Tarja Halonen: Epätoivo ei rakenna
Presidentti Tarja Halonen on ollut laatimassa äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävää Agenda 2030 -ohjelmaa sekä puolustamassa ihmisoikeuksia ja rauhaa. Hän on yhä mukana myös tasa-arvoon ja globaaliin terveyteen liittyvissä ryhmissä. Maailman tilanne huolettaa häntäkin.
Euroopassa tavallaan itsestään selvinä pidettyjä yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, kunnioitetaan vähemmän kuin aikaisemmin. Siksi kaikkien on syytä olla huolestuneita. Sen sijaan epätoivo ei ole koskaan kantava ja rakentava voima, Tarja Halonen miettii.
Toiveikkuus on kuitenkin nyt hankalaa.
– Asiantuntijatkin joutuvat sanomaan, että älä koko ajan kuuntele uutisia. Mutta seurata pitää. Jo Augustinus sanoi, etteivät maailman parantaminen ja rauha löydy luostarista.
On vaikeita aikoja ollut ennenkin. 1980-luvulla pelättiin ydinsotaa ja 1800-luvulla kärsittiin nälänhätää. Halosen presidenttikaudelle sijoittui niin Afganistanin ja Irakin sotaa kuin New Yorkin kaksoistornien tuhoa ja terrorismiakin.
Kansainvälisissä ilmiöissä on Halosen mukaan nousu- ja laskukautensa.
– Nyt USA:n presidentti Trump on vienyt maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta, Unescosta ja Maailman terveysjärjestöstä. Tämä ei voi olla vain kritiikkiä byrokratiaa kohtaan, koska sekä terveys- että kulttuuripolitiikassa YK on onnistunut kaikkein parhaiten. Tässä mielessä USA on huono roolimalli.
Maa on eronnut yli 60 kansainvälisestä järjestöstä ja sopimuksesta, joista puolet on YK-pohjaisia. Sopimuksiin pohjautuva maailmanjärjestys onkin Yhdysvaltain poliittisen johdon toimesta hyvin vakavasti uhattuna, Halonen herättelee.
– Onneksi muu maailma ei ole ihan samaa mieltä. Tämä merkitsee Aasian ja Afrikan merkityksen kasvua. Euroopalla olisi nyt tilaisuus olla esillä.
Halonen muistuttaa, että vanhan sanonnan mukaan valta on vaarallinen: joillakuilla kasvaa vallanhalu sitä mukaa kuin valtakin.
– Sen takia pitää koko ajan olla itsekin varuillaan.
Kirkon oltava aktiivinen
Suomessa kehitysyhteistyövaroja on vähennetty voimakkaasti. Ajatus, että huolenpito planeetasta ja sen ihmisistä on kaikkien asia, vaikuttaa unohdetun.
– Kirkko voi toimia omalla esimerkillään, mutta myös olemalla aktiivinen rauhan, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon, jopa oikeusvaltion edistäjänä. Uusi testamentti on aika hyvä ohje tässä suhteessa.
Tampereen tuomiokirkko oli kirjallisuustapahtumaan osallistuneelle Tarja Haloselle jonkin verran tuttu ennestään. Kuva: Tuula Vartiainen
Halonen muistuttaa etenkin tyttöjen kouluttamisen tärkeydestä. Pelkästään yrittäjyydestä puhuminen ei lisää solidaarisuutta, vaan siitä pitää huolen yhteisöllisyys.
Naisvihakaan ei ole maailmasta kadonnut. Nimimerkkien taakse piiloutuminen somessa tekee sen ikävämmäksi.
– Se ei ole hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää: jotkut ovat pitäneet itsestään selvänä, että miehet päättävät ja naiset tottelevat. Kun naiset eivät enää käyttäydy entisellä tavalla, kyseessä on kulttuurin murros.
Halonen vinkkaa, että ihmisoikeuksien, yhteiskuntarauhan ja tasa-arvon takia on tärkeää kiinnittää huomiota myös poikien koulutukseen, jotta nämä saisivat mahdollisuuksia kehittää omaa profiiliaan.
– Poikien ja miesten pitää kokea muutos omakseen.
Seurakunnat voivat vaikuttaa maailman menoon pitämällä esillä rauhan asiaa.
– Olen samaa mieltä kirkkojen kanssa, että rauhan pitäisi olla perusolotila ja sodan poikkeus. Ukrainan tukemisenkin pitäisi tähdätä rauhaan. Sota on aina paha kaikenikäisille ihmisille, ja luonnollekin erittäin tuhoisa.
Hyväkään rauhansopimus ei kuitenkaan päde käytännössä, jos ilmapiiriin ei saada muutosta.
Kansainvälinen tilanne vaikuttaa myös arktiseen ulottuvuuteen. Se kiinnostaa sellaisiakin valtioita, joilla ei ole pohjoisessa omia alueita, mutta jotka halajavat uusien kulkureittien hallintaa ja mahdollisia mineraalilöytöjä.
