Valmis?
Valmistuin viime kuussa ammattikorkeakoulusta. Minuun kohdistuu paljon odotuksia ja ajatukset muistuttavat paljonkin seurakuntalaisen elämää. Valmistuessaan johonkin, ymmärtäessään jotakin, löytäessään jotakin huomaa sen kuinka tietämätön oikeastaan onkaan. Valmistuessaan huomaa, että on saanut vasta eväät tiedon löytämiseen, ei kaikkea tietoa. Sama pätee mielestäni Jumalaan uskomisessa. Moni tietämätön luulee, että kun ihminen löytää seurakunnan, saavuttaa hän samalla ymmärryksen ja kokee ”valaistumisen”. Todellisuudessa tämä käynnistää vasta prosessin, jossa ihminen kohtaa ensimmäisenä asiat, joita ei ymmärrä. Valmistuminen johonkin ei tarkoita valmista vaan mielestäni valmentautumista. Valmistuminen antaa ihmiselle mahdollisuuden ottaa vastuun ja toimia itsenäisesti. Joissakin tapauksissa tämä kuitenkin johtaa vastuun siirtämiseen eteen päin. Omien heikkouksien sijaan vikoja etsitään muista ja yleinen pessimistinen asenne johtaa lähinnä kehittymisen pysähtymiseen.
En edes muista kertojen määrää kun olen kuullut ihmisten päivittelevän sitä miksi pahoja asioita tapahtuu suuremmasta hyvästä huolimatta. Omaan mieleeni juolahtaa vain kysymys: ”Olenko minä itse valmis toimimaan niin kuin on oikein?”