Vastuullisuuteen on tarvetta panostaa
Hankintojen järkeistämisen tarve nousi esiin Heikki Vesan työssäoppimisjaksolla, kun hän kartoitti materiaalitehokkuutta Eteläisen seurakunnan kasvatuksen työntekijöiden parissa. Myös lajittelumahdollisuuksien parantamista toivottiin työntekijöille järjestetyssä kyselyssä.
– Jätehuollon järjestämisessä on menty koko ajan parempaan suuntaan, Vesa mainitsee.
Vastaava resurssikartoitus on tehty aiemmin koko seurakuntayhtymän tasolla. Vesan mukaan kehityskohteita olisi kuitenkin edelleen seurakunnissa.
Kehityskohteisiin kuuluu myös seurakuntien sisäisen ja välisen yhteistyön parantaminen. Oman työn hoitaminen vie työntekijöillä paljon aikaa, jolloin on vaarana siiloutuminen.
– Vaikuttaa siltä, että kaikilla on niin kiire, ettei oikein ehditä kohtaamaan edes saman seurakunnan työntekijöitä.
Varjelussa vielä tehtävää
Vesan mielestä koko kirkko kaipaa kriittistä asennetta:
– Ihmisen tehtävähän on viljellä ja varjella; ensimmäisessä on onnistuttu hyvin, mutta varjelussa ei niinkään, mikä olisi hyvä sanoa ääneen myös kirkon piirissä. Se loisi pohjaa sen uudelleenarvioinnille, mikä on olennaista ja mikä ei.
– Kirkko, jolla on paljon potentiaalia, voisi näyttää esimerkkiä ja toimia arvojohtajana myös tällä saralla. Näen sen kirkon tehtävänä tulevaisuudessa, ja näin se voi perustella omaa tehtäväänsä muuttuvassa maailmassa.
Kyseessä on ajattelutavan muutos, sillä entiset ajattelumallit esimerkiksi luonnonvarojen käytöstä eivät enää toimi.
– Vanha ajattelutapa, että luonto on olemassa ihmistä varten, on vielä valitettavan yleinen. On hyvä, että seurakunnissa keskitytään ihmiseen, mutta ihmiskeskeinen ajattelu vaikeuttaa kokonaiskuvan näkemistä: ei nähdä, että ihmisen hyvinvointi riippuu myös muun luomakunnan hyvinvoinnista.
– Toivoisin kirkolta myös panostamista vastuullisuuspuoleen. Kun vastuu hajaantuu, kukaan ei kanna kokonaisvastuuta.
Panostuksen tarve näkyy työssäoppimisjakson kyselyvastauksissa. Ympäristövastuuseen liittyviä asioita tehdään oman toimen ohessa. Ohjausta, suunnittelua, koordinointia ja parempaa tiedon kulkua kaivataan.
– Lisäksi tarvittaisiin koulutusta, joka sitoisi käytännönläheistä ja ylätason tietoa yhteen.
Luontohengellisyys nousee esiin
Työssäoppimisjaksollaan Vesa huomioi luontohengellisyyden käsitteen yleistyneen. Hän päätyi pohtimaan, onko mahdollisuus mennä ulos luontoon painottunut enemmän nuorten ja aikuisten suuntaan, sillä lasten kanssa luontoon on menty aiemminkin.
Sosionomi ja erityisopettaja Vesa opiskelee ympäristöalan erikoisammattitutkintoa, josta puolet toteutetaan Suomen ympäristöopisto Syklin järjestämässä resurssiviisauden osaaja -koulutuksessa.
Hän päätyi tekemään jakson Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymässä, sillä se on iso toimija. Vesalla oli myös aiempaa kosketuspintaa seurakuntiin, sillä hän laulaa kuoro- ja laulukoulu Akordissa, ja lapset ovat osallistuneet seurakuntien musiikkiopetukseen.
– Eteläisessä seurakunnassa minut otettiin hyvin vastaan.
Vesa teki lisäksi koosteen kasvatuksen materiaaleista. Seuraavaksi on edessä oppisopimuspaikan etsiminen.
Teksti: Asta Kettunen
