Siirry sisältöön

Elämäntapana kirkkoväärtiys

Seurakuntatyön kultainen ansiomerkki yllätti 84-vuotiaan Erkki Vartisen iloisesti helluntain messun jälkeen. Pidetty ja ahkera kirkkoväärti oli saanut tunnustusta toiminnastaan Messukylän seurakunnan hyväksi.

Vanha mies pitää kädessään numeroa 3. Korkeassa taulussa hänen vieressään ovat jo numerot 492 ja 134.
Kirkkoväärti laittaa virsien numerot taululle, kertoo Erkki Vartinen. Kuva: Tuula Vartiainen

Vartinen kuuluu kalustoon. Suntio Jyrki Kallio kertoo kuvaavan esimerkin:

– Kun tulin ensimmäistä päivää töihin, yritin olla oma-aloitteinen. Mutta toinen suntio sanoi, että et mene tekemään sitä, se on Erkin hommaa.

– Jos Erkkiä ei näy, kysellään, että missäs hän on, lisää suntio Tarja Tuominen.

Kun kirkkoväärtitoiminta aloitettiin 17 vuotta sitten, Vartinen oli mukana kokouksessa. Sami Toivo, Jari Nurmi ja ohjekirjan hommasta tehnyt Jukka Lepikonmäki olivat huomanneet, että suntiolle tarvittiin apukäsiä.

– Ennen vanhaan kirkkoväärtejä oli paljon, varmaankin joka ovella oli joku toivottamassa tervetulleeksi. Mutta väki on vähentynyt, osa on jo kuollut tai hoitokodissa, Vartinen harmittelee.

– Nuoria pitäisi saada mukaan.

Vapaaehtoistyöhön kuuluu virsikirjojen pois keräämistä sekä ehtoollispikareista huolehtimista. Väärti on sytyttämässä kynttilöitä, kun luetaan kastetut, kuulutetut ja kuolleet.

Naisiakin mukana on, esimerkiksi Aino-Kirsti Vehkaoja ja Jaana Jokiharju.

Vartinen sanoo saaneensa tehtävästä paljon, ja oletettavasti myös kirkkoväki.

– On tullut ystäväporukka, ja seurakuntaväkeä tutuksi. Tykkään palvelun armolahjasta, se kantaa. Ilman muuta siinä tulee myös Jumalaa ajateltua.

Vartinen kuuntelee hyvillä mielin ihmisten kehuja Messukylän kirkosta. Viereisessä Mutteri-rakennuksessa kokoontuu miesten piiri.

Käsi pitää avoinna salkkua, joka on täynnä pieniä metallipikareita.

Messun jälkeen Erkki Vartinen pesee, kuivaa ja asettelee ehtoollispikarit laatikkoonsa. Kuva: Tuula Vartiainen

Messukylässä syntynyt Vartinen oli mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa. Kun hän oli 15-vuotias, nuorisonohjaaja Yrjö Seppälä pyysi kerhonvetäjäksi, ja mukaan partiotoimintaan.

Myöhemmin hän on toiminut myös Messukylän seurakuntaneuvostossa ja Tampereen seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa, ollut kunnostamassa Mutteria ja kerännyt kolehtia Tuomasmessussa.

Työura oli alkanut jo 14-vuotiaana Tampellan juoksupoikana, jatkunut sorvarina ja päättynyt menetelmäsuunnittelijana. Samassa työpaikassa vierähti reilut 48 vuotta, vaikka yhtiön nimi vaihtuikin moneen kertaan.

Kuntosalilla Erkki Vartinen käy kolme kertaa viikossa, ja kotona riittää piha- ja puutarhahommia. Kirkossa avustaminen on tullut jäädäkseen.

– Tämä on meikäläiselle vähän niin kuin elämäntapa, ei tästä voi poiskaan jäädä.

Teksti: Asta Kettunen