Nuortenkirjat antavat toivoa ja näkökulmia elämään
Nuortenkirjoissa käsitellään usein isoja, ihmisen olemassaoloon ja kasvamiseen liittyviä teemoja. Yhtä tärkeää on, että kirjat tuovat rohkaisua, toivoa ja iloa lukijoilleen.
Tätä mieltä ovat kirjailijat Heli Rantala ja Laura Suomela, joiden nuorille suunnatuissa teoksissa käsitellään syvällisiä ja kipeitäkin aiheita – huumoria kuitenkaan unohtamatta.
Nokialainen Heli Rantala on julkaissut kaikkiaan neljä lastenkirjaa ja toimii myös käsikirjoittajana Yleisradion Pikku Kakkonen -lastenohjelmassa.
Lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi nuortenkirjaa. Pummi-teokselle (Avain, 2025) myönnettiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto viime keväänä. Tuorein julkaisu on maaliskuussa ilmestynyt nuortenromaani Summer of sock’n’roll (Avain, 2026).
Rantalalta on tulossa myös lasten runokirja Havupalat – Runoja kuusista, tutuista ja uusista (Kumma, 2026), joka ilmestyy 24. syyskuuta.
Tamperelainen Laura Suomela työskenteli vuosia Tampereen seurakuntien nuorisotyössä ennen ryhtymistään kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Hän on kirjoittanut kahdeksan lastenkirjaa, kolme aikuisten romaania sekä viisi nuortenkirjaa, joista tuorein on keväällä ilmestynyt Välivuosisyndrooma (Karisto, 2026).
Molemmilla kirjailijoilla on ollut palo kirjoittamiseen lapsesta asti. Kumpikin on elänyt mielikuvitusmaailmassa sekä luonut hahmoja ja tarinoita, jotka ovat täyttäneet lukuisat ainevihot koulussa.
– Lukion jälkeen minulla oli haave ryhtyä näyttelijäksi tai kirjailijaksi. Opiskelinkin jo näyttelemistä, koska kuvittelin että kirjoittaminen on yksinäistä ja tylsää. Kirjoittaminen alkoi kuitenkin viehättää yhä enemmän, kertoo Rantala.
Kirjoittaminen on hänelle yhtä tärkeää kuin terveellinen ja monipuolinen ruokaympyrä.
– En voi itse hyvin, jos en kirjoita. Se on osa itseä, ja tapa ajatella. Kirjoittaessa käsittelen samalla asioita, joita itse pohdin elämässä.
– Iso ja lopullinen käänne oli, kun sain kutsun Jumalalta ruveta kirjoittamaan lapsille ja nuorille. Siitä kutsusta olen pitänyt kiinni – silloinkin, kun kirjailijan uralla on ollut vaikeaa, jatkaa Rantala.
Tarinan kaari kiehtoo
Laura Suomela alkoi ensin kirjoittaa satuja omille lapsilleen.
– Tarinan kaaren keksiminen on aina ollut hauskinta, mitä tiedän. Lopulta tarina vaatii tulla kirjoitetuksi, ja on suorastaan polte saada se sanoiksi.
Käänteentekevä asia oli Viita-akatemiaan pääsy, jossa Suomela opiskeli kirjoittamista vuosina 2006–2009. Ensimmäinen lastenkirja ilmestyi vuonna 2012.
– Siellä löytyivät oma tyyli ja kirjailijaääni, ja aloin kirjoittaa lastenkirjoja arjen ja perhe-elämän keskellä. Jälkikäteen ajatellen ymmärrän, että palo on ollut kova, koska aikaa kirjoittamiseen on pitänyt napsia sieltä ja täältä, kertoo Suomela, joka ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi opintovapaan jälkeen, vuoden 2025 alussa.
Suomela kuvaa kirjoittamishalua sisäiseksi kutsuksi, jonka laiminlyöminen olisi kaduttanut jälkeen päin.
– Kun lapset olivat lentäneet pesästä, oli oikea aika tehdä päätös. Olen iloinen, että uskalsin tehdä sen. Nyt on ajattelun ja tekemisen rauha.
Nuoret ovat lahjomaton kohderyhmä
Sekä Rantala että Suomela ajattelevat, että vaikeinta on kirjoittaa nuorille.
– Haluan kirjoittaa nuorille, se on dynaamista ja kivaa. Kohderyhmä on kuitenkin brutaalin rehellinen ja lahjomaton siinä, että he eivät lue, jos kirja ei aidosti kiinnosta. Nuorisotyöstä pois jääminen ei todellakaan ole helpottanut nuorille kirjoittamista, koska heidän maailmansa oli aiemmin niin lähellä minua, kertoo Suomela.
Teini-ikäisille kirjoittaminen on haastavaa siksikin, että heidän kielensä muuttuu koko ajan.
– Itse ajattelen, että ehkä kirjoitan myös sille nuorelle, joka itse olen ollut tai haaveilin olevani, pohtii Rantala.
Nuorille kirjoitetaan paljon fantasiakirjoja. Kirjailijoina Rantalaa ja Suomelaa yhdistää se, että molemmat kirjoittavat pääosin realistista tekstiä, ja he ammentavat aineksia tarinoihinsa arjen elämästä.
– Myös huumori ja syvällisyys yhdistävät meitä. Käsittelemme isoja aiheita, mutta huumorin keinoin, sanoo Rantala.
Pohdintaa olemassaolosta
Rantalan ja Suomelan teemoja ovat muun muassa ihmisenä kasvaminen ja olemassaolo.
Rantalan Pummi-kirjassa päähenkilö menettää loukkaantumisen takia tärkeimmän asian, jota haluaisi elämässään tehdä.
– Siitä huolimatta hän löytää toivon. Vaikka kaikki ei ole mahdollista, yllättävän monet asiat kuitenkin ovat. Hän huomaa, että elämästä löytyy yllättäviä suuntia. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen voi avautua, kertoo Rantala.
– Käsittelen myös virheiden tekemistä, mitä olen itse pelännyt nuorena. Mutta mistä tietää, mikä loppujen lopuksi on virhe, vai oliko asia tarkoitettukin niin, lisää Rantala.
Summer of sock’n’roll -teos on sekin kasvutarina, jossa päähenkilö Hilla pystyy irrottautumaan epäterveestä äitisuhteestaan. Kirjailija pohtii teoksessa ihmisten vastakohtaisuuksia, temperamenttia ja virheiden tekemistä.
Laura Suomelan teos Välivuosisyndrooma kertoo Vienosta, joka ei pääse haaveidensa opiskelupaikkaan. Edessä on välivuosi, josta ei muodostukaan seikkailua – niin kuin tyttö ensin kuvittelee. Vähävaraisen perheen kasvatti ei saa töitä, ja elämä uhkaa kutistua kotisohvalle.
– Ajattelen, että kirjani on lohtukirja kaikille suuntansa kadottaneille ja elämässään hapuileville. Suurista teemoistaan huolimatta se on myös humoristista ja kepeää feelgoodia.
Elämässä ei ole välivuosia
Suomelan kirja sisältää myös kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan.
– Miksi maailma on nykyään sellainen, että nuoren täytyy niin varhain tietää, mitä hän isona haluaa? Kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on kovaa, ja menestymisen paine stressaa nuoria, pohtii Suomela.
– Viestini on, että ei ole kiire, ja että elämässä ei ole välivuosia. Oma polku löytyy ennemmin tai myöhemmin. Me keski-ikäisetkin saimme kokeilla ja opiskella monenlaista. On myös paljon nuoria, jotka haluaisivat tehdä jotakin luovaa, mutta tietävät, ettei sillä välttämättä elä. On pohdittava, miten yhdistää unelmat ja terve realismi, lisää hän.
Lisäksi nykyinen epävakaa poliittinen maailmantilanne ja ilmastonmuutoksen eteneminen luovat oman varjonsa nuorten tulevaisuudenuskoon.
Juuri siksi Rantala ja Suomela haluavat tuoda kirjoillaan myös toivoa ja iloa lukijoilleen. Kirjat voivat toimia rentouttavina ja rohkaisevina, ja ne saavat olla myös viihdyttäviä. Niistä voi saada uusia näkökulmia elämään, ja myös ymmärrys toisenlaisista ihmisistä voi lisääntyä.
Siksi molemmat toivoisivatkin nuortenkirjoille nykyistä enemmän näkyvyyttä.
– On nuoria, jotka lukevat paljon, mutta myös niitä, jotka eivät löydä nuortenkirjoja. Kirjastojen ja sosiaalisen median kirjavinkkaajat ovat siksi avainasemassa, miettii Heli Rantala.
– Nuortenkirjojen tulisi myös olla halvempia. Kouluissakin tehdään hyvää työtä, että nuoret lukisivat enemmän kirjoja, lisää Laura Suomela, joka on saanut apurahan kouluvierailujen tekemiseen.
– Paras työ on, että kirjoitetaan runsaasti hyviä nuortenkirjoja, että on valinnanvaraa, miettii Heli Rantala.
Teksti: Kirsi Airikka