Säästämisen pitää olla reilua
Kotimaan murheet näkyvät Tampereellakin esimerkiksi ruokajonoina. Huolenpito heikoimmin toimeentulevista vaikuttaa siirtyvän yhä enemmän vapaaehtoisten, järjestöjen ja uskontokuntien hartioille.
– Nykyhallitus on nyt voittopuolisesti kiinnostunut budjetin tasapainosta. Siihen on ymmärrettävä syy: velaksi eläminen ei ole hyvä vaihtoehto, ja silloin pitää pyrkiä elämään suu säkkiä myöten. Mutta mikään ei ole tyhmempää kuin huono säästäminen, joka johtaa ihmisten ahdinkoon ja saattaa pidemmällä aikavälillä tuottaa vain lisäkustannuksia.
Keskustelua käydäänkin siitä, mikä on viisas tapa koettaa tasapainottaa taloutta.
– Jos lisäksi vähennetään vapaaehtoisten, järjestöjen tai uskonnollisten ryhmittymien avustuksia tai tämän sektorin toimintamahdollisuuksia, mennään kyllä ojasta allikkoon.
Asumisesta ei näillä leveysasteilla voi vähentää, ja lääkkeitä on hankittava. Säästökuurilla osa ihmisistä tulee huonosti ravituksi.
Halonen huomauttaa suomalaisen ajatuksen hyvinvointiyhteiskunnasta perustuvan siihen, että talous on keino, ei päämäärä.
– Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta lähtee siitä, että sen pitää olla myös reilu.
– Meillä ei ole koskaan väitetty, etteikö ihmisellä itsellään olisi vastuuta itsestään ja jonkin verran myös läheisistään. Mutta tämän yksipuolinen korostaminen johtaa huonoon lopputulokseen.
– Asunnottomuus on lisääntynyt, työttömyys on kasvanut, ja on lapsiperheiden köyhyyttä. Ihmiset ovat sillä tavoin vastuullisia, että jos heillä ei ole ajatusta turvallisesta tulevaisuudesta taloudellisestikin, monet miettivät, uskaltaako tällaiseen tilanteeseen hankkia lapsia.
– Sen lisäksi aseellisia konflikteja on eniten toisen maailmansodan jälkeen. Sitten on luonnon tilanteen huonontuminen, eikä kestävää kehitystä tueta samalla tavoin kuin jokunen vuosi sitten. Nämä kaikki vaikuttavat.
Toisen maailmansodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin rauha vaikutti siten, että silloin ihmiset halusivat rakentaa perheitä.
Sukupolvien välistä solidaarisuutta
Vuonna 1943 syntynyt Halonen sanoo kuuluvansa sukupolviin, jotka eivät tehneet tulevaisuutta pelkästään itselleen, vaan myös tuleville sukupolville. Näin on rakennettu koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa.
– Jos olet lähtenyt siitä, että kansaneläke ja työeläke kattavat vanhuutesi, ei siihen voi sanoa, että oma vikasi, kun olet uskonut siihen. Olet itse ollut sitä rakentamassa, ja sitten toiset romuttavat sen.
Halosen lapsuuden ja nuoruuden aikana ei ollut peruskoulua, päivähoitoa eikä eläkejärjestelmää. Nyt päätöksentekijöinä on 1990-luvulla syntyneitä.
Halonen uskoo, että politiikassa nuorten ja vanhojen on helpompi löytää toinen toisensa – ongelmia on siinä välissä, keskimmäisissä ikäluokissa.
– Ehkä leivän ansainta ja budjettitasapaino ovat nyt niin keskeistä, että on vaikea nähdä pidemmän aikavälin kysymyksiä yhtä tärkeinä.
Valheellinen perustelu näyttää yleistyvän, ja tuntemuksia esitetään tosina sosiaalisessa mediassa. Pintatieto ja oma lyhyen tähtäimen etu ovat selvästi näkyvillä.
– Ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta faktoja ei voi pitää mielipideasioina.
Halosen presidenttikaudella 2000–2012 kierrätyskään ei ollut kovasti muodissa.
– Tyttäreni tullessa itsenäisyyspäivän juhliin häneltä kysyttiin, että mistäs tämä teidän mekkonne on. Hän sanoi, että se on voimisteluseuran valmentajan viimevuotinen puku, jota me vähän tuunattiin. Eipä siitä media ollut pahemmin kiinnostunut.
Halonen kertoo tukevansa kierrätystä, mutta on sitä mieltä, että siinä osa vastuusta ei-kestävästä kulutuksesta siirretään eteenpäin.
– Pitäisi aina miettiä, onko omalle hankinnalle tarvetta. Tämäkin on tällä hetkellä vaikea asia, kun samanaikaisesti ihmisiä syyllistetään siitä, etteivät he kuluta tarpeeksi, tai käytä palveluita.
Esimerkiksi teattereiden salit ovat kuitenkin usein täynnä.
