Mitä on mahdollista antaa anteeksi?
Nuotiopiirin loimussa näkyy hahmoja. Lähestyn varovasti, jotta en rikkoisi keskittynyttä tunnelmaa. Ihmisten silmät ovat nauliutuneena loimun keskellä seisovaan hahmoon. Kädet elehtivät kuin halkoen ilmaa, mutta syvemmältä viiltävät kuitenkin sanat.
”He tulivat ja pakottivat minun ottamaan viidakkoveitsen ja sanoivat, että jos en lyö, he lyövät minua. En minä voinut, mutta sitten he iskivät minut maahan ja vetivät ylös ystäväni ja sanoivat hänelle, että hänen olisi hakattava minua. Yksi isku osui päähäni, toinen silpoi käteni. Tuo mies on nyt täällä!”
Kuuluu kohahdus. ”Tuolla hän on”, sanoo hahmo, ja kädet tarttuvat mieheen ja vetävät häntä valokeilaan. Jossakin toisella tilanteessa olisin ollut varma, että tästä olisi seurannut verilöyly, mutta tiedän, ettei nyt ole niin.
Kyse ole ole kostosta. Ei, vaikka ihmisten käsiä olisi hakattu irti, lapsia tapettu vanhempiensa edessä, tai lapsia pakotettu silpomaan omia vanhempiaan, jotta heistä saataisiin tunnottomia murhaajia.
Sierra Leonessa yritettiin ensin sen aikaisen ymmärryksen mukaan parhaita tiedossa olevia keinoja. Maahan perustettiin totuus- ja sovintokomissio, joka ei kuitenkaan ehtinyt kyliin, joissa pahin väkivalta oli tapahtunut. Kansainvälinen rikostuomioistuin kutsuttiin maahan, jotta mielipuoliseen tappamiseen syyllistyneet voitaisiin tuomita. Vuosien päästä nostettiin 13 syytettä, joista kymmenen ehti saada tuomion, ennen kuin prosessiin varatut 300 miljoonaa dollaria loppuivat.
Monet entisistä lapsisotilaista palasivat kyliin, joissa olivat tekonsa tehneet. Niissä oloissa syntyi Fambul Tok, joka tarkoittaa perheen piirissä tapahtuvaa keskustelua. John Caulker loi ystävänsä Libby Hoffmannin tukemana Sierra Leonen perinteisiin tapoihin tukeutuneen prosessin, joka on tavoittanut satoja tuhansia ihmisiä.
Hiljaisuus nuotiopiirissä on käsin kosketeltavaa. Esiin vedetty mies sopertaa, miten hänen oma väkivallan tekonsa on murtanut myös hänet ja vaipuu polvilleen pyytäen anteeksi. Joku kauempaa katsova saattaisi ajatella, ettei sellainen mitenkään voi olla mahdollista, saati oikein tai kohtuullista. Lyönnin sijaan häntä kohti kurottuvat käsivarret. Lapsuuden ystävät halaavat.
Vaikka matka sovintoon on pitkä, ei yhteisö jätä heitä yksin. Siinä nuotiopiirin valossa pahantekijä lupaa hoitaa vammauttamansa ystävän pellot. Tähdet tuikkivat taustalla. Kun katson heitä, ymmärrän, ettei sovintoa tai oikeudenmukaisuutta voi kukaan lopulta toiselle määrätä.
