Kehitysvammaisten oma pappi on idoli, kuuntelija ja yhteisöllisyyden rakentaja
Suomessa on kymmenkunta pappia, jotka ovat erikoistuneet työskentelemään kehitysvammaisten ihmisten parissa. Yksi heistä on tamperelainen Krista Rantanen. Hän toimii kehitysvammaistyön pastorina koko Pirkanmaan alueella.
Kehitysvammaistyön pappi Krista Rantanen aloitti työssään tämän vuoden huhtikuussa. Hän sijaistaa pappi Riikka Vuorta ensi vuoden heinäkuun loppuun saakka. Kuva: Aino Koli
Kehitysvammaistyö on Rantaselle eräänlainen kutsumus. Hän suoritti opiskeluaikoinaan sielunhoidollisen harjoittelun kehitysvammaisten parissa Varsinais-Suomessa.
Tampereen seurakunnilla avautunut määräaikainen työpaikka tuntui siksi hienolta mahdollisuudelta.
— Tämä työ on mielestäni todella tärkeää ja merkityksellistä, Rantanen sanoo.
Hengellisyys on kehitysvammaisille keskeistä
Parasta kehitysvammaisten kanssa työskentelyssä on asiakkaiden aitous ja työn vuorovaikutuksellisuus. Rantanen tiesi heti alusta lähtien, että tässä työssä hän voisi olla täysin oma itsensä.
— Kun menin ensimmäistä kertaa pitämään hartautta kehitysvammaisten ryhmälle, tajusin, ettei minun tarvitse jännittää.
Myös kehitysvammaisten poikkeuksellisen luja hengellisyys ja suhde Jumalaan ovat tehneet pappiin lähtemättömän vaikutuksen.
— Kehitysvammaisille ihmisille Jumalan sana on hyvin kirkas.
Asiakkaille oman papin merkitys on todella suuri. Rantanen sanookin olevansa heille tietynlainen idoli.
— Asiakkaat ovat hyvin innokkaita näkemään pappia ja juttelemaan hänen kanssaan.
Kehitysvammaistyön papin työhön kuuluu esimerkiksi hartauksien ja rippikoulujen pitämistä kehitysvammaisille, kotikäyntejä, vierailuja asumisyksiköissä, oman työnsä kehittämistä sekä yhteisöllisyyden rakentamista kehitysvammaisten kesken.
Pappi työskentelee kaikenikäisten ihmisten parissa. Työ sisältää myös paljon yhteistyötä eri toimijoiden esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa.
Krista Rantanen pitää tärkeänä, että seurakunnat kohtaavat erilaisia ihmisiä ja että seurakuntien sisällöt ja toiminta olisivat saavutettavia. Kuva: Aino Koli
Suuri osa Rantasen tavallisista työpäivistä kuluu sielunhoidollisissa keskusteluissa. Hengellisten teemojen lisäksi tapaamisissa keskustellaan tavallisista arkipäivän asioista, harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista.
Toisaalta myös elämän surut, vastoinkäymiset ja esimerkiksi yksinäisyyden, kiusaamisen tai epäasiallisen kohtelun kokemukset nousevat keskusteluissa esille.
Kehitysvammaiset ottavat rohkeasti puheeksi aiheen kuin aiheen, ja esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvät pohdinnat ja kysymykset ovat tavallisia sielunhoidollisissa keskusteluissa.
— Monet kehitysvammaistyön papit ovat kouluttautuneet myös seksuaalineuvojiksi, Rantanen tietää.
Krista Rantanen haluaa olla keskustelijana lähestyttävä. Hän toivoo, että asiakkaat voivat keskustella hänelle kuin ihminen ihmiselle. Hänellä on myös vaitiolovelvollisuus, eikä hän kerro keskusteluissa esille nousevia asioita asioita edes hoitohenkilökunnalle.
— En anna valmiita ratkaisuja tai ole terapeutti. Joskus saatan ohjata asiakasta juttelemaan asiastaan esimerkiksi hoitajalle.
Tärkeintä on läsnäolo ja osallistaminen
Kehitysvammaistyön papin tehtävät eroavat jossain määrin seurakuntapapin tehtävistä. Kuitenkin kehitysvammaisten hengelliset tarpeet ovat pitkälti samoja kuin kaikkien seurakuntalaisten. He haluavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi.
Työssä tarvittavat työkalut ja työn toteuttamisen tavat ovat sen sijaan hieman erilaisia.
Esimerkiksi selkokieli ja tukiviittomat helpottavat kommunikaatiota. Krista Rantasella on myös aina mukanaan selkokielinen Raamattu, jota asiakkaat mielellään lukevat. Konkreettiset esineet, kuten pehmoeläimet, ovat tärkeä osa hartaushetkiä.
— En kirjoita saarnoja paperille. Minulla mukana tietyt esineet, jotka toimivat muistilistanani.
Tärkeää on ennen kaikkea läsnäolo ja konkretia sekä kehitysvammaisten osallistaminen, joka onnistuu parhaiten esimerkiksi juuri esineiden tai musiikin avulla.
Rantanen on oivaltanut työssään ennen kaikkea sen, miten tärkeää aktiivinen kuuntelu on. Kun on valmis todella kuuntelemaan ja olemaan läsnä, ihminen voi tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi, vaikka hänellä olisi suuriakin vaikeuksia kommunikoinnissa tai puheen tuottamisessa.
— Jumala antoi ihmiselle kaksi korvaa ja yhden suun. Sille on tarkoitus.
Teksti: Aino Koli
