Pöllönpoikanen virkosi kanafileillä
Seitsemän vuotta ja risat siinä meni, mutta tänä keväänä Sillan nimikkopönttö Niihamassa sai vihdoin pyöreäkasvoiset asukkaat. Aikoinaan pönttöä rakentaessaan Seppo Peräinen oli ajatellut esimerkiksi viirupöllöä, mutta taloksi asettuikin lehtopöllö.
Yhdessä toisen lintuharrastajan, valokuvaaja Rami Marjamäen kanssa hän oli pitänyt paikkaa silmällä joka kevät. Nyt poikasia oli pesässä kolme, ja niistä yksi koki pienen seikkailun päätyen tilapäisesti rengastajiensa hoiviin.
Puuhun kiipesi Rami Marjamäki. Kuva: Päivi Jurvanen
– Rami rengasti kaksi muuta poikasta, mutta yksi oli roikkumassa oksasta pää alaspäin, ja näytti ihan uitetulta rotalta, Peräinen kertoo.
Kuolleeksi luultu poikanen roikkui kuusen oksasta pää alaspäin. Käsiin otettaessa se avasikin silmänsä. Kuva: Seppo Peräinen
– Poikasen roikkuminen oksasta johtui luultavasti linnun heikosta kunnosta sekä takatalven kylmyydestä, Marjamäki puolestaan arvioi.
Emo tarkkaili tapahtumia ja napsutteli nokkaansa muutaman kymmenen metrin päässä varoituksen merkiksi. Aluksi miehet luulivat poikasen kuolleen, mutta lämpimissä käsissä se rupesikin aukomaan silmiään.
– Tulossa oli kylmä yö, ja Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksestä sanottiin, että heillä on jo kaikki paikat täynnä autettavia.
Kylmettynyt reppana pääsi lämmittelyyn ja saamaan nesteytystä ravinnon muodossa. Kuva: Seppo Peräinen
He saivat ohjeeksi koettaa syöttää kaverille suolattomia kanafileitä, joista eläin saisi myös tarvitsemaansa nestettä. Lattialämmitteisessä pesuhuoneessa poikanen alkoi virkistyä.
– Se hakkasi siivillään ja nosti nokkaa ylös. Sain annettua sille monta palaa syötävää. Sanoinkin sille, että sinähän olet hyvin toipunut.
Miehet konsultoivat vielä Ähtärin eläintarhaa ja Korkeasaaren villieläinsairaalaa, ja voimia kerännyt poikanen päätettiin palauttaa kotiinsa.
Poikanen oli toipumassa iltaan asti. Se toipuikin yllättävän nopeasti, joten se palautettiin jo samana iltana takaisin emonsa hoivaan sisaruksiensa viereen. Kuva: Seppo PeräinenSillä välin kahdesta muusta isompi oli jo lähtenyt pöntöstä. Poikaset olivat arviolta kuukauden ikäisiä.
– Se istui noin 40 metrin päässä kannon nokassa. Tuon ikäisiä poikasia emo ei enää ruoki pönttöön, vaan kutsuu niitä syömään ulos. Nostimme senkin kuitenkin pesään, Peräinen kertoo.
Kaikki kolme pöllönpoikasta pääsivät takaisin pesäpönttöön – kunnes ne pian lähtivät omille retkilleen. Ne eivät jää synnyinseudulleen, vaan siirtyvät yleensä muutaman sadan kilometrin etäisyydelle synnyinpaikastaan. Kuva: Rami Marjamäki
Kaksi pönttöä oli viety seurakuntien mailla sijaitsevaan paikkaan syksyllä 2017. Esimerkiksi varpuspöllölle tarjolla olevassa pienemmässä majapaikassa hautoi nyt talitintti muniaan. Liito-oravaakaan ei asunnossa ole kuluneina vuosina näkynyt, ja pesän oli joku onnistunut välillä pudottamaan.
– Tänä vuonna pöllönpesintöjä on Pirkanmaalla ollut hieman normaalia vähemmän, johtuen heikosta myyrätilanteesta. Pöllöjen määrä on vähentynyt viime vuosina muun muassa vanhojen metsien vähenemisen ja ilmastonmuutoksen takia, Marjamäki suree.
Pöllöjä ei näkynyt moneen kevääseen, eikä liito-oravaa ole nähty vieläkään. Biotooppi olisi kuitenkin täydellinen, koska papanoitakin on löytynyt alueelta aiemmin. Kuva: Päivi Jurvanen
Seppo Peräinen työskentelee seurakuntien kiinteistöpuolella erityisammattimiehenä. Kotipaikassa Virtain Vaskuulla hän hoitaa kosteikkoa, jossa ovat viihtyneet muun muassa viirupöllö, mustakurkku-uikku ja kalasääski. Rami Marjamäki puolestaan on pitkän linjan linturengastaja.
Teksti: Asta Kettunen
Sillan nimikkopöntöt odottavat asukkaita Niihaman puissa (Sillan juttu vuodelta 2017)