– Kyllä ihmiset käyttävät palveluita ja haluavat kulttuuria. Eikä teatterissakaan ole kertakäyttökulttuuria, Shakespeare on jatkuvasti kierrossa, vinkkaa Työväen Näyttämöiden Liiton kunniapuheenjohtaja.
Naispappeus ilahdutti
Helsingin Kallion seurakunnassa kastettu ja ripille päässyt Halonen lähti aikanaan evankelis-luterilaisesta kirkosta, kun kirkko ei hyväksynyt naispappeutta eikä seksuaalisia vähemmistöjä.
– Totesin, etten jaksa ottaa enää uutta kamppailun aluetta.
– Kristitty olen ollut koko ajan. Kun lopetin olemasta tasavallan presidentti, liityin sekä kirkkoon että sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, samana päivänä. Katsoin, etten ole kaikista asioista ihan samaa mieltä, mutta ne ovat tuettavia yhteisöjä. Jäsenenä voi puhua vapaammin ja arvioida kantoja.
Tarja Halosen valinta itselle merkittävästä tekstistä oli Tampereella Seela Sellan artikkeli Sivistyksen vuoksi -kirjasta. Juontajana toimi Agricolaksi pukeutunut Niilo Rantala. Kuva: Tuula Vartiainen
Ensimmäiset naiset pappeina ja myöhemmin piispoina ilahduttivat. Raamatusta ovat tulleet esille ihan eri asiat.
– Minun jälkeeni meni neljännesvuosisata, ennen kuin tuli seuraava naispuolinen ulkoministeri – eikä YK:ssa ole kertaakaan ollut nainen pääsihteerinä, Halonen suree.
Syksyllä kannattaa taas tutustua seurakuntavaalien teemoihin ja ryhmiin. Nuoria on syytä saada edes äänestäjiksi.
– Kirkossa täysvaltainen jäsenyys tulee aikaisemmin kuin valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa. Tässä mielessä seurakuntavaalit olisivat hyvä paikka näyttää, että nuoret ovat aktiivisia.
Sydämen hymyä
Tarja Halonen on edelleen aktiivinen toimija, jota pyydetään usein puhumaan tilaisuuksiin. Tampereella hän osallistui Tuomiokirkossa Agricolan päivänä pidettyyn kirjallisuustapahtumaan.
– Olen käynyt kirkoissakin tilaisuuksissa jonkin verran. Esimerkiksi teologit ovat aika ymmärtäväisiä sen suhteen, että maailma ei ole ”man made”, hän hymyilee.
Humoristinen ote tuli esiin myös Tampereella.
– Huumori on sydämen hymyilyä. Politiikka on sen verran kova alue, että jos siinä ottaa itsensä – joskus muutkin – liian vakavasti, voi tulla ongelmia.
Poliitikon pitää olla valmis kuuntelemaan ja opiskelemaan uusia asioita. Tässä presidentillä on ollut apua hyvästä näkö- ja kuulomuistista.
Tapahtumassa hän käytti tilaisuutta hyödyksi mainostaakseen viime vuonna ilmestynyttä Kansanvalistusseuran julkaisua Sivistyksen vuoksi.
– Hyvä elämä pitää sisällään sivistyksen. Suomalaisuuden kehityksessä suuri merkitys on ollut nimenomaan sivistyksellä. Ei-väkivaltainen perintö on ollut hyvin voimakas ihan Kalevalasta lähtien, Tarja Halonen toteaa.
Hän mainitsee myös, että yleissivistykseen kuuluu oppia tuntemaan sekä vallitseva uskonto että muut.
Halonen tunnustautuu paitsi kestävän kehityksen uskovaiseksi, myös teatterin suhteen suorastaan rohmuksi. Tampere onkin Haloselle ennen kaikkea Teatterikesä-kaupunki. Alkukesään kuuluu Eeva Joenpelto -palkintoon liittyvä Karjalohjan lukumaraton.
Elämässä tärkeimpiä ovat lapset ja lastenlapset.
– On niistä vaivaa, mutta on kyllä iloakin. He ovat pieni kädenojennus tulevaisuutta kohden.
Teksti: Asta Kettunen
Tampereella sanottua:
”Planetaarinen ajattelu on sitä, miten meidän pitää kohdella toinen toisiamme, luontoa ja koko tätä planeettaa. Myös sitä, mitä emme pidä elävänä. Tämä kokonaisuus on ainutlaatuinen. Kun kallio louhitaan pieniksi murusiksi, siitä ei koskaan enää saa kalliota, ja niiden valmistus on lopetettu.”
”Raha ja teknologia ovat ihan tärkeitä monessa suhteessa, mutta eivät tee elämästä elämisen arvoista. Luonnon yhteensovittaminen talouden kanssa on tärkeätä, mutta myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus, hyvinvointi, ja toinen toisemme ja koko tämän planeetan huomioonottaminen.”
