Mennyt maailma -kirja ja näyttely sisältävät seurakuntien historiaa
Valokuvat pystyvät murtamaan ajan vallan, ne ovat käsinkosketeltavia todisteita menneisyydestä. Tällä ajatuksella on valmistunut Vapriikin Mennyt maailma -näyttelyyn liittyvä yli 400-sivuinen kirja, jonka kuvat ovat Vapriikin kuva-arkistosta.
Kuvaaja on vanginnut valon ja paikan painaessaan kameran laukaisinta. Valokuva on myös tekijänsä valinta. Käsitys vanhasta Tampereesta riippuukin hyvin pitkälti siitä, mitä aikoinaan on pidetty kuvaamisen arvoisena. Toisaalta kamera on joskus tallentanut muutakin kuin sen, mitä kuvaaja piti kohteenaan.
Mennyt maailma -kirja käy läpi Tampereen alueittain, niiden miljööt ja asukkaat. Osa kuvista on ennen julkaisemattomia, eivätkä ne kaikki ole mukana näyttelyssä.
Vapriikin kuva-arkistossa on tallessa kaksi miljoonaa valokuvaa. Sieltä löytyy suuri määrä valokuvia 1900-luvun alun Tampereesta niin ammattilaisten kuin amatöörienkin ikuistamina.
Monien harrastajakuvaajien kuvakokoelmat on löydetty vasta heidän kuoltuaan, ja vielä nykyäänkin silloin tällöin esiin putkahtelee aikaisemmin tuntematonta aineistoa, kirjassa huomautetaan.
Teos käy läpi 1900-luvun alun kaupungin alueita, rakennuksia ja asukkaita. Vuoden 1900 koitto otettiin kaupungissa vastaan juhlavammin kuin koskaan aikaisemmin. Kauppatorin, nykyisen Keskustorin, tilaisuus päättyi virren sanoihin: Oi Herra, siunaa Suomen kansaa, suo sille runsas armosi, se kaikis’ että vaiheissansa sun oma kansas olisi! Suo uskollisuus, vakuus meille, menestys elämämme teille!
Hevosen vetämät ruumisvaunut, suurlakko, Hämeenkadun länsiosan jugendkokonaisuus, Kyttälän numerotorpat ja isvossikat ovat asioita, joista kellään ei enää ole omakohtaisia kokemuksia.
Kirkkoja kylän maisemassa
1800-luvun lopulla muotiin tulivat kertaustyylit, joka toi muun muassa uusgotiikkaa kirkkorakennuksiin, kuten nähdään Aleksanterin ja Messukylän kirkoissa.
Vuonna 1825 käyttöön otettu Vanha kirkko häämöttää jo Konstantin Hakulinin kuvassa Kyttälän esikaupungista vuonna 1866. E. A. Bergiuksen vuonna 1914 korkealta ottamassa torikuvassa Vanha kirkko ja savuttavat tehtaanpiiput ovat keskeisessä osassa. Bergius kuvaasi Tammerkosken teollisuusmaisemaa vuonna 1900 Vanhan kirkon häämöttäessä taustalla.
Vanha kirkko on myös yksi näyttelyssä tutustuttavana olevista Tampereen Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden mallintamista rakennuksista.
Kirkko näkyy Werner Mauritz Gestrinin otoksessa mukulakivikadulla ajelevista kuorma-ajureista vuonna 1910. Saman kuvaaja on ikuistanut sekä Keskustorin reunan rakennukset että Aleksanterin kirkon, joka on taustalla Juho Holmstén-Heiniön kuvassa Pelastusarmeijan kulkueen matkasta Pyynikille. Kirjassa se on lisäksi Richard Thulen otoksessa Laukontorista 1910-luvun alussa.
Venäjän vallan romahdettua Suomessa Aleksanterin kirkon risti putosi maahan kovassa myrskyssä, minkä tulkittiin merkitsevän kovia aikoja. Kaksi kirkon tornia seisoo ylväästi E.A. Bergiuksen sisällissodan jälkeistä tuhoa näyttävässä kuvassa.
Ortodoksikirkko piirtyy kuviin komeana, koska sillä suunnalla on matalia rakennuksia ja tyhjää tilaa.
1900-luvun alussa Tampereelle rantautui art nouveau eli jugend, jota omana aikanaan kutsuttiin joko ”uudeksi tyyliksi” tai ”moderniksi tyyliksi”, kansallisromantiikan kohdalla ”suomalaiseksi tyyliksi.” Yksi Suomen merkittävimmistä kansallisromanttisista kirkoista on vuosina 1902–1907 rakennettu Tampereen tuomiokirkko.
Seurakunnallisia tiloja
Eipä näyttänyt Hämeenkadun ja Läntisenkadun (Näsilinnankatu) risteyskään, jossa Seurakuntien talo nykyään sijaitsee, vielä 1900-luvun vaihteessa yhtään nykyisen laiselta.
Hämeenkatu oli kivetty, mutta kapea. Se oli asemakaavassa merkitty jatkuvaksi vanhan hautausmaan sivuitse Mariankatuun saakka, mutta tämä kadun läntisin jatke jäi lopulta vaille käyttöä ja muuttui vähitellen puistoalueeksi. Tuossa William Lomaxin ottamassa kuvassa taustalla näkyy Aleksanterin kirkko.
Löytyypä kirjasta sekin tieto, että maanteistä kivettiin ensimmäisenä 1890-luvulla matka kaupungista Kalevankankaan hautausmaan tiehaaraan.
Kauppakadun ja Läntisenkadun kulmatontin sisäpihalta piti rakentamisen tieltä louhia pois iso kallio, Junovuori. Sen laella sijaitsi huvimaja.
Aluksi hartaustilaisuus
Finlayson työntekijöineen muodosti oman seurakuntansa vuosina 1846–80. Sen vuonna 1879 käyttöön vihitty rukoushuone oli Suomen ainoa tehtaan käyttöön valmistunut kirkkorakennus. Yhtiön jokainen työvuosi alkoi kirkossa järjestetyllä hartaustilaisuudella. Valokuvauksen harrastajan, kutomomestari William Lomaxin ottamassa kuvassa on myös lapsia.
1900-luvun alussa Finlaysonilla oli yhä oma kirkko, sairaala ja palokunta, koulukin aina vuoteen 1903 saakka, ja asuntoja työläisille.
Lähetyssaarnaajien historiaan kietoutuu ensimmäisen afrikkalaistaustaisen tamperelaisen, Rosa Clayn (1875–1959) elämä.
Tampereen Kauppaseura rakennutti vuonna 1905 toimitalonsa Laukontorin ja Kirkkokadun kulmatontille. Sen suunnittelija, arkkitehti August Krook, tavoitteli julkisivuratkaisuissa suomalaisten puukirkkojen piirteitä.
Pastori Kustaa Hallio teki vuonna 1908 aloitteen seurakuntatalon rakentamiseksi Amuriin, ja kaupunki myönsi hankkeelle tontin. Arkkitehti Wivi Lönn lupautui laatimaan piirustukset ilmaiseksi. Talousvaikeudet lykkäsivät aloittamista yli säädetyn aikarajan.
Kaupunkilähetyksen johtokunta löysi seurakuntatalolle uuden tontin, ja rakennusmestari Heikki Tiitolan laatimat piirustukset hyväksyttiin vuonna 1917. Hanke kuitenkin kaatui lopullisesti rahan puutteeseen, paljastuu Tampereen kaupunginarkistossa säilytettävästä piirustuksesta.
Kaakinmaan asemaa julkisten rakennusten kaupunginosana olivat omiaan lisäämään Aleksanterin kirkko, synnytyslaitos ja kulkutautisairaala sekä ruotsinkielisten naisten vanhainkoti, De Gamlas Hem. Ida Nymanin kuvasta on helppo havaita, että Aleksanterin kirkko oli Kaakinmaan näkyvin maamerkki.
Hienoimmat ja huonoimmat ruumisvaunut
Vanha hautausmaa kunnostettiin yleiseksi puistoksi vuonna 1898. Alueelta kaadettiin huonokuntoiset puut, ja sinne tehtiin puistokäytävät. Suihkukaivo valmistui Aleksanterin kirkkopuistoa (Pyynikin kirkkopuisto) kaunistamaan vuonna 1900, mistä kertoo William Lomaxin otos.
Vanhalla hautausmaalla sijaitsi ruumisvaunuvaja eli Läpikäytävä. Kaupungilla oli kahdet ruumisvaunut, ”liitvaunut”, hienommat ja huonommat, joita molempia säilytettiin Läpikäytävässä. Finlaysonilla ja Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus -yhtiöllä oli omat ruumisvaununsa, samoin vaivaistalolla. Kaarlo Mäkinen otti kuvan.
Samoihin aikoihin, kun Venäjän keisari Nikolai II julkaisi vuonna 1899 Suomen perustuslakia loukkaavan helmikuun manifestin, suunniteltiin Juhannuskylään Johanneksen kirkkoa (Tuomiokirkkoa). Uusi suomalainen kirkko toi vastapainon kosken itäpuolen kaupunkikuvaa aikaisemmin hallinneelle ortodoksikirkolle. Werner Mauritz Gestrinin otoksessa kirkkoa peittävät rakennustelineet, ja etualalla lapset leikkivät lammikossa.
Arkkitehti Lars Sonck sai muokattavakseen myös kirkon ympäristön monumentaalirakennukselle sopivaksi. Kadut noudattelivat maaston muotoja ja seudun vanhoja kulkureittejä, ja Sonck käänsi vuonna 1907 valmistuneessa asemakaavassaan kadut niin, että kirkkorakennus näkyi aina mahdollisimman edustavasti kadun päätteenä.
Tuomiokirkko komeilee muun muassa Uno Toijalan penkinpainajaisotoksessa vuodelta 1913, jossa ylioppilaskokelaat ottavat rekikyytiä.
Lähetystyötä tukeva Rukoushuoneyhdistys rakennutti uusgoottilaisen Luterilaisen rukoushuoneen, joka vihittiin käyttöön kesällä 1894. Luterilaiselle evankeliumiyhdistykselle taas valmistui talkoovoimin tyyliltään myöhäisjugendia edustanut rukoushuone vuonna 1914. Sorinahteelle suunniteltua rukoushuonetta ei koskaan toteutettu.
Kuva ja tietoja löytyy myös uudesta hautausmaasta Kalevankankaalla. Sen portin suunnitteli kaupunginarkkitehti F. L. Calonius. Viereen hän piirsi tiilirakenteisen leikkaushuoneen, jossa tehtiin ruumiinavauksia. Arkkitehti Berndt Blomin suunnittelema graniittipaasien väliin vedetyistä rautaputkista koottu aita valmistui hautausmaan ympärille vuonna 1900.
Raamattu ohjenuorana
Vuonna 1912 paljastui, että Suomen Yhdys-Pankin Tampereen konttorin johtoon noussut Nils Idman (1858–1944) oli kymmenen vuoden ajan peitellyt noin 11 miljoonan markan (lähes 50 miljoonan euron) vajetta.
Tampereen poliisivankilan henkilökunta muisti Idmanin jalona luonteena, joka käytti aikansa etsimällä Raamatusta ratkaisua. Idman itse sanoi, ”… minun rikokseni ovat sellaiset, että vain Jumala tietää ne tuomita.” Oikeudessa hän tunnusti avoimesti tekonsa.
Idman oli rakennuttanut Hatanpäälle kartanon päärakennuksen läheisyyteen uusgoottilaista tyyliä edustavan asuinpalatsin vuonna 1898. Se maksoi kaikkiaan 400 000 markkaa (kaksi miljoonaa euroa), puolet kymmenisen vuotta aikaisemmin rakennetun Johanneksen kirkon eli Tuomiokirkon kustannuksista. Idmanin on ikuistanut Ida Vinblad.
Gustin Lojander on kuvannut kesällä 1898 Nottbeckien hautausmaan, joka oli perustettu Wilhelm von Nottbeckin nuorimman pojan, Ernstin, kuoltua tapaturmaisesti. Punatiilinen kappeli rakennettiin vuonna 1893.
Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli Pispalaan rukoushuoneen vuonna 1908. Juho Holmstén-Heiniön kuvassa on tamperelaisia pelastusarmeijalaisia vierailulla.
Näyttely on esillä Vapriikin 3. kerroksessa 30.7.2028 saakka.
– Mennyt maailma on ollut suunnitelmissani jo useita vuosia Tampere-trilogian (Kadonneet kaunottaret 2017–18, Tampere ennen ja nyt 2022–23) päätösosana. Voitaneen siis sanoa, että se oli pitkäaikaisen unelman täyttymys, toteaa tutkija Antti Liuttunen Vapriikin kuva-arkistosta.
– Tuskin aiheesta tullaan pitkiin aikoihin tekemään yhtä laajaa näyttelyä.
Teksti: Asta Kettunen
Mennyttä maailmaa etsimässä -kävelykierrokset Tampereen keskustassa 3. ja 17.9.2026 kello 15: Vapriikin kuva-arkiston tutkija Antti Liuttusen johdattaa tutustumaan 1900-luvun alun Tampereeseen.
Opastus sisältyy pääsymaksuun. Lähtö Vapriikin aulasta. Kierros kestää noin 1,5 tuntia.
