Siirry sisältöön

Ikäihmisistä on iloa ja huolta

Työ vanhusten parissa voi olla huolta tuen tarpeessa olevista ikäihmisistä, mutta myös toivon tekoja ja tarinoita välittämisestä. Näin pohtivat Pirkanmaan Muistiyhdistyksen ja Mummon Kammarin tuoreet toiminnanjohtajat.

Kaksi naista keskustelee tilassa, jossa on taustalla iso ikkuna ja sen edessä ihmisiä toimimassa pöytien ääressä
Outi Mäenpää (vas.) ja Maarit Saarela toivovat, että ikäihmisten palvelut nousisivat päätöksenteon keskiöön. Samalla he kannustavat ihmisiä pieniin toivon tekoihin lähiympäristössään. Kuva: Tuula Vartiainen

– Media tarjoilee usein vain huolestuttavia uutisia vanhustenhoidon tilasta. Siksi toivonkin, että tuotaisiin esiin myös onnistumisia, koska toivoa ei saisi menettää, miettii Pirkanmaan Muistiyhdistyksen toiminnanjohtaja Outi Mäenpää.

– Olemme molemmat etuoikeutetussa työssä, koska saamme nähdä tarinoita välittämisestä. Toivon tekoja tehdään erityisesti vapaaehtoisten kautta, jatkaa Mummon Kammarin toiminnanjohtaja Maarit Saarela.

Toiminnanjohtajat eivät kuitenkaan vähättele uhkakuvia. Muistisairaiden määrä lähes kaksinkertaistuu Suomessa vuoteen 2040 mennessä, ja pelkästään tamperelaisten ikäihmisten määrä lisääntyy tuhannella vuosittain. Samaan aikaan hyvinvointialueet kärsivät resurssien puutteesta, ja hallitus aikoo leikata vapaaehtoistyötä mahdollistavien järjestöjen rahoitusta. 

– Tarjolla on paljon hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Valitettavasti maamme taloudellinen tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että iäkkäät ihmiset eivät aina saa sitä hoitoa ja tukea, jota he tarvitsisivat. Kyse on myös arvovalinnoista. Eduskuntavaalit ovat tulossa keväällä. Viimeistään nyt olisi vanhustenhoito saatava päätöksenteon keskiöön, sanoo Mäenpää. 

Saarelan mukaan nykyisin tavoitteena on, että ikäihminen voisi asua kotona mahdollisimman pitkään.

– Samalla kuitenkin tulisi huolehtia siitä, että kotiin saadaan tarpeeksi ammatillista apua. Vapaaehtoistoiminnan rooli on aina täydentävä, eikä se voi korvata ammattilaisten toteuttamaa hoivaa.

Mummon Kammarin jonossa vapaaehtoista ystävää odottaa noin 100 ikäihmistä, ja muistiyhdistyksessä heitä on noin 90. Ystävä voi tulla kotiin seuraksi sekä olla tukena arjen pienissä askareissa, kauppa-asioissa ja ulkoilussa. Sekä Muistiyhdistyksessä että Mummon Kammarissa vapaaehtoiset toimivat monenlaisissa tehtävissä.

Avara tila, jossa etualalla seisoo kaksi naista, ja taustalla on iso ikkuna sekä ihmisiä touhuamassa pöytien ääressä.

Outi Mäenpään ja Maarit Saarelan taustalla ahkeroi joukko Mummon Kammarin vapaaehtoisia peittotalkoolaisia. Kuva: Tuula Vartiainen

Uusi ilmiö on, että kotona asuvia, huonokuntoisia ikäihmisiä on enemmän kuin aiemmin.

– Siksi onkin tärkeää, että hyvinvointialueen, seurakuntien, järjestöjen ja yksityisen sektorin toimijoiden yhteistyötä vahvistetaan entisestään. Meillä on yhteinen tavoite toimia ikäihmisten parhaaksi, miettivät toiminnanjohtajat.

Rollaattorimarssi on jo maankuulu

Outi Mäenpää tunnetaan Rollaattorimarssin ideoijana. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Tampereella toukokuussa 2025, ja toukokuussa 2026 se laajeni jo yli 40 paikkakunnalle ympäri Suomen. 

– Rollaattorimarssi sai alkunsa huolesta vanhuspalveluiden tilanteesta ja halusta tuoda ikääntyminen näkyväksi myönteisellä tavalla. Vanhuus ei ole pelkkä elämänvaihe, josta puhutaan palvelutarpeen tai haurauden kautta, vaan osa elämänkaarta, johon kuuluvat osallisuus, toimijuus ja mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, kertoo Mäenpää, joka on tehnyt pitkän uran muistisairaiden ihmisten kuntoutuksen parissa, ja tekee myös väitöskirjaa aiheesta.

Tänä vuonna tapahtumaan osallistui lähes 3000 ihmistä Tampereella, ja koko maassa noin 20 000. Mukana on suuri joukko toimijoita ja niiden vapaaehtoistyöntekijöitä. Myös Mummon Kammari on vahvasti mukana tapahtumassa.

Rollaattorimarssi on yhtä aikaa kannanotto ja ikääntymisen juhla.

– Ikääntyneistä ihmisistä puhutaan usein yhtenä massana, ja myös huolenaiheena. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin myös vahvasti ilo, ja ihmisten yksilölliset hienot elämäntarinat, sanoo Saarela.

Seuraavan kerran Rollaattorimarssi järjestetään perjantaina 14.5.2027.

– Toiveena on, että mahdollisimman moni päättäjä jalkautuu marssille, jossa on hyvä tilaisuus kuulla ikääntyneiden ihmisten ajatuksia, toivoo Mäenpää. 

Järjestöjen tulevaisuus vaakalaudalla

Järjestöjen vaikuttamistyön tulevaisuus on suuri kysymysmerkki, jos hallitus toteuttaa suunnitellut STEA-avustusten leikkaukset ensi vuonna. STEA-avustus on sosiaali- ja terveysministeriön myöntämä valtionavustus, joita myönnetään yhteisöille sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan.

Pirkanmaan Muistiyhdistyksessä ei vielä tiedetä leikkausten vaikutusta toimintaan.

– Iso huoleni on, miten julkisella puolella osattu varautua näihin leikkauksiin. Kun järjestöiltä leikataan, paine siirtyy julkisen sektorin perusterveydenhuoltoon, miettii Mäenpää.

Mäenpäällä on huoli etenkin vaikuttamistyöstä, sillä järjestöjen tehtävänä on viedä tietoa ruohonjuuritasolta päättäjille.

Saarela arvelee, että järjestöjen leikkaukset vaikuttavat myös Mummon Kammarin toimintaan.

– Jos moni yhteistyökumppani joutuu supistamaan toimintaansa, näkyy se todennäköisesti meillä avunpyyntöjen määrän lisääntymisenä.

Teksti: Kirsi Airikka