Ajankohtainen teema takaa suosion
Tampereen Työväen Teatterin kevään nappiosuma Isä näyttää maailman sellaisena kuin muistisairautta sairastava sen kokenee: epäjohdonmukaisena, välähdyksenomaisena ja sekavana.
Kerroksellisten todellisuuksien rakentaminen tarinaksi on mainio ratkaisu, joka avaa katsojalle ikkunaa sairastuneen mieleen. Entä omaisen osa: mitä tehdä vaiheessa, jossa rakkaan ihmisen kokemus olemisesta on niin täydellisesti erilainen kuin oma. Voiko mitään tehdä sitä ennen?
Käytännön tilanteet muine terveysongelmineen, eritteineen ja vaaran paikkoineen jätetään tästä tarkastelusta pois, mikä on vain hyväksi. Noin puoleentoista tuntiin ei kaikkea mahdu, ja nyt keskitytään mielen takkuamisen luomiin liki absurdeihin tilanteisiin. Väkivalta pilkahtaa tilanteiden kärjistyessä.
TTT ei syyttä ole tarttunut Isään. Ranskalaisen Florian Zellerin näytelmä La Pére on kansainvälisesti palkittu teos, joka sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 2012. Zellerin itsensä ohjaama elokuvaversio toi kaksi Oscaria sekä kaksi BAFTA-palkintoa.
Traaginen farssi
Dementoitunutta isää esittää 81-vuotias Esko Roine, joka on jatkanut näyttelemistä eläkevuosinaan. Hän onkin todennut: ”Eihän elämästä voi jäädä eläkkeelle” (Viikkosavo.fi)
Traagiseksi farssiksi luonnehditussa tarinassa merkittävässä roolissa on myös hänen tyttärensä (Miia Selin / Maiju Saarinen), joka kamppailee pitääkseen huolta isästään ja toisaalta elääkseen omaa elämäänsä. Humoristisiakin hetkiä vilahtaa.
Näytelmää on esitetty niin Helsingissä kuin Turussakin. Kuopion kaupunginteatterissakin Roine esiintyi pääroolissa. Siellä näytelmästä tuli niin suosittu, että se oli siirrettävä isommalle näyttämölle. Viime keväänä Isää esitti Teatteri Hysteria Seinäjoella.
TTT:llä näytelmän pääohjaaja on Esko Roineen sisarenpoika, Kuopion kaupunginteatteria vuosina 2019–2024 johtanut Tommi Auvinen. Kuopiossa ohjaus ja puvustus oli Taava Hakalan, joka on apulaisohjaajana ja pukusuunnittelijana myös Tampereen versiossa.
Kahden ohjauksen yhdistelmä
Hakalan oli tarkoitus tulla ohjaamaan näytelmä myös Tampereelle, mutta toinen ohjaus Kuopiossa esti sen. Tuolloin vielä Kuopiossa ollut Auvinen lupautui ohjaamaan sen omalla versiollaan Tampereelle. Tulos onkin ainutlaatuinen yhdistelmä kahdessa eri ajassa tehdystä ohjauksesta.
– Kun kuudesta näyttelijästä viisi vaihtui, meidän oli aloitettava ihan alusta, Auvinen mainitsee.
Eino Salmelaisen näyttämöllä oli myös tarkoitus käyttää samoja lavasteita.
– Niitä kyllä siirrellään teattereista toisiin, mutta liikkuvia lavasteita ei saatu integroitua tuohon tilaan. Meillä tavaroiden liikuttelu oli kuitenkin olennainen osa lavastusta, Hakala harmittelee.
Kuopion versio olikin hänen mukaansa visuaalisesti monipuolisempi. Katsojalle dementoituneen hämmentyminen tuntemattomaksi muuttuvasta elinpiiristä kuitenkin välittyy. Eroa on myös puvustuksessa: Tampereella hahmojen vaatteet pysyvät haaleina, kun ne Kuopiossa olivat aluksi värikkäät.
– Alzheimerissahan värit vähitellen katoavat, mutta Tampereella oli työryhmän ratkaisu pitää samat vaatteet koko ajan.
– Me ollaan vahvasti keskitytty tekstiin, ja kaikki mikä häiritsisi sen omaksumista, on poistettu. Siinä on kaikki, Auvinen perustelee.
Hakalan mukaan Isän ottaminen ohjelmistoon oli toive Esko Roineelta, joka halusi viettää sen parissa 80-vuotistaiteilijajuhlaansa.
Auvinenkaan ei välttämättä malta pysytellä eläkkeellä:
– Jos tulee tarjouksia, niitä pohditaan yksi kerrallaan.
Näytelmän teema on ajankohtainen, ja tulee yhä ajankohtaisemmaksi väestön ikääntyessä. Ei ihme, että esitykset ovat olleet suosittuja, monet loppuun varattuja: niin monta tämä jo koskettaa. Tämän huomaa myös katsomon reaktioista.
Kevään aikana näytäntöjä on 15. Esitykset jatkuvat syksyllä.
Teksti: Asta Kettunen
Tampereen Työväen Teatteri: Isä
- Suomennos Reita Lounatvuori, lavastussuunnittelu Sari Paljakka, valosuunnittelu TJ Mäkinen, äänisuunnittelu Kalle Nytorp
- Rooleissa: Esko Roine, Miia Selin, Maiju Saarinen, Riikka Papunen, Janne Kallioniemi, Pentti Helin
