”Eläimet menevät kaiken edelle”
Kun lapset alkoivat kasvaa aikuisiksi, oli Niina Kirjavaisella ja hänen puolisollaan Samulilla mietinnän paikka. He vitsailivat, mitä tehdä sillä vapaa-ajalla, joka jää, kun ei enää tarvitse miettiä esimerkiksi poikien harrastuksia.
– Selkeästi meillä oli ”pieni” ylämaankarjan mentävä kolo elämässämme. Lampaita en halunnut, koska niille ei ollut tiloja niille talveksi, ja joka syksy tulisi hiljaisuus, kun ne lähtisivät pois, Niina Kirjavainen toteaa.
Isännälle syttyi idea ylämaankarjasta ja pariskunta kiersi Suomea tutustuen tiloihin.
– Mitä enemmän tutustuimme niihin, sitä enemmän olimme innoissamme.
Talon ympärillä Aitolahden ja Teiskon rajalla on vanhoja peltomaita, ja ajatuksena onkin ollut, että eläinten avulla perinnemaisemaa saadaan palautettua entiselleen. Nyt emotarhassa oli hiehoja sekä viisi emoa, joista kolme oli jo poikinut.
Pihapiirissä omissa talvitarhoissaan ovat myös siitossonni Konna, kaverinaan Äijä, sonnipoikia sekä laumanvartijakoirat Unto ja Vihtori.
– Eläinten pito tuo vastapainoa päivätyölle. Itse työskentelen päiväkodissa, mutta kevääksi jäin kotiin, kun on poikimakausi yövalvomisineen. Eläimet menevät aina kaiken edelle.
Hyväluonteisia ja lempeitä
Isoista sarvistaan ja jyhkeästä olemuksestaan huolimatta nämä kaverit ovat Kirjavaisen mukaan kesyjä ja hyväluonteisia.
– Moni luulee, että ylämaankarja on hurjaa ja pelottavaa, mutta se on oikein lempeää.
Jokainen eläin on oma persoonansa. Valtava Konna on ujo, emot Molla ja Fiona kovasti rapsutusten perään.
– Näitä on pakko mennä hoitamaan, olipa minkälainen sää tahansa. Eläimet kuitenkin antavat meille paljon. Niitä kasvatetaan niin hyvin ja niin rakkaudella kuin vain voi.
Vesisateissa ja kovissakaan pakkasissa ei ole kertaakaan tullut sellainen olo, että eläimistä pitäisi luopua.
Teuraaksi päätyy muutama eläin vuodessa.
– On se kova paikka laittaa pois eläimet, joita on tarvittaessa ruokkinut vasikkana tuttipullolla ja tehnyt kaikkensa niiden eteen. Mutta jos ei tuntuisi miltään, silloin kannattaisi lopettaa, Niina Kirjavainen sanoo.
Korkeakallion Highland -tilaan pääsee tutustumaan puodin ollessa auki. Syksyisin pidettävät Avoimet ovet ovat olleet suosittuja, kävijöitä on ollut useita satoja.
Tapahtuma antoi paljon
Talvella pariskunta sai idean tapahtumasta vähävaraisille lapsiperheille.
– Omassa työssäni päiväkodissa näen, että toisilla ei kerta kaikkiaan ole varaa edes pakollisiin menoihin. Mietimme, miten saisimme tuotua iloa ja elämyksiä lapsiperheille.
Niina Kirjavainen jutteli ajatuksistaan Messukylän seurakunnan perhediakonille, ja pian tapahtumaa jo valmisteltiin. Diakoniatyön kautta tavoitettiin lapsiperheet, järjestettiin bussikyyti ja pihapelejä.
Soppatykissä porisi lihakeitto, ja jokaiselle perheelle oli kotiin viemisiksi yllätyspussi.
– Pusseihin ostettuihin tuotteisiin ja lahjakortteihin keräsin rahaa kavereilta ja sukulaisilta. Iso panos saatiin Tappara-faneilta, ja myös Linnainmaan Citymarket osallistui tuotelahjoituksella. Munkkimiehet tarjosivat leivät ja pullat.
Kirjavaiset kertoivat eläimistä ja niiden hoidosta samalla, kun perheet saivat ihastella karjaa.
– Tapahtuma vaati paljon työtä, mutta yhteistyöllä, perheen tuella ja monien halulla auttaa saimme kaiken järjestymään. Meille tämä tapahtuma ei varmasti ollut viimeinen, siitä sai itsekin hyvän mielen!
Teksti: Asta Kettunen
