Musa vei mennessään
Musiikki on ollut Sami Ruusukalliolle sekä työ että harrastus. Tunnetuin on ollut 37 vuotta kestänyt basistin ura Eppu Normaali -yhtyeessä, mutta mahtuu bändejä matkaan muitakin. Kuten pääosin naisrokkareista koostuva Ilona, ABBAa ja 70-luvun discohittejä soittava AllWays+, Levyraatiinkin osallistunut Kairo sekä kaksi pitkäsoittoa tehnyt Omuna.
Harrastus alkoi varsinaisesti poikakuoro Pirkanpojista, johon äiti patisti poikansa kymmenvuotiaana. Musiikki oli kuitenkin läsnä jo kotona, Laukontorilla sijaitsevassa tiilitalossa: sisko soitti viulua ja veli oboeta.
– Jos tänä päivänä kerrostalossa joku soittaisi oboeta, kyllä tulisi sanomista, Ruusukallio hymähtää.
Kansakoulunopettajana toiminut, Aamulehden toimittajana ja kirjojen tekijänäkin tunnettu isä Pekka Ruusukallio soitti urkuharmonia. Isän veli puolestaan oli haitarinsoittaja.
– Ensimmäinen soitin oli siskoni viulu, jota soitin kitarana. Opettelin sillä soittamaan Status Quota. Velipoika osti kitaran, kun olin 12-vuotias, mutta ei hän paljon kerinnyt sitä soittaa, kun omin sen. Vuosia myöhemmin veljeni lahjoitti sen minulle ylioppilaslahjaksi – että nyt se on oikeasti sinun.
Basso osui käsiin vähän vahingossa.
– Luokkakaverini Kari ”Boogie” Kosken kanssa perustettiin duo nimeltä Sari – eli Sami ja Kari – jossa me molemmat soitettiin kitaraa. Jossain vaiheessa Boogie sanoi, että pitäisi saada tähän vähän syvyyttä. Soittelin sitten Karin bassolla, ja aika pian huomasin, että bassohan tuntuukin olevan minun soittimeni.
– Pirkanpojissa aloitin sopraanona, siirryin alttoon ja tenoriin, mutta bassossa päätin siinäkin.
Rippikoulussa isosena oli Kalle Sangi, jonka kanssa soitto soi Rajalassa. Ihan ensimmäisen keikkansa Ruusukallio soitti V. Mäntylä -bändin kanssa opinahjossaan, Clasun eli Tampereen Klassillisen lyseon juhlasalissa vuonna 1979.
– Bändissä mun lisäksi soittivat Ari Tiainen ja Vesa Sytelä, sittemmin Omunan ja Juice Leskinen Grand Slamin rumpali. Ammattimaisen keikkailun aloitin 17-vuotiaana. Silloin piti mennä sanomaan rehtorille, että pitäisi lähteä bändin kanssa Lapin kiertueelle. Lupa tulikin.
Kyseessä oli Jukka Törmä & Omuna.
– Sen kanssa tuli tehtyä ensimmäinen levy, ja sen tuottajana oli Juice Leskinen. Muistan, kun äiti vastasi puhelimeen ja huusi, että ”Sami, täällä on Juice Leskinen, tuus puhelimeen”.
– Leskinen istui tarkkaamossa, poltti vihreätä Dunhillia ja kuunteli kannustavasti. Sundqvistin Mika äänitti ja Juice oli ”taustapiruna”.
Lukioaikana ehti toimia useita bändejä. Muusikonalku kirjoitti kympin arvosanat sekä pitkästä latinasta että antiikin kreikasta.
– Clasussa latinalla pääsi suoraan lukioon. Luokanopettaja Yrjö-Otto Lakka päätti, että jos on halukkaita, hän perustaa myös kreikan kielen ryhmän. Oliko meitä peräti viisi.
Haikeutta ja jatkuvuutta
Kielten taitaminen ei kuitenkaan vienyt akateemiselle uralle, vaan musiikki vei mennessään. Eppu Normaalin basistina bändin ainoa tamperelainen aloitti vuonna 1989.
Sen ainoana nuotinlukutaitoisena hän kokosi Eppujen Repullinen Nuotteja ja Repullinen nuotteja 2 -kirjat. Valmiiksi tulivat myös Popedan, Hassisen Koneen, Yön ja 69 Eyesin nuottikirjat.
Nuottien ymmärrys juontaa Pirkanpojista.
– Soittamisessa olen käytännössä lähes itseoppinut, vaikka 15–16-vuotiaana kyllä soitin kaksi vuotta Tampereen konservatoriossa klassista kitaraa sekä intin jälkeen Pirkanmaan musiikkiopistossa muutaman vuoden kontrabassoa.
80-luvulta 90-luvun alkuun hän myös antoi useamman vuoden kitara- ja bassotunteja.
Mieleenpainuvin hetki uralla on ollut kymmenen vuotta sitten Ratinassa yhdessä Tampere Filharmonian kanssa heitetty keikka.
– Se oli hieno kokemus. Useampi sovittaja oli tehnyt orkesterisovituksia, jotka olivat hyvin vaikuttavia. Ja Santtu-Matias Rouvali oli ihan meidän miehiä.
Toinen terävä muisto on kolmenkymmenen vuoden takaa:
– Oli pidetty keikoista taukoa peräti kaksi ja puoli vuotta. Vuoden 1996 kesällä päätettiin mennä keikalle Ylöjärven Räikkärockiin, joka oli valtava yleisömenestys. Paikka oli ihan täynnä väkeä, ja siitähän tavallaan alkoi se uusi nousu.
– Samana vuonna ilmestyi Repullinen hittejä, ja tehtiin pitkä kiertue. Paikat suorastaan räjähtivät yleisömäärästä.
Pitkän rupeaman jälkeen mieli on haikea, Ruusukallio myöntää.
– Toisaalta en oikein vieläkään ole sisäistänyt sitä, että lopetettiin. Vuosien mittaan meillä oli tapana pitää pidempiäkin taukoja, ja nytkin on tuntunut, että jäätiin tauolle – ja taas jatkuu. Mutta sitten taas tajuaa, että eipä se jatkukaan.
Soittohommat kuitenkin tekevät niin.
– Nyt on tullut tietoon, että Screaming Thundersille, jossa olen soittanut vuodesta 1992, on sovittu loppuvuodelle kaksi keikkaa G Livelabiin ja keikka Krapin pajalle Tuusulaan.
Ensi keväänä vuorossa on Tulliklubi ja kesällä pieni pohjoisen kiertue, ainakin…
Ensimmäinen keikka myytiin heti loppuun. Ei ihme, soittaahan bändissä muitakin tuttuja nimiä: Juha Torvinen, Aku Syrjä ja Kalle Ruusukallio. CCR:n laulut, joita yhtye esittää, taitaa Sami Hintsanen.
– Manserock-kokoonpanossa kanssani musisoivat ja laulavat Juha Torvinen, Aku Syrjä, Kalle Ruusukallio, Toni Lähteenmäki ja Nelli Petro. Niitä keikkoja on tehty jo useampi, ja tehdään myös jatkossa.
Harjun Kamarikuoroonkin Ruusukallio on luvannut palata laulamaan.
– Pidin kuorotaukoa aika tarkalleen 40 vuotta, kunnes menin Harjun Kamarikuoroon vuonna 2017. Nyt on taas ollut muutama vuosi taukoa, mutta aikomus on jossain kohtaa palata – jos Liimolan Heikki ottaa minut takaisin, hän naurahtaa.
Risteilevät polut
Soittajien polut ovat risteilleet monella tavalla. Sami Ruusukallio ja Aku Syrjä olivat keskeisiä näyttelijöitä vuonna 2004 esitetyssä viihdeohjelma Epilaattorissa, samoin 1980-luvulla Ilonan lauluntekijänä ja kitaristina toiminut Tiina Maarit ”Toni” Lähteenmäki, sekä Pia Bos.
Kolme vuotta sitten kappaleen Raitis Pukki esittivät Pukin pojat ja Muori -kokoonpanolla Sami ja Kalle Ruusukallio, Aku Syrjä sekä kappaleen säveltänyt Juha Torvinen. Mikko Saarelan aiemmin julkaisemattoman kappaleen ajatuksena oli tuoda joulupukin toimenkuvaan inhimillisyyttä kaikkine erheineen.
Sami Ruusukallio on säveltänyt 13 levytettyä biisiä, joista Epuille biisin Talviunta sekä yhdessä Juha Torvisen kanssa Hihnalla-kappaleen. Muusikkona hän on vieraillut muun muassa Popedan albumilla Live at BBC. Taustalaulajana hän on osallistunut useiden levyjen toteutukseen.
Sami Ruusukallio soittaa Eppujen viimeisellä jäähyväiskeikalla Ratinan stadionilla. Omaan keikkakirjaan ovat tallentuneet kaikki keikat vuodesta 1979. Isän, Pekka Ruusukallion, leikekirjasta taas löytyy lukematon määrä lehtileikkeitä pojan urasta. Kuva: Venla Shalin
Joulun lapsi tapasi papin
Harjun seurakunnan kappalaisen virasta eläköitynyt Jukka-Pekka Ruusukallio muistaa joulupäivänä syntyneen pikkuveljen olleen kovin odotettu ”joulun lapsi”. Kalle-nimi on kulkenut suvussa, joten tulija sai kasteessa nimen Sami-Kalle. Myös pappa oli nimeltään Kalle, ja saman nimen on saanut niin ikään musiikkiuralle suuntautunut Jukka-Pekan poika.
– Lapsena Sami oli hauska huumoriveikko, joka matki 60-luvulla televisiossa kaatuillutta Vesa-Matti Loiria, isoveli muistelee.
Veljekset harrastivat myös urheilua viereisellä Ratinan stadionilla.
Samille ei tullut isona yllätyksenä isoveljen ryhtyminen pappisuralle, olivathan hän ja isosisko Pirjo-Liisa olleet mukana seurakuntanuorissa ja partiossa, ja äiti ja sisko NNKY:ssäkin.
Nykyinen puoliso on Ylöjärven kirkkoherra Ulla Ruusukallio, joka on työskennellyt myös pappina Aitolahden seurakunnassa ja sairaalapastorina Nokian Pitkäniemessä.
Clasussa Sami ja Ulla olivat olleet rinnakkaisluokilla koko kouluajan.
– Ylioppilaskirjoitusten jälkeen meni 30 vuotta, ennen kuin ensitreffit järjestyivät.
Tampereen tuomiokirkko on molemmille tärkeä paikka, jonka parvella he vaihtoivat kihlatkin. Läheinen on etenkin sen Johannes-passio.
– Pirkanpojissa esitimme sen ainakin kaksi kertaa, ja olen esittänyt sitä myös Harjun Kamarikuoron kanssa.
Pariskunnalla on yhteensä neljä poikaa, jotka kaikki soittavat jotain instrumenttia. Samin pojista vanhempi soittaa bassoa ja nuorempi kitaraa.
Perhe-elämän ja muusikkouden yhdistäminen onnistui, koska keikat keskittyivät yleensä viikonloppuihin.
– Pojat olivat keikoilla mukana silloin tällöin jo pieninä. Nykyään nuoremmalla on oma bändikin.
Tulossa on osallistuminen Utössä pidettävään hiljaisuuden retriittiin, johon pariskunta on osallistunut useita kertoja aiemminkin. Heistä on tulossa yhteishaastattelu Keuruun Joulu -lehteen, sillä molemmilla on paikkakunnalla sukujuuria.
Musiikin lisäksi maistuvat mökkeily, luonnossa olo ja kotoisa arki.
– Jos kuuntelen kotona jotain, se saattaa olla klassista. Esimerkiksi Bach on suosikki, tai saatan kaivaa esille jonkin Miles Davisin jazz-levyn, tai vanhoja nuoruuden suosikkeja. Olen taas hankkinut vinyylisoittimenkin, Sami Ruusukallio toteaa.
Teksti: Asta Kettunen
