Ajattelun ulkoistaminen ja valppauden taito
Kiire ja tehokkuuden ihannointi tekevät ajattelun ulkoistamisesta houkuttelevaa. Koska meillä on kiire, luotamme ammattilaisiin, tietokirjoihin ja sosiaalisen median vaikuttajiin. Emme enää jaksa tai halua kytkeä sisäistä kriitikkoa päälle.
Ajattelun ulkoistaminen altistaa vinoumille. Ihminen kallistuu ajattelussaan helposti kohti tuttua ja pois
epämukavasta, ja alkaa luottaa ihmisiin, joiden kanssa jakaa samat arvot ja näkemykset.
Vinoumia voi onneksi oikaista.
Paholaisen asianajaja oli alun perin katolisen kirkon pidäke siihen, ettei pyhimystä julistettu väärin
perustein. Paholaisen asianajajan tehtävään valittiin tyypillisesti itsepäinen munkki, joka uskalsi kyseenalaistaa. Roolin voi kääntää myös hyviksen rooliksi: tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat kunnioittavasti haastaa ja herätellä ajattelemaan toisin.
Samanmielisten joukossa – varsinkin jos siellä tehdään haavoittavissa olosuhteissa eläviä ihmisiä koskevia päätöksiä – paholaisen asianajajan tehtävä on tärkeä. Se voisi olla kiertävä. Jokainen vuorollaan saisi tehtäväkseen haastaa vallitsevan näkemyksen ja etsiä siitä heikkouksia.
Työyhteisön vastarannan kiiskiä kannattaa myös kuunnella, sillä he voivat tuoda esiin ajattelun vinoumia. Tekoälykin voi olla yllättävän hyvä paholaisen asianajaja, kunhan siltä ei hae vinoumaa vahvistavaa tukea. Karhunpalvelukset, joita hyvääkin tarkoittavista päätöksistä voi seurata, ovat siis vältettävissä.
Ajattelun valppauden ydin ei ole varmuudessa, vaan kyvyssä hakeutua kohti oikeaa ja sietää epävarmuutta. Ajattelun valppauden taito on harvinaisen tasa-arvoinen taito: se ei edellytä erityistä asemaa tai koulutusta.
Siksi sitä löytyy yllättävistä paikoista – ja siksi sen voi menettää korkeimmissakin asemissa.
Miten sinä aiot vaalia ajattelun valppauttasi tänään?
Kirjoittaja työskentelee johtavana tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksella.
