Tarvitaan uudenlaista elollisen ymmärrystä
Harjun seurakunnassa nähtiin tarve rakentaa ympäristötapahtumista yhteinen kokonaisuus. Syntyi Juuret ja siivet, joka on kuitenkin laajentunut kattamaan kaikkia Tampereen evankelis-luterilaisia seurakuntia.
Seurakuntien edustajat ja yhteistyökumppanit olivat pohtineet, mihin olisi aika vaikuttaa juuri nyt. Yhdeksi pääteemoista valikoitui luontosuhteen uudistaminen kumppanuudeksi. Eri tieteenaloilla ja taiteessa on havahduttu siihen, että kaivataan uudenlaista ymmärrystä elollisesta ja paikastamme siinä.
Mikä käänteen on saanut aikaan, johdattelee PyhiinvaellusTampereen pastori Jussi Holopainen.
Kysymykseen vastaa tutkijatohtori Anna Lehtonen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta: ihmisillä on tarve löytää keinoja, jotka kantaisivat vaikeiden ja pelottavien aikojen yli. Sekä maailmankuvan että mikrotason murrokset kiinnostavat tutkijaa.
– Tieteessäkin maailmankuva on murroksessa joka alalla. Toivottavasti ihminen pian ymmärtää, että koko olemassaolomme on kiinni suhteesta muihin lajeihin. Kriisit ovat mahdollisuuksien paikkoja.
– Keinoja ei voi löytää yksin, vaan on löydettävä ihmisiä, joilla on toisiaan täydentävää osaamista. Tarvitaan sekä kanssakulkijoita että johtajia, jotka uskaltavat tunnustaa, että on muutoksen aika.
Ihmiset tarvitsevat kokemuksia päästäkseen asian ytimeen. Lehtosen mukaan kouluissakaan ei kannata paneutua näihin asioihin pelkällä perinteisellä opetuksella.
– Oppilaita ei kannata pakottaa istumaan ja opettelemaan asioita ulkoa. Kaikki oppiminen ei ole ulosmitattavissa tiedon kautta, hän huomauttaa.
Elämän pyhyyttä
Holopainen kertoo pohtineensa paljon sitä, yritämmekö tehdä muutosta vain keskenämme, vai voisiko keinoja löytyä kasvien, eläinten ja muun luonnon kanssa oppimisesta: esimerkiksi kasvit kun ovat joutuneet sopeutumaan monenlaisiin olosuhteiden muutoksiin.
Myös kirkko on ollut historian kulussa vahvistamassa puhetapaa, jossa erotellaan ihminen ja luonto. Sen mukaan ihminen on kaiken yläpuolella ja voi käyttää luontoa omien halujensa mukaan.
– Toivoisin, että lähdettäisiin tutkimaan sitä, mistä voidaan löytää tässä ajassa elämää kannattelevia sisältöjä. Voitaisiin miettiä, missä kohtaa Raamattua elämän kunnioitus tulee vahvimmin esille, Lehtonen sanoo.
Vanhojen mystikkojen syvä viisaus on Holopaisen mukaan siinä, että ihminen tarvitsee elon kudelmaa ollakseen suhteessa luojaansa. Nykyisin helposti sivuutamme elämän kunnioituksen, vaikka suomalaiset kyllä arvostavat luontoa ja sen pyhyyttä.
Haavoittuvuuden ja riippuvuuden tunnustaminen voi kuitenkin olla vaikeaa.
– Ajattelen, että ekokatastrofi pakottaa ajattelemaan, mitä ovat todellisuus, tieto ja ihminen.
Luonto tarjoaa tilan käsitellä myös vaikeita tunteita, kuten ilmastoahdistusta. Tavoitteena on luoda yhteisöllisiä tapoja kohdata ja jakaa näitä tunteita, erityisesti nuoria kuunnellen.
– Kuinka nuorempi sukupolvi voi kokea merkityksellisyyttä, jos koko energia menee siihen, mikä kiihdyttää ekokatastrofia. Mutta kun ihmiset pääsevät metsään hengittelemään, nämäkään asiat eivät tunnu niin synkiltä. Yhtä aikaa voikin kokea suurta surua, murhetta ja epätoivoakin, ja samalla kiitollisuutta, rauhaa ja yhteenkuuluvaisuutta, Holopainen pohtii.
Metsässä koko keho virkistyy, linnunlaulu tekee onnelliseksi ja luontokokemuksista voi löytyä apua monenlaisiin vaivoihin.
– Kun havainnoi ihmistä lähiympäristöön mennessä ja pois tullessa, muutos on nähtävissä, sanoo monet pyhiinvaellukset vetänyt Holopainen.
Juuret ja siivet: Lähimmäisyys ulottuu myös muihin lajeihin, ja oikeudenmukaisuus koskee kaikkea elollista
Yhdessä ajattelemista
Juuret ja siivet tavoittelee myös toivon vahvistamista tekemisen kautta. Yksi kesän tapahtumista on 4.6. toteutettava luontopyhiinvaellus. Syyskuun Suomensaari elää -tapahtuman teemana on luontokumppanuus. Lokakuussa ovat vuorossa Ekofestarit ja ympäristötaidenäyttely.
Pyynikin luontopyhiinvaelluksella etsitään tilaa yhdessä luonnon kanssa olemiselle. Vaellus tapahtuu hiljaisuudessa, mutta sen päätteeksi Tarinateatteri Raakun näyttelijät luovat vaelluksella koettua tarinoiksi.
– Vaelluksella etsitään myös pyhän kokemusta ja haltioitumista luonnon äärellä, mutta ei määritellä, miten kenenkin pitää tuntea ja ajatella.
Tapahtuma vastaa kolmanteen Juuret ja siivet -kokonaisuuden pääteemoista: ympäristötunteiden yhteiseen kohtaamiseen.
– Tarinateatterissa omat kokemukset tulevat jaetuiksi. Ideana on, ettei näytellä luonnossa, vaan luonnon kanssa. Näin tiedostamatonkin tulee jaetuksi muiden kanssa, Anna Lehtonen selventää.
– Näyttelijät esittävät omia oivalluksia, mutta myös kuuntelevat yleisön ajatuksia ja tuntemuksia. Niistä rakentuu yhteinen, voimallinen kokemus.
Tarinateatteri-kohdassa ei ole varsinaista näyttämöä, vaan metsässä voidaan liikkua sen mukaan, miten kukin aihe puhuttelee.
Luontopyhiinvaellukselle lähdetään 4.6.2026 kello 17.30 Pyynikin näkötornilta, ilmoittautuminen tekstiviestillä numeroon 040 804 8105. Tarinateatterille kello 18.30 voi tulla myös suoraan.
Teksti: Asta Kettunen
