Vikon joulu 2013
Viinikan kotikirkon 2013 jouluinen blogi.
Avautuu 24.12. klo 10.00!
25.12.2013 10.05
Ensimmäinen joulupukki
Piispa Nikolaos antoi lahjoja vähäosaisille ja huolehti lapsista.
Tänäkin joulussa lukemattomissa kodeissa ympäri maailman odotetaan pikkuväen ja vähän isompienkin keskuudessa malttamattomasti punanuttuista paksukaista eli Joulupukkia, joka saapuu poroineen ja lahjasäkkeineen jouluiloa tuomaan. Oivaa ukkia kuulee joskus paheksuttavan läpeensä kaupallisena ja epäkristillisenä hahmona Vapahtajan syntymäjuhlassa. Harvempi kuitenkin tietää, että Pukin alkuperä on perin juurin kristillinen, ja että kulutushurmoksellisuuskin on ilmestynyt mukaan yhtälöön vasta viime vuosisadan puolella.
Joulupukin historiallinen esikuva on pyhä Nikolaos (270 - 343), roomalaisen Asian provinssin eli nykyisen Turkin alueella Lyykiassa sijaitsevan Myran kaupungin piispa. Kreikkalainen Nikolaos saavutti jo elinaikanaan mainetta hyväntekijänä, ja pyhimyksen seppeleen hän sai kutreilleen, kun kertomukset hänen väliintulostaan ja ihmetöistään häntä avuksi huutaneiden kristittyjen keskuudessa levisivät. Hänet tunnetaankin myös Nikolaos Ihmeidentekijänä. Kuuleepa häntä joskus kutsuttavan myös nimellä Nikolaos Barilainen, sillä hänen pyhäinjäännöksensä on levännyt Italian Barin kaupungissa jo vuodesta 1087.
Kuten on tavallista pyhimysten tapauksessa, Nikolaoksenkin kerrotaan olleen poikkeuksellinen hurskas jo lapsuudessa. Hän tuli vauraasta suvusta, mutta jäi nuorena orvoksi ja päätyi piispan virassa toimivan setänsä holhoukseen. Sedän kasvatuksen myötä Nikolaoskin vihittiin pappissäätyyn, seurakuntansa vanhimmaksi eli presbyteeriksi. Piispaksi noustuaan hän niitti mainetta katolisen opin puolustajana harhaoppeja vastaan aikana, jolloin kristinusko oli vasta etsimässä nykyistä muotoaan.
Joulupukkiperinteeseen Nikolaoksen liittää legenda, joka liittyy hänen harjoittamaansa hyväntekeväisyyteen. Hänen kerrotaan avustaneen lahjoilla erään köyhän miehen kolmea tytärtä, joilla ei ollut varaa myötäjäisiin ja joita uhkasi jääminen aviottomiksi ja siten ajautuminen yhteiskunnan reunalle. Nöyrä Nikolaos halusi kuitenkin toimia nimettömänä, ja niinpä hän toikin lahjansa tytöille salaa yön pimeydessä.
Nikolaos kuoli joulukuun 6. päivänä, joka on edelleen hänen muistopäivänsä monissa kirkkokunnissa.
Nikolaoksen esimerkkiä seuraten lahjojen antaminen joulunaikaan alkoi vähitellen yleistyä Euroopassa. Keskiajalla esimerkiksi monet nunnat kantoivat Nikolaoksen päivänä ruokakoreja köyhien perheiden porstuaan. Pyhää Nikolaosta pidetään myös merimiesten suojeluspyhimyksenä, ja Alankomaissa merimiehillä olikin tapana käydä maissa joulukuun 6. päivänä ostamassa markkinoilta lahjoja ystävilleen ja rakkailleen. Lahjojen antaminen erityisesti lapsille tuli suosituksi Alankomaissa Sinterklaasin päivänä, ja tapa levisi sieltä siirtolaisten mukana Amerikkaan.
Suomessa lahjoja tuova Nikolaos on tunnettu 1800-luvun alkupuoliskolta. Sitä ennen suomalaiskodeissa vierailivat nuuttipukit, pukintaljoihin ja sarviin sonnustautuneet nuoretmiehet, jotka ryypiskelivät ja kävivät kerjäämässä joulupöytien rääppeitä tammikuun alkupuolella. Joulupukki-nimitys jountuu juuri nuutti- tai kekripukista. Alkuperäinen tuohinaamioon pukeutunut sarvipää-Pukki saattoi olla pelottavakin (erityisesti ollessaan ympäripäissään). mutta hän jakoi toisinaan myös kilteille lapsille lahjoja ja tuhmille vitsoja. Apulaisina hääräävät joulutontut ovat puolestaan perua pakanallisista tonttu- ja haltijauskomuksista.
Yhdysvalloissa pyhä Nikolaos vääntyi muotoon Santa Claus tai Saint Nick, ja 1930-luvulla hahmo sai siellä nykyisen muotonsa ylipainoisena, hyväntuulisena, punatakkisena partaukkona. Myös lahjojen jakaminen jouluaattona tai -päivänä joulukuun 6. päivän sijasta on yleistynyt, joskin esimerkiksi Alankomaissa Sinterklaas tuo paketit edelleen nimeään kantavan päivän aattona eli 5.12.
Pyhän Nikolaoksen tapauksessa lahjojen antamisessa pääasiana ei ollut määrä, vaan saajien aito tarve. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun kautta hankittavat "toisenlaiset joululahjat", jotka ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan, ovat siis mitä suurimmassa määrin paluuta joululahjojen oikeille juurille!
Joulupukin historiallinen esikuva on pyhä Nikolaos (270 - 343), roomalaisen Asian provinssin eli nykyisen Turkin alueella Lyykiassa sijaitsevan Myran kaupungin piispa. Kreikkalainen Nikolaos saavutti jo elinaikanaan mainetta hyväntekijänä, ja pyhimyksen seppeleen hän sai kutreilleen, kun kertomukset hänen väliintulostaan ja ihmetöistään häntä avuksi huutaneiden kristittyjen keskuudessa levisivät. Hänet tunnetaankin myös Nikolaos Ihmeidentekijänä. Kuuleepa häntä joskus kutsuttavan myös nimellä Nikolaos Barilainen, sillä hänen pyhäinjäännöksensä on levännyt Italian Barin kaupungissa jo vuodesta 1087.
Nikolaos otti osaa Nikaian kirkolliskokoukseen (325), jossa mm. määriteltiin kristillisen opin uskontunnustus.
Kuten on tavallista pyhimysten tapauksessa, Nikolaoksenkin kerrotaan olleen poikkeuksellinen hurskas jo lapsuudessa. Hän tuli vauraasta suvusta, mutta jäi nuorena orvoksi ja päätyi piispan virassa toimivan setänsä holhoukseen. Sedän kasvatuksen myötä Nikolaoskin vihittiin pappissäätyyn, seurakuntansa vanhimmaksi eli presbyteeriksi. Piispaksi noustuaan hän niitti mainetta katolisen opin puolustajana harhaoppeja vastaan aikana, jolloin kristinusko oli vasta etsimässä nykyistä muotoaan.
Joulupukkiperinteeseen Nikolaoksen liittää legenda, joka liittyy hänen harjoittamaansa hyväntekeväisyyteen. Hänen kerrotaan avustaneen lahjoilla erään köyhän miehen kolmea tytärtä, joilla ei ollut varaa myötäjäisiin ja joita uhkasi jääminen aviottomiksi ja siten ajautuminen yhteiskunnan reunalle. Nöyrä Nikolaos halusi kuitenkin toimia nimettömänä, ja niinpä hän toikin lahjansa tytöille salaa yön pimeydessä.
Nikolaos kuoli joulukuun 6. päivänä, joka on edelleen hänen muistopäivänsä monissa kirkkokunnissa.
Hollantilaisten Sinterklaas on vielä ihan piispan näköinenkin. Mukana hänellä kulkee sidekick Zwarte Piet eli Musta Pekka.
Nikolaoksen esimerkkiä seuraten lahjojen antaminen joulunaikaan alkoi vähitellen yleistyä Euroopassa. Keskiajalla esimerkiksi monet nunnat kantoivat Nikolaoksen päivänä ruokakoreja köyhien perheiden porstuaan. Pyhää Nikolaosta pidetään myös merimiesten suojeluspyhimyksenä, ja Alankomaissa merimiehillä olikin tapana käydä maissa joulukuun 6. päivänä ostamassa markkinoilta lahjoja ystävilleen ja rakkailleen. Lahjojen antaminen erityisesti lapsille tuli suosituksi Alankomaissa Sinterklaasin päivänä, ja tapa levisi sieltä siirtolaisten mukana Amerikkaan.
Suomessa lahjoja tuova Nikolaos on tunnettu 1800-luvun alkupuoliskolta. Sitä ennen suomalaiskodeissa vierailivat nuuttipukit, pukintaljoihin ja sarviin sonnustautuneet nuoretmiehet, jotka ryypiskelivät ja kävivät kerjäämässä joulupöytien rääppeitä tammikuun alkupuolella. Joulupukki-nimitys jountuu juuri nuutti- tai kekripukista. Alkuperäinen tuohinaamioon pukeutunut sarvipää-Pukki saattoi olla pelottavakin (erityisesti ollessaan ympäripäissään). mutta hän jakoi toisinaan myös kilteille lapsille lahjoja ja tuhmille vitsoja. Apulaisina hääräävät joulutontut ovat puolestaan perua pakanallisista tonttu- ja haltijauskomuksista.
2000-luvulla tutkijat analysoivat Nikolaoksen pyhäinjäännöksinä säilytettyjä luita ja laativat 3D-mallin hänen kasvoistaan. Nikolaos oli vain noin 150-senttinen, lyhyt pikkumies omankin aikansa mittapuulla!
Yhdysvalloissa pyhä Nikolaos vääntyi muotoon Santa Claus tai Saint Nick, ja 1930-luvulla hahmo sai siellä nykyisen muotonsa ylipainoisena, hyväntuulisena, punatakkisena partaukkona. Myös lahjojen jakaminen jouluaattona tai -päivänä joulukuun 6. päivän sijasta on yleistynyt, joskin esimerkiksi Alankomaissa Sinterklaas tuo paketit edelleen nimeään kantavan päivän aattona eli 5.12.
Pyhän Nikolaoksen tapauksessa lahjojen antamisessa pääasiana ei ollut määrä, vaan saajien aito tarve. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun kautta hankittavat "toisenlaiset joululahjat", jotka ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan, ovat siis mitä suurimmassa määrin paluuta joululahjojen oikeille juurille!