseurakunnan lähetystyöntekijöiksi?
Apostolien teoissa (Ap. t. 11:20) kerrotaan, kuinka Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen monet kristityt pakenivat Jerusalemista ja perustivat uusia seurakuntia lähialueen suuriin kaupunkeihin. Antiokiaan seurakunnan perustivat erityisesti kyreneläistä syntyperää olevat kristityt, jotka eivät rajoittaneet saarnaamistaan pelkästään juutalaisille, vaan opettivat myös kreikkalaisia. Niinpä on aprikoitu, josko myös Kyrenen Simon olisi ollut mukana Antiokian seurakunnan perustamisessa.
Kyrene oli tuohon aikaan suuri ja merkittävä satamakaupunki Pohjois-Afrikassa, nykyisen Libyan rannikolla; seutu kantaa yhä nimeä Kyrenaika. Kreikkalaiset olivat perustaneet sen siirtokunnakseen, mutta siellä asui myös huomattavan paljon juutalaisia siirtolaisia. Myös Simon Kyreneläinen kantoi juutalaista nimeä, ja hänen juutalaisuutensa selittäisi näppärästi, miksi hän sattui olemaan Jerusalemissa - sangen kaukana kotoaan - juuri pääsiäisjuhlien aikaan.
Simon Kyreneläisen osuus Kristuksen viimeisissä hetkissä muistetaan via dolorosan eli kärsimystien viidennellä pysähdyksellä (kaikkiaan niitä on 14).
Jotkin harhaoppisiksi tuomitut gnostilaiset kirjoitukset kuvasivat myöhemmin ihmeenomaista "vaihdosta", jossa Golgatalla jonkin jumalallisen sekaannuksen kautta ristiinnaulituksi tuleekin Simon Kyreneläinen eikä suinkaan Jeesus! Myös islamilaisessa perinteessä elää samankaltaisia käsityksiä Simonista, joka vapaaehtoisesti uhraa henkensä pelastaakseen Jeesuksen; muslimeille nimittäin pelkkä ajatuskin Jumalan profeetan kuolemasta niin häpeällisellä tavalla kuin ristiinnaulitsemisella on kestämätön.
Simon Kyreneläinen on osa Uuden testamentin henkilögalleriaa, josta tiedämme harmillisen vähän - siitä huolimatta, että hänen osakseen lankesi näytellä huomattavaa osaa Vapahtajan viimeisillä, murheellisilla hetkillä. Hänestä tuli kirjaimellisesti Jumalan Pojan ristin kantaja. Se oli tehtävä, jota hän ei valinnut vapaasta tahdostaan, vaan joka määrättiin hänelle. Samalla hän käy kuitenkin esikuvasta jokaiselle kristitylle. Emmehän aina saa itse valita "ristejämme", joita meidän on kannettava. Mitä mahtoi Kyrenen Simon ajatella piikkiseppeleellä kruunatusta, kuolevasta miehestä, jonka rinnalle hän odottamatta päätyi kulkemaan? Samaa voimme kysyä itseltämme, kun kannamme omia - tai toistemme - taakkoja.
Kaikki kolme synoptista evankeliumia - Markus, Matteus, Luukas - mainitsevat Simonin (Mark. 15:21; Matt. 27:32; Luuk. 23:26). Hän oli Kyrenen kaupungista kotoisin oleva mies, joka oli epäonnekseen juuri saapumassa Jerusalemiin, oletettavasti pääsiäisjuhlien viettoon hänkin. Simonin matka keskeytyi odottamattomasti, kun Jeesusta kaupungin läpi paimentavat sotilaat nappasivat hänet katujen varsille kerääntyneestä väkijoukosta ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sanokaan, on looginen olettamus, että Nasaretilaisen omat voimat olivat käyneet liian vähiin, jotta hän olisi selviytynyt raskaan taakkansa kantamisesta. Pilatus oli ruoskittanut hänet vain hetkeä aikaisemmin, ja hänen vangitsijansa olivat pahoinpidelleet häntä yöllä ja aamupäivällä.
Simon Kyreneläinen ei siis tarjonnut uupuneelle tuomitulle apuaan vapaaehtoisesti; hänet pantiin työhön väkipakolla. Evankeliumit eivät kerro, jäikö hän Golgatalle seuraamaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista, tai mitä ulkopaikkakuntalaisen miehen mielessä liikkui, kun hän omin silmin todisti "juutalaisten kuninkaan" tuskaisia, viimeisiä hetkiä. On kuitenkin mahdollista, että Vapahtajan kärsimystien kokeminen teki hänestä käännynnäisen.
Evankelista Markus mainitsee jakeessaan, että Simonilla oli (ainakin) kaksi poikaa, Aleksandros ja Rufus. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä eräästä Rufuksesta ja tämän äidistä (Room. 16:13), jotka hän vaikuttaa hyvin tuntevan. Tämä Rufus saattaa tosin hyvin olla joku toinenkin kuin Simon Kyreneläisen poika, mutta olisivatko isä ja hänen perheensä ryhtyneet alkuseurakunnan lähetystyöntekijöiksi?
Simon Kyreneläinen kuvataan taiteessa usein mustaksi. Sitä hän saattoi hyvin olla: Kyrenessä oli elänyt juutalaisia siirtolaisia satojen vuosien ajan rinta rinnan afrikkalaisen väestön kanssa. Apostolien teot tuntevat myös erään Simeon Niger (eli Musta) -nimisen miehen, joka toimi kyreneläiskristityistä tunnetussa Antiokian seurakunnassa (Ap. t. 13:1). Mahtoikohan hän olla sama mies?
Apostolien teoissa (Ap. t. 11:20) kerrotaan, kuinka Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen monet kristityt pakenivat Jerusalemista ja perustivat uusia seurakuntia lähialueen suuriin kaupunkeihin. Antiokiaan seurakunnan perustivat erityisesti kyreneläistä syntyperää olevat kristityt, jotka eivät rajoittaneet saarnaamistaan pelkästään juutalaisille, vaan opettivat myös kreikkalaisia. Niinpä on aprikoitu, josko myös Kyrenen Simon olisi ollut mukana Antiokian seurakunnan perustamisessa.
Kyrene oli tuohon aikaan suuri ja merkittävä satamakaupunki Pohjois-Afrikassa, nykyisen Libyan rannikolla; seutu kantaa yhä nimeä Kyrenaika. Kreikkalaiset olivat perustaneet sen siirtokunnakseen, mutta siellä asui myös huomattavan paljon juutalaisia siirtolaisia. Myös Simon Kyreneläinen kantoi juutalaista nimeä, ja hänen juutalaisuutensa selittäisi näppärästi, miksi hän sattui olemaan Jerusalemissa - sangen kaukana kotoaan - juuri pääsiäisjuhlien aikaan.
Simon Kyreneläisen osuus Kristuksen viimeisissä hetkissä muistetaan via dolorosan eli kärsimystien viidennellä pysähdyksellä (kaikkiaan niitä on 14).
Jotkin harhaoppisiksi tuomitut gnostilaiset kirjoitukset kuvasivat myöhemmin ihmeenomaista "vaihdosta", jossa Golgatalla jonkin jumalallisen sekaannuksen kautta ristiinnaulituksi tuleekin Simon Kyreneläinen eikä suinkaan Jeesus! Myös islamilaisessa perinteessä elää samankaltaisia käsityksiä Simonista, joka vapaaehtoisesti uhraa henkensä pelastaakseen Jeesuksen; muslimeille nimittäin pelkkä ajatuskin Jumalan profeetan kuolemasta niin häpeällisellä tavalla kuin ristiinnaulitsemisella on kestämätön.
Simon Kyreneläinen on osa Uuden testamentin henkilögalleriaa, josta tiedämme harmillisen vähän - siitä huolimatta, että hänen osakseen lankesi näytellä huomattavaa osaa Vapahtajan viimeisillä, murheellisilla hetkillä. Hänestä tuli kirjaimellisesti Jumalan Pojan ristin kantaja. Se oli tehtävä, jota hän ei valinnut vapaasta tahdostaan, vaan joka määrättiin hänelle. Samalla hän käy kuitenkin esikuvasta jokaiselle kristitylle. Emmehän aina saa itse valita "ristejämme", joita meidän on kannettava. Mitä mahtoi Kyrenen Simon ajatella piikkiseppeleellä kruunatusta, kuolevasta miehestä, jonka rinnalle hän odottamatta päätyi kulkemaan? Samaa voimme kysyä itseltämme, kun kannamme omia - tai toistemme - taakkoja.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja