Miten piirtyä maailman muistiin
Sain isovanhempieni perintönä vanhan Raamatun. Paksua nahkakantista olin lapsena usein mummolan kirjahyllyssä ihmetellyt. Someron kirkkoherra ja koko hänen perheensä oli kirjattu alkulehdille kauniilla vanhalla käsialalla. Raamattu oli siirtynyt kirkkoherran lukkariveljen, oman esi-isäni omistukseen vuonna 1834.
Kirja itse oli kuitenkin paljon vanhempi. Siihen oli merkitty painovuosi 1759, mutta muita merkintöjä ei juuri ollut, eikä se näyttänyt kovin käytetyltäkään. Yhdellä sivulla luki kuitenkin kirkkoherran omalla käsialalla raamatunlause, 2 Kor 12:4. Merkinnän mukaan se oli ollut jae jonkun Simon Jöranssonin hautauspuheessa joskus.
Kirkkoherra oli saanut vanhan Raamatun käyttöönsä sen jälkeen, kun koko hänen omaisuutensa oli tuhoutunut Turun suuressa palossa 1827. Huomasin jääväni pohtimaan, missä jo silloin vanha kirja sitä ennen oli ollut, ja kuka oli tuo muistiin merkitty Simon Jöransson. Miksi juuri hänen hautauspuheensa jae oli vaivauduttu merkitsemään perheraamatun muistiin? Häneltäkö kirja oli aikanaan joutanut kirkkoherran käyttöön?
Kirkonkirjoihin palaamalla löytyi todennäköinen edellinen omistaja, kirkkoherran isosetä, joka eli elämänsä uskonnollisuudestaan tunnetussa taloudessa ja saattoi olla lukutaitoinen. Mitään muuta tietoa hänestä ei löytynyt, mutta yllättäen mainitussa korinttolaiskirjeen jakeessa sanotaan: ”Tiedän, että tämä mies siepattiin paratiisiin – ruumiissaanko vai ilman sitä, Jumala yksin tietää – ja siellä hän kuuli asioita, joista ihminen ei voi eikä saa puhua.” (UT2020)
Historian hämärästä hahmottui äkkiä pienen tarinan mahdollisuus, ehkä luonnehdinta ihmisestä, ehkä viittaus hänen kokemuksiinsa, ajatteluunsa tai jopa kuolintapaansa. Vain häivähdys arvoitusta, ehkä persoonaa tai kohtaloa, mutta äkkiä Simon Jöransson oli taas olemassa eikä unohduksissa, vaikka emme tiedä mitään varmaa hänestä vieläkään.
Lahjoitin Raamatun koko suvun tervehdyksenä ystävälleni ja etäiselle serkulleni. Suvun edellisen kirkkoherran aarre on nyt sen seuraavalla kirkkoherralla. Omistajat unohtuvat, ajat vaihtuvat, mutta kirja jatkaa kulkuaan ajan aalloilla. Miten me piirrymme maailman muistiin?
Hanna Suutela on dramaturgi, Tampereen Työväen Teatterin va. taiteellinen johtaja
