Eläviä kuvia!
Onhan sääli ja häpeä, jos loistavat leffat painuvat unholaan! Katsoitko juuri sellaisen? Vinkkaa siitä meillekin, arvostele ja hehkuta! Ja miksei tv-sarjojakin!
10.4.2013 8.19
Brianin elämä
Uskonnollis-poliittinen satiiri riemastuttaa terävyydellään.
Arvostelijana: Matti Etelänsaari
Jos uskonnollisista teemoista tehdään parodiaa, joku vetää auttamatta herneen nenäänsä. Jos parodioinnin kohteena olevat asiat sivuavat kristinopin perusteita, on tulikivenkatkuinen riita ja paheennus varmistettu. Näin kävi aikoinaan myös Brianin elämä (Life of Brian, 1979) -leffan kanssa, joka päädyttiin kieltämään peräti 39 maassa. Näin siis avaramielisessä ja ilmaisunvapautta kunnioittavassa lännessä, jossa on tapana kauhistella joidenkin maiden uskonnollista sensuuri-intoa.
Mutta Monty Python -ryhmän velmuilu on suututtanut hengellisiä mielensäpahoittajia ihan syyttä suotta. Se sisältää kyllä terävää poliittista ja uskonnollista satiiria, mutta rienaavaksi sitä on mahdotonta haukkua. Päinvastoin, komedian ja irvailun kautta se kommentoi varsin terävästi ja osuvasti vallankumouksellisuuden ja hurmoksellisuuden ongelmia ja tekee yllättävän tarkkanäköisen läpileikkauksen Jeesuksen ajan Palestiinan yhteiskunnallisesta tilanteesta. Paljon enemmän tästä oppii kuin vaikka The Passion of the Christista.
Tarinan nimikkohenkilö on... Brian. Hän on juutalaiseen mies, joka sattuman oikusta syntyy Betlehemissä samaan aikaan kuin naapuritallissa muuan huomattavasti kuuluisampi poikalapsi, ja jota erehdytään pitämään Messiaana. Vartuttuaan Brian kuulee Jeesuksen vuorisaarnan ja ajautuu mukaan roomalaisvastaisten vapaustaistelijoiden vastarintaliikkeeseen - eikä viehkon Judith-neitosen mukanaolo suinkaan vaikuta kielteisesti hänen vakaumukseensa. Erinäisten sattumien kautta erilaisista idealistisista joutopenoista koostuva porukka alkaa pitää Briania Vapahtajana, ja miesparka saa huomata, ettei Messiaan elämä ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista.
Monty Python -huumori jakaa ihmisiä, eli siitä yleensä joko tykkää vilpittömästi tai sitten ei yhtään. Vähemmän yllättävästi lukeudun itse ensimmäiseen kuppikuntaan. Brianin elämän vitsitykitys onnahtelee muutaman kerran, mutta osuu pääsääntöisesti maaliinsa aika nasevasti. Nauruja väännetään paitsi halvemmasta slapstickista, myös viiltävän tarkkanäköisistä kärjistyksistä: aatteen paloa uhkuvien vastarintataistelijoiden kokouksia on aika hulvatonta seurata...
Koska Brianin elämäntarinalla on lukuisia yhtymäkohtia Jeesukseen, jotkut katsoivat asiakseen pitää koko leffaa pyhäinhäpäisynä. Mutta kun Jeesus tekee pienen kameonsa, hänet kuvataan pelkästään positiivisesti. Huumori on tunnetusti vaikea laji ja satiiri vielä haastavampaa, mutta mitä yleensä mitä enemmän se päätyy kuohuttamaan mieliä, sitä lähemmäs totuutta se silloin osuu.
Ei siis kannata roikkua vain muiden mielipiteiden ja arvioiden varassa vaan katsastaa itse, mille maailma on nauranut jo kolme vuosikymmentä!
Arvosana: ****
Mutta Monty Python -ryhmän velmuilu on suututtanut hengellisiä mielensäpahoittajia ihan syyttä suotta. Se sisältää kyllä terävää poliittista ja uskonnollista satiiria, mutta rienaavaksi sitä on mahdotonta haukkua. Päinvastoin, komedian ja irvailun kautta se kommentoi varsin terävästi ja osuvasti vallankumouksellisuuden ja hurmoksellisuuden ongelmia ja tekee yllättävän tarkkanäköisen läpileikkauksen Jeesuksen ajan Palestiinan yhteiskunnallisesta tilanteesta. Paljon enemmän tästä oppii kuin vaikka The Passion of the Christista.
Tarinan nimikkohenkilö on... Brian. Hän on juutalaiseen mies, joka sattuman oikusta syntyy Betlehemissä samaan aikaan kuin naapuritallissa muuan huomattavasti kuuluisampi poikalapsi, ja jota erehdytään pitämään Messiaana. Vartuttuaan Brian kuulee Jeesuksen vuorisaarnan ja ajautuu mukaan roomalaisvastaisten vapaustaistelijoiden vastarintaliikkeeseen - eikä viehkon Judith-neitosen mukanaolo suinkaan vaikuta kielteisesti hänen vakaumukseensa. Erinäisten sattumien kautta erilaisista idealistisista joutopenoista koostuva porukka alkaa pitää Briania Vapahtajana, ja miesparka saa huomata, ettei Messiaan elämä ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista.
Monty Python -huumori jakaa ihmisiä, eli siitä yleensä joko tykkää vilpittömästi tai sitten ei yhtään. Vähemmän yllättävästi lukeudun itse ensimmäiseen kuppikuntaan. Brianin elämän vitsitykitys onnahtelee muutaman kerran, mutta osuu pääsääntöisesti maaliinsa aika nasevasti. Nauruja väännetään paitsi halvemmasta slapstickista, myös viiltävän tarkkanäköisistä kärjistyksistä: aatteen paloa uhkuvien vastarintataistelijoiden kokouksia on aika hulvatonta seurata...
Koska Brianin elämäntarinalla on lukuisia yhtymäkohtia Jeesukseen, jotkut katsoivat asiakseen pitää koko leffaa pyhäinhäpäisynä. Mutta kun Jeesus tekee pienen kameonsa, hänet kuvataan pelkästään positiivisesti. Huumori on tunnetusti vaikea laji ja satiiri vielä haastavampaa, mutta mitä yleensä mitä enemmän se päätyy kuohuttamaan mieliä, sitä lähemmäs totuutta se silloin osuu.
Ei siis kannata roikkua vain muiden mielipiteiden ja arvioiden varassa vaan katsastaa itse, mille maailma on nauranut jo kolme vuosikymmentä!
Arvosana: ****
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja