Kirkkovuosi: uudenvuodenpäivä

Suomalaisessa nimikalenterissa tammikuun ensimmäinen päivä on tyhjä - se on nimittäin varattu Jeesuksen nimelle. Tämä "joulun oktaavi" eli kahdeksas päivä jouluaatosta oli jo ennen nykymuotoisen kalenterin syntyä omistettu Jeesuksen ympärileikkaukselle ja nimenannolle, jotka juutalaisen tavan mukaan toimitettiin kahdeksantena päivänä poikalapsen syntymästä. Samalla sen sanoma keskittyy pelastukseen Jeesuksen nimessä - muuta apua meillä ei ole. Liturgisena värinä on edelleen puhdas valkoinen.

Uudenvuodenpäivän evankeliumiteksti on Johanneksen evankeliumin 14:12-14.

Jeesus sanoo:
    ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”

Jeesuksen alkuperäinen, arameankielinen nimi Jeshua merkitsee "Herra pelastaa"; sen muita versioita ovat esimerkiksi tuttu Joosua-nimi. Raamatun kertomuksessa enkeli Gabriel neuvoo Mariaa antamaan tulevalle lapselleen juuri tämän nimen (Luuk. 1:31). Nimeen kiteytyy koko Jeesuksen maanpäällinen elämä.

Kaikki hänen työnsä, opetuksensa ja tekonsa kirkastivat Taivaallista Isää meille rajallisille ihmisille, jotka muuten olemme hukassa ja eksyksissä, harhailemme yksin paimenta vailla. Jeesuksessa iankaikkinen ja rajaton kristalloituu ajalliseksi ja rajalliseksi, ihmismielen käsitettäväksi. Hänen nimensä tuo meidät Jumalan eteen; se on nimi, joka on avannut tien synnin pimeyten täyttämästä maailmasta ikuisen elämän valoon.

Uudenvuodenpäivä, jolloin vanha vuosi loppuu ja uusi alkaa, muistuttaa meitä Jeesuksen pelastustyön äärettömyydestä: Hän on alfa ja omega, alku ja loppu (Ilm. 21:6). Saamme luottaa siihen, ettei mitään muuta tarvita - yksin Jeesuksen nimen tähden Jumala lahjoittaa meille pelastuksen.