Armon aurinko ja 18 ikkunaa
Vapriikin kuva-arkistossa on mustavalkoinen valokuva vuodelta 1946: Pyykinkuivausta Liisankallion hyppyrimäellä, kuvaaja Jussi Kangas. Sen ajan muistajia on vielä.
Tulimme Kauhajoelta luokkaretkelle keskikoulun päättyessä 1967. Seisoin muiden joukossa uuden Kalevan kirkon käytävällä. Muistan valon ja kirkkosalin korkeuden. Enpä voinut tietää, kuinka tutuksi ja läheiseksi Kalevan kirkko minulle tulisi.
Kalevan kirkon suunnittelukilpailuun osallistui 49 työtä. Reima Pietilän ja Raili Pietilän ehdotus valittiin, alkuperäistä ehdotusta jonkin verran pienentäen. Rovasti Simo Koho on kertonut, että Reima Pietilä tuli silloin tällöin istahtamaan kirkon takaosaan, kun työ oli valmis. Katseli kättensä, pitäisikö sanoa aivoitustensa tulosta.
Ensimmäisiä asioita, joita lapsuudesta muistan, on pyhäkoulu Hilma-tädin pienessä tuvassa Pornaisissa, missä kotini oli sijaisperheessä. Muistan istuneeni isompien lasten keskellä lattialla, valo tuli pienistä ikkunoista. Samanlainen tunne on tullut Kalevan kirkon penkissä. Samanlainen valoisa, turvallinen olo. Rauha. Sielunrauha. Kalevan kirkko on avara, korkeudeltaan 30 metriä. Widorin Toccatalla on tilaa. Armolla on avaruutta.
Kalevan kirkko on luonnonläheinen, vaikka se on monumentaalinen. Turistit sanovat katedraaliksi. Valkaisemattoman pellavan väri luo rauhallisen, yksivärisen ja kuitenkin elävän pinnan. Lattian tiilet ovat rantahiekan väriset. Suomalainen mäntypuu on penkkien ja muiden puuosien materiaali. Alttarin risti on kumartunut siunaavasti. Alttarin ikkunan edessä on puuveistos – Särjettyä ruokoa hän ei muserra (Jes.42:3).
Kuinka paljon kohtaamisia on joka päivä! Kirkon tiloissa on ääntä ja menoa. Tilat mahdollistavat monenlaisen toiminnan. Tärkeää on lähimmäisen huomaaminen ja kuunteleminen. Vieras ihminen kertoo elämäntilanteestaan, saa olla omana itsenään hyväksytty, tulla nähdyksi. Kaikkeen ei aina ole vastausta.
Kalevan kirkossa on 18 lattiasta kattoon ulottuvaa ikkunaa. Myös ovia on 18, leveämpää ja kapeampaa. Kirkkojen kynnykset ovat mataloituneet monien kulkijoiden tulla.
Helka Korpela
Kalevasta, sosiaalityöntekijä, eläkeläinen, mummo
