Makupala menneisyydestä
Pahoittelut, jos tämänkertainen kuva herättää ellotusta! Joillekin se kuulemma tuo mieleen lihaklöntin, mutta toivottavasti lukijareaktio on toinen.
Silmienne edessä ei nimittäin lötkötä esimerkiksi meetvursti-siivu, vaan, uskokaa tai
älkää, ilmeisesti varhaisin Tampereen kirkkoja esittävä kuva sinettilakkaan painettuna.
Ulkonäöstä huolimatta tarjolla on siis varsinainen historiallinen herkkupala.
Toki, jos tarkkoja ollaan, ei kuva mitään kaupungin todellisista kirkoista esitä. Sinetin valmistumisvuonna 1803 kun täällä ei sellaista vielä ollutkaan. Eikä varsinkaan tuollaista taivaita hipovalla tornilla varustettua.
Pyhäkön virkaa toimitti vielä Tammerkosken kartanon päärakennus, jonka vieressä seisoi vaatimaton, hirsistä pystytetty kellotapuli. Kummastakaan ei tiettävästi ole säilynyt kuvaa, mutta ihan varmaksi voin vakuuttaa, etteivät ne ainakaan noin komeita olleet.
Ylipäätäänkin sinetillä on melko vähän tekemistä todellisen Tampereen kanssa: koski löytyy ja silta, mutta siihen historiallinen vastaavuus taitaa tyssätä.
Viljo Rasila on arvellut, että tarkoitus oli kuvata kaupunkia sellaisena, jollaiseksi se joskus voisi muodostua.
Ja ymmärtäähän tuon, vuonna 1803 kun Tampere oli muutaman sadan asukkaan tönölä, ja ulkomuodoltaan vielä kaupungista kaukana.
Sinetööri päätti siis laittaa vähän omiaan sekaan. Olihan pääasia, että saadaan kaupungille edustava tunnus, todellisuus seuraisi sitten perässä.
Kuvan kaiversi teräkseen kultaseppä Gabriel Liljefelt, joka oli kuulemma aikansa huomattavimpia paikallisia hahmoja. Hän toimi ammatissaan noin puoli vuosisataa, perusti kellotehtaan ja kuului myös kaupunginvanhimpiin.
Asiakirja, joka sinetillä on kuvassa vahvistettu, on nimeltään ”Erinäisiä sotaväen majoitusta koskevia määräyksiä” vuodelta 1824 – eli vuodelta, jolloin Tampereelle viimein saatiin ihan oikeakin kirkko, joskaan ei vielä tapulia.
Elettiin siis hetkeä, jolloin sinetti vanhentui kovaa vauhtia. Kaupunkia ei enää tarvinnut mielikuvitella, vaan sitä saattoi ryhtyä esittämään sellaisena kuin se oli.
Noihin aikoihin syntyikin jo realistisempia kuvauksia Tampereesta. Aivan ensimmäisiä taisivat olla Carl von Kügelgenin koskimaisemaa esittävät työt vuodelta 1818.
Kirkon ja tapulin ensiesiintyminen tapahtui tietääkseni vuonna 1836, kun P. A. Kruskopf maalasi ne Tampereen maisemaan. Muutamaa vuotta myöhemmin kaupunki sai oman vaakunan, ja sinetti voitiin siirtää historian jääkaappiin.
Mikko Pollari
Lähteet:
Alhonen, Pentti ym.: Tampereen historia I
(Tampereen kaupunki 1988);
Uola, Mikko: Perustamiskirjasta kaupunginlippuun. Tammerkoski 1/1979
