Repetitia mater studiorum

Suomen kieltä ja kielioppia saamme monessa kiittää verbaalisesti lahjakkaista ja kansansivistystä arvostavista kirkonmiehistä, kuten Mikael Agricolasta, jonka sulkakynästä moni suomalainen sana on lähtöisin.

Agricolan vaikutus näkyy paitsi tavallisessa arkikielessä, myös hengellisessä sanastossa; esimerkiksi luterilaisuuden kannalta perin olennainen mutta monelle merkitykseltään epämääräinen "vanhurskas" on hänen sepittämänsä. Lainasanoja, käännöksiä ja väännöksiä olemme saaneet niin idästä kuin lännestäkin; "kirkko" on läntistä perua, "risti" ja "Raamattu" taas itäistä.

Latinan kieli oli vuoteen 1968 saakka vahvasti mukana katolisessa jumalanpalveluselämässä, ja se on jättänyt yhdessä Uuden testamentin alkukielen eli kreikan kanssa lähtemättömän perinnön kristilliseen kielenkäyttöön ja sanastoon. Moni kristillisestä perinteestä nouseva sana tai ilmaisu on kuitenkin nykyään yhä useammalle vieras. Tässä blogissa yritetään avata nykypäivän "munkkilatinaa"


Munkkilatinaa

Tässä blogissa avataan lyhyesti ja ytimekkäästi kirkollisen kielen kummallisuuksia ja erikoisten ynnä epämaallisten sanojen merkityksiä.
7.10.2016 17.25

Arkkienkeli

Arkkienkeli eli ylienkeli viittaa Vanhan testamentin mukaan enkeli Mikaeliin, taivaallisen sotajoukon päällikkö ja Israelin kansaa suojelevaan enkeliruhtinaaseen. Kreikan kielestä juontuva sana (arkhaggelos) merkitsee kirjaimellisesti "ensimmäistä viestintuojaa". Perinteisesti myös toisen Raamatussa nimetyn enkelin, Marialle ilouutisen tuoneen Gabrielin, on ajateltu lukeutuvan muita enkeleitä ylhäisempiin arkkienkeleihin. Raamatun ulkopuolisessa apokryfikirjallisuudessa arkkienkeleitä sanotaan usein olevan seitsemän. Apokryfisessa Tobitin kirjassa heistä nimetään Rafael, Henokin kirjassa taas Uriel, muissa kirjoituksissa taas useita toisia.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja