Repetitia mater studiorum

Suomen kieltä ja kielioppia saamme monessa kiittää verbaalisesti lahjakkaista ja kansansivistystä arvostavista kirkonmiehistä, kuten Mikael Agricolasta, jonka sulkakynästä moni suomalainen sana on lähtöisin.

Agricolan vaikutus näkyy paitsi tavallisessa arkikielessä, myös hengellisessä sanastossa; esimerkiksi luterilaisuuden kannalta perin olennainen mutta monelle merkitykseltään epämääräinen "vanhurskas" on hänen sepittämänsä. Lainasanoja, käännöksiä ja väännöksiä olemme saaneet niin idästä kuin lännestäkin; "kirkko" on läntistä perua, "risti" ja "Raamattu" taas itäistä.

Latinan kieli oli vuoteen 1968 saakka vahvasti mukana katolisessa jumalanpalveluselämässä, ja se on jättänyt yhdessä Uuden testamentin alkukielen eli kreikan kanssa lähtemättömän perinnön kristilliseen kielenkäyttöön ja sanastoon. Moni kristillisestä perinteestä nouseva sana tai ilmaisu on kuitenkin nykyään yhä useammalle vieras. Tässä blogissa yritetään avata nykypäivän "munkkilatinaa"


Munkkilatinaa

Tässä blogissa avataan lyhyesti ja ytimekkäästi kirkollisen kielen kummallisuuksia ja erikoisten ynnä epämaallisten sanojen merkityksiä.
10.8.2016 10.54

Kalkki

ehtoolliskalkki
Hämäävästi nimetyllä kalkilla ei ole mitään tekemistä rakennusmateriaalin kanssa. Kalkki eli ehtoollismalja on saanut suomenkielisen nimensä latinan kautta. Latinan calix merkitsee kuppia, ja on itsessään kreikkalainen lainasana. Se palautuu Uuden testamentin alkukielessä sanaan kalyx eli "kuori".  Tapa tarjota ehtoollisviini nimenomaan maljasta perustuu Jeesuksen toimintaan viimeisellä yhteisellä ateriallaan opetuslastensa kanssa, jolloin hän "otti maljan, kiitti ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki'".

ehtoolliskalkki


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja