Tietäjiä itäiseltä maalta

Evankelista Matteus kuvailee osana joulukertomustaan, kuinka Jeesus-lapsi sai vieraakseen tietäjiä idästä. Nämä olivat tulkinneet taivaalle syttyneen uuden tähden merkinneen uuden kuninkaan syntymistä Israelille ja saapuneet osoittamaan tälle kunnioitustaan. He toivat Jeesukselle kallisarvoisia lahjoja - kultaa, suitsuketta ja mirhamia - ja olivat vähällä joutua julman kuningas Herodeksen juonittelujen välikappaleiksi. Tietäjät eivät kuitenkaan paljastaneet valta-asemansa puolesta pelänneelle Herodekselle, mistä löysivät hiljan syntyneen "juutalaisten kuninkaan", vaan palasivat vähin äänin takaisin omaan maahansa. (Matt. 2:1-12)

Kaikkihan tietävät tietäjiä olleen kolme, vai? Itse asiassa Matteuksen kertomuksessa ei puhuta mitään heidän lukumäärästään - eipä mainita myöskään sitä itäistä maata, josta he olivat lähtöisin, saati heidän nimiäänkään. Nämä arvoitukselliset viisaat miehet ovat kuitenkin kiehtoneet myöhempien sukupolvien mieltä, ja heidän ympärilleen on syntynyt rikasta perimätietoaineistoa.

Uudessa raamatunkäännöksessämme puhutaan "tietäjistä". Kreikankielinen alkuteksti käyttää heistä nimitystä magoi. Sanan juuret ovat muinaispersiassa, ja sillä viitattiin ennen muuta zarathustralaisten pappiskastiin. Profeetta Zarathustran (mahdollisesti n. 1100 eKr.) perustaman uskonnon pappismiehet tulivat vuosisatojen kuluessa tunnetuiksi etevistä astrologian taidoistaan. Zarathustralaisuus oli levinnyt Persian Meediasta sotilaallisten valloitusten, erityisesti Raamatustakin tutun kuningas Kyyroksen (n. 600/576 - 530 eKr.), myötä lännemmäs Babyloniaan eli Kaksoisvirtainmaahan, nykyiseen Irakiin. Babylonialaiset olivat jo vuosituhansien ajan olleet taitavia matemaatikkoja ja tähtitieteilijöitä; tähtitiede ja tähdistä ennustaminen kuuluivat tuolloin vielä erottamattomasti toisiinsa. Meillekin tutut sanat "magia" ja "maagi" pohjautuvat näihin ennustajapappeihin.



Sekä Babyloniassa että muissa antiikin Lähi-idän maissa uskottiin yleisesti, että taivaankappaleilla oli yhteys jumaliin. Niinpä jumalat myös tekivät tahtonsa tiettäväksi taivaankannen tapahtumien kautta. "Idän tietäjien" tärkeänä tehtävänä olikin pysyä perillä näistä tulevista tapahtumista, joista jumalat ilmoittivat. Jos taivaalla havaittiin jokin poikkeuksellinen ilmiö, sen täytyi eittämättä merkitä jotakin tärkeää!

Betlehemin tähdelle on ehdotettu monenlaisia selityksiä. Sellaisia ovat esimerkiksi komeetan tai supernovan näkyminen taivaalla tai Jupiterin ja Saturnuksen asettuminen linjaan. Juutalaissotaan (66 - 73 jKr.) johtaneina vuosina, joiden jälkeen myös Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin, Vanhasta testamentista nouseva "tähtiprofetia" näytteli tärkeää roolia joidenkin apokalyptisten, fanaattisten juutalaisryhmittymien keskuudessa: "Minä näen tämän, mutta se ei tapahdu vielä, minä katselen tätä, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista. Se murskaa Moabin ohimot, kaikkien Setin jälkeläisten kallot." (4. Moos. 24:17) Tälläkin on mahdollisesti yhtymäkohta Matteuksen kertomukseen. Myös persialaisilla oli oma legendansa nousevasta tähdestä, joka ennustaisi suuren hallitsijan syntymän.



Idän viisaita miehiä on perimätiedossa nimitetty myös kuninkaiksi, sillä heidät on yhdistetty Psalttarissa esiintyvään profeetallishenkiseen huudahdukseen: "Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvekoot häntä kaikki kansat" (Ps. 72:11). Tämä perinne elää erityisen vahvana katolisessa kirkossa.

Kuten todettu, Raamattu ei nimeä heitä, mutta kirkollisessa traditiossa heidät on vuosisatojen ajan tunnettu nimillä Melkior, Kaspar ja Baltasar. Melkiorin kotimaana on pidetty Persiaa, Kasparin Intiaa ja Baltasarin Arabiaa. Nimien alkuperä juontuu varhaiskeskiaikaisesta egyptiläisestä käsikirjoituksesta. Kirkkoisä Johannes Khrysostomos kuitenkin arveli heidän saapuneen Jemenistä, sillä tuohon aikaan sen asukkaat olivat juutalaisia, joita uuden "juutalaisten kuninkaan" syntyminen olisi varmasti kiinnostanut.



Taiteessa tietäjät esitetään usein polvistumassa Jeesus-lapsen seimen ääreen, mutta Matteuksen evankeliumikertomus antaa ymmärtää heidän saapuneen Betlehemiin vasta jonkin aikaa Jeesuksen syntymän jälkeen. He löytävät lapsen ja hänen äitinsä Marian talosta, eivät tallista. Kertomuksen jatkossa Herodes myös antaa määräyksen tappaa kaikki alle kaksivuotiaat, ei pelkästään vastasyntyneitä.

Viisaat miehet toivat Jeesukselle myös kallisarvoisia lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Sellaiset lahjat oli varattu kuninkaille tai uhrilahjoiksi jumalille temppeleihin. Ja koska lahjoja oli kolme, tietäjiäkin on tavattu ajatellun olleen saman verran. Joskus on ajateltu näiden kalliiden lahjojen auttaneen pyhää perhettä tulemaan toimeen pitkän ja vaarallisen Egyptin-maanpakonsa vuosina.



Kertomus tietäjistä liittää Kristuksen syntymän laajempaan, universaaliin viitekehykseen ja korostaa tärkeää sanomaa. Vapahtaja ei ole syntynyt ainoastaan Israelin juutalaisille, vaan hänen tuomansa pelastuksen lahja on tarkoitettu kaikelle maanpiirille. Jeesuksen syntymässä käyvät toteen israelilaisten profeettojen ennustukset, mutta vastaavanlaisia jumalallisen pelastuksen odotuksia on esiintynyt likimain kaikilla kansoilla ja kulttuureilla. Pakanallisten tähdistäennustajien saapuminen kumartamaan Jeesus-lasta ennakoi kohtausta, joka päättää Matteuksen evankeliumin: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (Matt. 28:19). Loppiainen, tietäjille omistettu kirkkovuoden pyhä, onkin osuvasti samalla lähetystyön pyhäpäivä.