Mikä tekee Messukylän vanhasta kirkosta erityisen? Kirkon historiasta kertovat luennot herättivät kiinnostusta
Arkkitehti Jyrki Yrjölän luennot Messukylän vanhan kirkon historiasta keräsivät runsaasti kuulijoita. Yrjölä kertoi kahdella kronologisesti keskiajalta nykypäivään edenneellä luennollaan, mitkä piirteet tekevät kirkosta erityisen verrattuna muihin Suomen keskiaikaisiin kirkkoihin. Näistä seikoista Yrjölä korosti rakennuksen erikoista ulkoasua. Se on ainoa säilynyt, yhdellä poikkisakaralla laajennettu keskiaikainen kirkko Suomessa.
Yleisöä Jyrki Yrjölän luennolla 6. elokuuta 2025. Kuvassa näkyy upea veistetty saarnastuoli sekä kirkon erityispiirteenä pidetty hirsirakenne, jolla on korotettu seinämuuria. Kuva Katja RantavaaraMessukylän vanhalla kirkolla kuultiin kuluneena kesänä kaksi arkkitehti Jyrki Yrjölän luentoa Messukylän keskiaikaisen kirkon vaiheista rakentamisesta nykypäivään. Molemmissa tilaisuuksissa oli runsaasti kuulijoita läsnä. Luentojen jälkeen oli varattu aikaa keskustelulle ja kysymyksille.
Yrjölä pitää Messukylän vanhaa kirkkoa erityisenä useasta syystä.
– Mielenkiintoisimmista kivikirkkoon liittyvistä seikoista voisin korostaa ainakin kirkon erikoista ulkoasua: laajennusta vain yhdellä poikkisakaralla, paanutettuja päätyjä ja suhteellisen loivaa kattokaltevuutta. 1790-luvun asussa säilynyt ”tunnelmaltaan arkaainen” sisätila on tietysti vähintään yhtä mielenkiintoinen, Yrjölä kuvailee.
Muina erityispiirteinä Yrjölä mainitsee hirsirakenteella korotetut seinämuurit, länsipäädyn puisen eteishuoneen, sakariston päädyn satakuntalaistyyppisen tiilikoristelun ja sisäänpäin aukeavat ulko-ovet. Useissa kirkoissa ovet muutettiin jo 1800-luvulla ulospäin aukeaviksi turvallisuussyistä, mutta Messukylän vanhaan kirkkoon tätä muutosta ei jostain syystä toteutettu.
Messukylän, Vanajan ja Janakkalan keskiaikaisten kirkkojen vertailukuva. Huomionarvoista on Messukylän kirkon katon loivempi kaltevuus. Arkistokuva
Kirkko on yksi Suomen seitsemästä keskiaikaisesta autiokirkosta. Autioitumisen ansiosta kirkkoon ei 1800-luvun lopulla tai 1900-luvulla ole ollut tarvetta tehdä sellaisia laajempia muutoksia ja restaurointeja, joita on kohdistettu jatkuvassa käytössä säilyneisiin keskiaikaisiin kirkkoihin. Tällaisia muutostöitä ovat esimerkiksi vanhojen ovien, penkkien, lehterien ja lattioiden uusimiset, maalaustyöt, urkujen tai kiinteiden lämmitysjärjestelmien asentaminen. Sen sijaan toimenpiteillä on 1900- ja 2000-luvuilla pyritty säilyttämään rakennuksen antikvaarinen arvo jälkipolville.
– Kun rakennusta verrataan muihin keskiaikaisiin autiokirkkoihin, niin nimenomaan kiinteä sisustus on säilynyt kivikirkossa ainoana 1700-luvulta. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisustus oli ennen paloa vielä vanhempaa perua, mutta nykyinenhän on 2000-luvun vaihteesta. Penkit ja lehterit on muista keskiaikaisista autiokirkoista poistettu tyypillisesti 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa, kun niitä pyrittiin palauttamaan lähemmäs keskiaikaista asuaan, Yrjölä sanoo.
Messukylän seurakunnan historiaa
1200-luvulla Messukylä kuului Pirkkalaan. Suur-Pirkkala oli Ylä-Satakunnan pitäjä ja seurakunta. Messukylä ja Takahuhti olivat Ylä-Satakunnan suurimmat kylät, ja emäkirkko sijaitsi Pirkkalassa.
Messukylän seurakunta itsenäistyi vuonna 1636, ja Teiskosta tuli Messukylän kappeliseurakunta. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947 Messukylän kunta liitettiin Tampereeseen, mikä johti seuraavana vuonna myös seurakunnan liittämiseen seurakuntien yhteistalouteen. Vuonna 2014 perustettiin uusi Messukylän seurakunta, johon liitettiin myös silloiset Aitolahden ja Teiskon seurakunnat.
Messukylän vanha kirkko. Daniel Nyblin 1893. Vapriikin kuva-arkisto Daniel Nyblin, 1893. Vapriikin kuva-arkisto
Vanhan kirkon vaiheita
Messukylän vanha kirkko on Tampereen vanhin rakennus. Tämän Pyhälle Mikaelille omistetun kirkon rakentaminen ajoittuu tekotavasta päätellen vuosien 1510 ja 1530 välille. Nykyisen kirkkorakennuksen paikalla on aiemmin ollut oletettavasti 1400-luvun alkupuolella rakennettu puurakenteinen kirkko.
