Vikon joulu 2013
Viinikan kotikirkon 2013 jouluinen blogi.
Avautuu 24.12. klo 10.00!
24.12.2013 20.00
Kirkkovuosi: joulupäivä
25.12.
Jumalan lupaukset käyvät toteen Vapahtajan syntyessä
Jouluaattona kulkevat käsi kädessä syvä rauha ja jännittynyt odotus.
Jeesuksen syntymä on aivan lähellä, ja sen myötä kaikki Jumalan
lupaukset ovat käymässä toteen. Vaikka joulupäivänä, 25.12.,
vietetäänkin Kristuksen syntymäpäivää, suomalaisessa joulunvietossa
korostuu eniten jouluaaton merkitys kuusineen ja lahjapaketteineen,
joulusaunoineen ja jouluaterioineen. Myös aattoillan joulukirkot ovat
lähellä suomalaisten sydäntä vuodesta toiseen. Jouluaamun
jumalanpalveluksesta on vanhastaan käytetty nimitystä "paimenten messu",
koska silloin riennetään aivan kuin paimenten vanavedessä seimen
äärelle kumartamaan syntynyttä Herraa. Kirkkoon kävijää odottaa
liturgisena värinä ilon ja puhtauden valkoinen. Joulu on riemun ja
toivon juhlaa!
Joulupäivän evankeliumiteksti on Luukkaan evankeliumin 2:1-20.
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Jouluaattona valmistaudumme vastaanottamaan suurinta lahjaa, jonka hyvä Jumala on rakastamalleen maailmalle ja ihmiskunnalle antanut: ainoaa Poikaansa Jeesusta. Kuten kaikki parhaat joululahjat, tämäkin oli hartaasti ja kiihkeästi toivottu, mutta tuli silti yllätyksenä. Maria, kuten kukaan odottava äiti, ei voinut tarkoin tietää, milloin hetki koittaisi. Jeesus-lapsi syntyykin odotettuna ja kuitenkin yhtäkkiä keskelle arkihuolia. Hänen vanhemmillaan ei ole edes huonetta majatalosta, vaan he joutuvat improvisoimaan sillä, mitä heillä on. Jumalan Pojan ensimmäiseksi makuusijaksi tulee seimi, eläinten heinäkaukalo.
Vapahtaja oli odotettu myös koko Israelin kansalle. Paimenet, jotka kuulivat enkelten sanat, tiesivät kyllä, mistä näiden täytyi puhua. Olihan Jumala luvannut profeettojen kautta kerta toisensa jälkeen, että Hän lähettäisi kansalle pelastuksen lahjan: Messiaan, joka toisi tullessaan rauhan. Toivo oli periytynyt sukupolvelta toiselle, halki vuosisatojen. Useimmat vartoivat ylhäistä kuningasta tai mahtavaa sotaurhoa, joka vapauttaisi maan vieraan vallan alta. Hekin saivat yllättyä: lapsi, joka syntyi eläinsuojan seimeen, ei ollut tämän maailman kuninkaita. Hänen herruutensa olisi oleva toisenlaista. Me emme osaa odottaa tapaa, jolla Jumala kohtaa meidät!
Jeesus Nasaretilaisessa, Marian pojassa, Jumala itse - iankaikkinen luomakunnan kaikkivaltias hallitsija - syntyy pieneksi, hauraaksi ihmiseksi pienten, hauraiden ihmisten tykö. Meidän osamme Hän ottaa omaksi osakseen, iloineen ja suruineen, taakkoineen ja tuskineen. Hän kohtaa meidät kasvoista kasvoihin, koska rakastaa meitä. Ja me saamme täyttyä tänäkin jouluna ihmetyksestä ja yllättyä, kumartua seimen äärellä ja katsella lahjoista suurinta: vastasyntynyt, kapaloitu lapsi - Jumala meidän keskellämme!
Joulupäivän evankeliumiteksti on Luukkaan evankeliumin 2:1-20.
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Jouluaattona valmistaudumme vastaanottamaan suurinta lahjaa, jonka hyvä Jumala on rakastamalleen maailmalle ja ihmiskunnalle antanut: ainoaa Poikaansa Jeesusta. Kuten kaikki parhaat joululahjat, tämäkin oli hartaasti ja kiihkeästi toivottu, mutta tuli silti yllätyksenä. Maria, kuten kukaan odottava äiti, ei voinut tarkoin tietää, milloin hetki koittaisi. Jeesus-lapsi syntyykin odotettuna ja kuitenkin yhtäkkiä keskelle arkihuolia. Hänen vanhemmillaan ei ole edes huonetta majatalosta, vaan he joutuvat improvisoimaan sillä, mitä heillä on. Jumalan Pojan ensimmäiseksi makuusijaksi tulee seimi, eläinten heinäkaukalo.
Vapahtaja oli odotettu myös koko Israelin kansalle. Paimenet, jotka kuulivat enkelten sanat, tiesivät kyllä, mistä näiden täytyi puhua. Olihan Jumala luvannut profeettojen kautta kerta toisensa jälkeen, että Hän lähettäisi kansalle pelastuksen lahjan: Messiaan, joka toisi tullessaan rauhan. Toivo oli periytynyt sukupolvelta toiselle, halki vuosisatojen. Useimmat vartoivat ylhäistä kuningasta tai mahtavaa sotaurhoa, joka vapauttaisi maan vieraan vallan alta. Hekin saivat yllättyä: lapsi, joka syntyi eläinsuojan seimeen, ei ollut tämän maailman kuninkaita. Hänen herruutensa olisi oleva toisenlaista. Me emme osaa odottaa tapaa, jolla Jumala kohtaa meidät!
Jeesus Nasaretilaisessa, Marian pojassa, Jumala itse - iankaikkinen luomakunnan kaikkivaltias hallitsija - syntyy pieneksi, hauraaksi ihmiseksi pienten, hauraiden ihmisten tykö. Meidän osamme Hän ottaa omaksi osakseen, iloineen ja suruineen, taakkoineen ja tuskineen. Hän kohtaa meidät kasvoista kasvoihin, koska rakastaa meitä. Ja me saamme täyttyä tänäkin jouluna ihmetyksestä ja yllättyä, kumartua seimen äärellä ja katsella lahjoista suurinta: vastasyntynyt, kapaloitu lapsi - Jumala meidän keskellämme!