Tuomiokirkon 19.4. jumalanpalvelus kuunneltavissa
Jumalanpalvelus on kaksikielinen. Kirkkoherra Kim Rantala saarnaa. Jumalanpalvelus on kuultavana kokonaisuudessaan musiikkeja lukuunottamatta.
Evankeliumi Joh. 21:1-14
Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
12. Predikan
Hyvät Ystävät! Olemme nyt siirtyneet Genesaretin järven rannalle. On aamu-usvaa järven yllä. Laineet liplattavat rantakiville.
Jeesus on paistanut kalaa ja leipää. En tiedä miten silloin oli, mutta jos nyt olisi tilanne, niin nuotiokahvitkin olisi tulella.
Opetuslapsille tilanne oli vielä hankala. He eivät vielä olleet toipuneet ristiinnaulitsemisesta – kuolemasta-hautaamisesta-ylösnousemisesta ja nyt taas läsnäolosta.
Kaikki oli mennyt liian nopeasti. TULEVAISUUS –MILTÄ SE NÄYTTI. Ruvettaisiinko taas kalastajiksi? Mitä Jeesuksella oli mielessään? Sitä ei kukaan uskaltanut kysyä
Lärjungarna är ganska omtumlade. Vad kommet att hända? Hur ser framtiden ut? Skalla vi bli fiskare igen?
Jos Jeesus nyt istuisi tässä kanssamme nuotiolla, olisitko sinä rohkeampi – olisiko sinulla rohkeutta kysyä. Jos olisi – niin millaisia olisivat kysymykset.
Opetuslapset olivat olleet muutaman kerran myrskyssä tällä järvellä Jeesuksen kanssa. Jeesus oli tyynnyttänyt myrskyn ja kysellyt uskon ja luottamuksen perään – ettekö luota.
Voidaanko elämäntilannetta tällä hetkellä Maailmassa, Suomessa ja Tampereella verrata myrskyyn.
Työttömyys – Korona-virus, toimeentulo, koulu ja opiskelu, lomautukset, uhkaavat irtianomiset, ikääntyneet vanhemmat. – Huomispäivä – onko sitä! Onko huomista – millainen se on?
Jaksanko minä nyt luottaa?
Jaksatko sinä luottaa?
Situationen på stranden år svår. Lärjungarna upplever att de sitter fortfarande i en skugga. Framtiden ser hotande ut.
De frågade sig själv-Klarar Jag det här –ja vad tycker Du min vän.
Vilka är dina livsfrågor idag!?
Det gäller kanske job, skola, permiteringar, uppsägningar, konkurser, fattigdom eller framtiden
On aika rankkaa miettiä tulevaisuuta, kun se on hämärän peitossa.
Ajattelen kuitenkin, että Jeesuksen sanoma meille, niinkuin Pietarille ja kumppaneille siinä nuotion ääressä.
Jeesus haluaa kutsua meidät luottamukseen ja luottamaan. Taivaan Isällä on suunnitelma. Siitä kertovat erilaiset lupaukset pitkin matkaa.
Sinunkin kasteen yhteydessä on luettu lupaus. Minä olen sinun kanssasi kaikki päivät, joka päivä maailman loppuun asti.
Ei siis niin kauan kuin olet kiltisti, Eikä vain niin kauan kuin elät, Vaan aina – maailman loppuun asti
Toinen samanlainen lupaus on se kun Jeesus sanoo. Joka minun luokseni tulee, sitä minä en milloinkaan heitä ulos!
Tai kutsu. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Taivaan Isä kutsuu meitä seuraansa ja lupaa pitää meistä huolta.
Me emme tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, emme tiedä miten maailma kehittyy ja muuttuu.
Mutta myrsky tulee tyyntymään, laineet tasaantuvat. Elämä jatkuu – Jumala pitää huolta
Niin kävi opetuslastenkin kohdalla, vaikka kukaan tuskin osasi aavistaa, mitä Helluntain jälkeen tulisi tapahtumaan.
Jokaista tarvittiin ja jokaiselle oli tilaa, jokaiselle löytyi oman kokoinen paikka.
Lärjungarna fick många gånger uppleva, hur Jesus agerade. Hur han lugnade ner stormen och dämpade vågorna.
I svårigheterna som lärjungarna mötte – Jesus hade alltid en utväg från återvändgränderna.
Fast vi kanske många gånger har och får uppleva, att vi har hamnar i en omöjlig situation.
Jesus kallar oss att lita på Sig själv. Han har kommit till världen, för att hjälpa.
Då betydde det att Jesus matade – botade med ord och gärningar.
Hur det kommer att gå till idag – de får vi se.
Vi får lita på Jesu löfte: Den som kommer till mig, skall jag aldrig visa bort.
Opetuslapset eivät uskaltaneet kysyä – he empivät.
Lärjungarna vågade inte fråga – de tvekade.
Mutta Jeesus vastasi rakastamalla – hän herätti toiminnallaan toivon ja luottamuksen!
Jesus med sitt beteende han väckte hoppet ja förtroendet. Amen
