Siirry sisältöön

Monenlaisia isosia tarvitaan

Kuluneena kesänä Messukylän tuplakesäriparilla Aito-keskuksessa isosina toimineet Antti Järvinen ja Sini Virkki ovat sitä mieltä, että isosia on monenlaisia, mikä on hyvä asia.

Kaksi nuorta t-paidoissa ja sortseissa seisoo ison leikkimökin terassilla ja näyttää peukkuja.

– Hyvä isonen osaa ottaa kaikki huomioon, ja osaa pitää hauskaa, mutta osaa myös rauhoittua ja olla esimerkkinä, kun sitä tarvitaan, Järvinen miettii.

– Vaikka pitää olla rento tyyppi, täytyy alusta asti myös pystyä komentamaan ja ottamaan auktoriteettia. Ei tietenkään pidä olla ilkeä eikä komentaa koko ajan.

Kaksi nuorta t-paidoissa ja sortseissa seisoo rakennuksen edessä laiturin vieressä ja näyttää peukkuja.Sini Virkki ja Antti Järvinen ovat ottaneet ilon irti toisesta eli viimeisestä isoskesästä. Molemmat aikovat ensi vuonna osallistua vapareiden eli vapaa-ajanohjaajien koulutukseen.

Virkki muistuttaa, että leirillä saa ja täytyy olla oma itsensä.

– Itse tykkään ehkä eniten hauskuttamisesta, mutta kaikkien ei tarvitse olla esiintyjiä. Toiset osaavat ottaa huomioon isossa joukossa ehkä vähemmälle huomiolle jäävät hiljaisemmat. Siksi on hyvä, että isosina on paljon erilaisia tyyppejä.

– En usko, että osaan hyvin Raamattua, mutta mielestäni myös se, että osata tulkita kristinuskon asioita, on tärkeää isoselle, Järvinen lisää.

Jos hän on huomannut jonkin painavan leiriläisen mieltä, hän on mennyt kysymään, voiko auttaa. Hän on myös maininnut asiasta ohjaajalle, joka ehkä pystyi tarvittaessa tekemään asialle enemmän.

– Tästä ehkä on kaikkein eniten puhuttu koulutuksessa, ja totta kai myös isoskaveruudesta.

Kavereita ja leirimuistoja

Nuoret olivat isosina toista kertaa.

– Oma leiri oli niin kiva, etten halunnut jättää sitä siihen, Järvinen perustelee isoseksi lähtemistään.

– Tykkään esiintyä, ja leireillä myös saa paljon uusia kavereita.

Virkillä tilanne oli päinvastainen: oma ripari ei innostanut varsinkin, kun korona-aikana ei oikein päässyt tutustumaan ihmisiin. Hän lähtikin hakemaan parempaa leirimuistoa.

– Nyt olen ollut kahdella leirillä isosena, ja on ollut paljon hauskempaa. Olen tietenkin ollut eri roolissakin.

Isoseksi lähtevillä ei välttämättä ole kovin uskonnollista taustaa, vaan syynä voi olla halu olla kavereiden kanssa tai saada todistus, josta voi olla hyötyä myöhemmin.

– Paljon on sellaisia, jotka miettivät, että ”voisi kiinnostaa, jos kaveritkin lähtevät”, Antti Järvinen miettii.

Hänen mukaansa kesän leiri oli ihan hyvä kokemus.

– Edelliseen leiriin verrattuna tämä lähti ehkä paremmin liikkeelle. Riparilaiset ovat olleet tosi villejä, mutta on ollut tosi hyvä fiilis, hän hymyilee.

Sini Virkistä alku oli hidas.

– Mietin, että jaksanko olla täällä, mutta oli hyvä, etten lähtenyt kesken kotiin.

Teksti: Asta Kettunen

Kuvat: Tuula Vartiainen

Messukylän isostoiminta on vilkasta

Isostoiminta pitää sisällään koulutusta, leirejä, erilaisia kouluikäisten tapahtumia ja leirejä, nuorten messuja, ripareita ja paljon muuta.

Isos-, vapari- ja aparikoulutukset alkavat syyskuussa ja päättyvät maaliskuun koulutusleiriin. Sen jälkeen keväällä tapaamiset ovat ripari- ja lastenleiritiimien kesken.

Kaikista koulutuksista saa todistuksen ja kaikkiin koulutuksiin kuuluu kaksi (isoset) tai kolme (vaparit ja aparit) viikonloppuleiriä. Lisäksi on muita leirejä, tapahtumia ja viikkotoimintaa, johon voi halutessaan osallistua.

Ekavuotiset isoset:

Tokavuotiset isoset:

Vaparit eli vapaa-ajanohjaajat:

Aparit eli apuopettajat:

Nuoria makoilee nurmikolla, ja kaksi nuorta on toisten selässä.Messukylän tuplakesäriparilla AitO Toimintakeskuksessa oli mukava meno.

Nuoria vastuunkantajia

Tiedot kertoi Messukylän seurakunnan vs. johtava nuorisotyönohjaaja Anni Salmesvuori.

Messukylän nuorten toimintaa