Hyvät lapset ja aikuiset,

Minulla on taas tänään kullan värinen laatikko. Sen sisällä on jotain todella arvokasta. Sen sisällä on vertaus. Vertaukset ovat kultaakin arvokkaampia.

Laatikko on suljettu. Siinä on kansi. Se on suljettu. Joskus vertaukset ovat sellaisia, joskus ne pysyvät suljettuina.

Vertaus on lahja. Ne ovat annettu kauan aika sitten lahjaksi. Vaikka et tiedäkään, mikä vertaus on, se on jo sinun. Sinun ei tarvitse ottaa niitä tai ostaa niitä tai saada niitä millään tavalla. Ne kuuluvat sinulle jo.

Tänään valmistaudumme selvittämään, onko tuossa kultaisessa laatikossa vertaus. Vertaus särkyy helposti. Pitää olla siis varovainen, kun avaa vertausta.

Oletko valmis kuulemaan tämän päivän pyhän vertauksen?

Minä keksin. Kurkkaan nyt laatikkoon.

Laatikossa on paljon vihreää.

Onkohan se sellaista vihreää, joilla sammakot istuskelevat lammikoissa? Voisiko siitä kasvaa vaikka iso puu? Tai onkohan se vihreä iso jättiläispuun lehti?

...Mustia kankaita kolme.

Mitähän nämä ovat? Ovatkohan nämä niin syviä, ettei valo ylle sinne sisään? On kuin pitäisi varjoja kädessään.

...Ruskeita kangassuikaleita.

Mikähän tämä on? Polku? Maassa lojuva puunrunko? Keppi... kuminauha? Tässä on toinen samanlainen. Polku kulkee näiden välistä. Nyt tarvitsen apua vertauksen rakentamiseksi...

Kerran oli eräs, joka sanoi niin ihmeellisiä asioita ja teki niin hämmästyttäviä tekoja, että ihmiset seurasivat häntä. He halusivat tietää, kuka hän oli, joten heidän oli ihan pakko kysyä.

Kerran kun he kysyivät häneltä, hän vastasi: ”Minä olen Hyvä Paimen.”

”Minä tunnen jokaisen lampaan nimeltä. Kun päästän ne lammastarhasta, ne seuraavat minua. Minä kuljen edellä ja näytän niille tien. Minä näytän niille tien hyvän ruohon ääreen... ja näytä niille tien viileän, tyynen ja raikkaan veden luo.”

”Kun on vaarallisia paikkoja…näytän niille, kuinka pääsee niiden läpi. Kun lampaat menevät sisään tarhaan, lasken niistä jokaisen. Jos yksi lampaistani puuttuu, lähden etsimään eksynyttä lammasta kaikkialta - ruohikkoon, veden äärelle, jopa vaarallisiin paikkoihin. Ja kun löydän eksyneen lampaan, minä nostan sen harteilleni, vaikka se olisi painavakin ja vien sen turvallisesti takaisin lammastarhaan.”

”Kun kaikki lampaat ovat sisällä turvassa, olen niin onnellinen, etten malta iloita vain yksikseni, vaan kutsun luokseni kaikki ystäväni ja me pidämme suuret juhlat. Tavallinen paimen voi päästää lampaat lammastarhasta, eikä hän aina näytä tietä.

Lampaat harhailevat. Kun susi tulee, tavallinen paimen pakenee... mutta Hyvä Paimen seisoo suden ja lampaiden välissä. Hän antaisi vaikka henkensä lampaiden puolesta ja niin ne voivat aina palata turvallisesti lammastarhaan.”

* * *

Tänään on juhla. Tässä on Hyvän Paimenen pöytä.

Tässä ovat Hyvän Paimenen leipä ja viini. Joskus tuntuu, että me tarvitsemme pöydälle pienen patsaan tai jotain muuta muistuttamaan siitä, että tämä on Hyvän Paimenen pöytä, mutta Hyvä Paimen on leivässä ja viinissä, joten emme oikeastaan tarvitse mitään muuta.

Joskus joku tulee lukemaan meille, mitä Hyvä Paimen sanoo ikuisesta elämästä ja taivaasta. Ja antaa meille leivän ja viiniä.

Joskus maailman ihmiset kaikkialta tulevat tämän pöydän ääreen, ja lapsetkin tulevat.

Tämän pöydän ääressä me olemme kaikki yhtä Hyvän Paimenen kanssa, vaikkei häntä näy. Hän on meidän kanssamme ja kuulee taivaassa meidän kaikki rukouksemme ja laulumme.