1600-luvulla kirkkoa uudistettiin luterilaisen jumalanpalveluskäytännön mukaiseksi. Kirkkoon saatiin taidokkaasti veistetty saarnastuoli, lehterit, penkit ja alttarikehä. Seiniin maalattiin Raamatun kertomuksia kuvaavia maalauksia, jotka sittemmin suurimmalta osin tuhoutuivat 1790-luvun remontissa. Kirkkoa entisöitiin Museoviraston toimesta vuosina 1958-1959, ja tässä yhteydessä maalauksia yritettiin saada uudelleen esiin. Nykyisin kirkossa on havaittavissa, kuinka seinämaalaukset ovat kiertäneet kirkkotilan ympäri.
Isonvihan aikana vihollinen ryösti kirkon tyhjäksi kolehtihaaveja ja ilmeisesti myös ikkunoita myöten. Puiset 1400-luvulta peräisin olevat pyhimysveistokset eivät ryöstäjille kuitenkaan kelvanneet. Kaksi pyhimysveistosta, arkkienkeli Mikael ja apostoli Johannes, ovat edelleen nähtävillä kirkkosalin etuosassa.
Isonvihan aikana kirkko oli päässyt huonoon kuntoon ja 1700-luvun kuluessa Messukylän väkiluku oli kasvanut. Päätettiin ryhtyä toimeen kirkon korjaamiseksi ja laajentamiseksi. Myös Teiskon kirkon rakentajana toiminut Matti Åkerblom laati suunnitelmat. Kirkon remontti ja viimeisimmät isot rakenteelliset muutokset ajoittuvat vuosiin 1796-97. Tärkeimmät muutokset olivat tuolloin vanhan asehuoneen laajentaminen poikkisakaraksi, runkohuoneen korotus, penkkien ja lehtereiden uusiminen, alttarin uusiminen, kuoriaidan poistaminen, ikkunoiden laajentaminen, seinämaalausten kalkitseminen piiloon, uusi kellotapuli, kirkkoaidan uusiminen ja puisen eteishuoneen rakentaminen.
1879 vanha kirkko hylättiin uuden ja isomman tiilikirkon rakentamisen myötä. Kirkko toimi heinälatona ja viljavarastona. Onneksi keskiaikaisten kirkkojen arvostus nousi sivistyneistön piirissä kuitenkin vielä saman vuosisadan lopulla. Messukylän vanhasta kirkostakin tuli seurakunnan sekä kristillisten arvojen pysyvyyden ja jatkuvuuden symboli.
Sisällissodan aikana kirkko toimi hevostallina ja sotilaiden majoitustilana.
Vuonna 1907 korjaukset pysäyttivät kirkon rappeutumisen. Kattavassa entisöinnissä 1950-luvun lopulla haljennut itäseinä muurattiin umpeen, perustuksia vahvistettiin betonilla, saarnatuoli ja krusifiksi konservoitiin sekä sisäseiniä peittäneet kalkkikerrokset poistettiin, jolloin seinämaalausten jäännökset saatiin esiin. Tutkimuksissa lattian alta löytyi mm. kolme varakkaiden kartanoiden rakennuttamaa hautakammiota. Lisäksi runkohuoneen länsipäädyn oviaukon yläpuolelta löytyi umpeen muurattu keskiaikainen ikkuna-aukko. Se tosin jää kirkkosalin puolella näkymättömiin lehterin alle ja eteishuoneen puolella laipion yläpuolelle.
Nykyisin kirkko on kesäisin aktiivisessa messu-, konsertti- ja vihkikäytössä. Jouluisin siellä on mahdollista osallistua aattoillanhartauksiin. Talviaikaan kirkko on muutoin suljettu.
Ehkä vanhin säilynyt lyijykynäpiirros Messukylän vanhasta kirkosta. Agathon Reinholm 1879. Museovirasto
Kuka on Jyrki Yrjölä?
Jyrki Yrjölä on tamperelainen rakennuskulttuurista ja -historiasta kiinnostunut eläkkeellä oleva arkkitehti. Suunnittelutöiden ohessa hän on tehnyt rakennusinventointeja, rakennushistoria- ja rakentamistapaselvityksiä, jotka ovat osaltaan opettaneet häntä arvostamaan rakennettua kulttuuriympäristöä.
Yrjölä on tutustunut vasta viime vuosina tarkemmin Suomen keskiaikaisten kirkkojen maailmaan. Hän kertoo, että aihetta koskevaa tai sivuavaa kirjallisuutta on runsaasti tarjolla. Esitykseensä hän oli kerännyt tietoa yli 60 kirjasta. Verkkolähteistä hänellä ei ollut tarkkaa lukua.
– Vaikka en ole varsinainen kirkkobongari, tavoitteenani on lähivuosien aikana käydä kaikissa Manner-Suomen keskiaikaisissa kirkoissa, Yrjölä kuvailee innostustaan.
