Vihapuhe repii yhteiskuntaa
Tamperelainen kansanedustaja Oras Tynkkynen tunnetaan asiallisesta ja rakentavasta keskustelutavastaan. Viime vuosina pidetyn poliitikon ilme on kuitenkin entisestään vakavoitunut. Työpäivistä on tullut entistäkin haastavampia, kun eduskunnassa yritetään ratkaista talousongelmien, työttömyyden, eriarvoistumisen ja yhteiskunnan jakautumisen kaltaisia ongelmia.
Oras Tynkkynen (vihr.) vastaa ajankohtaisia kuulumisia koskevaan kysymykseen komppaamalla työtoveriaan eduskunnassa.
– Ulkoministeri Elina Valtonen sanoi taannoin Helsingin Sanomien haastattelussa, että häntä huolestuttaa kaikki. Se kuvaa hyvin tätä aikaa, sillä maailmanpoliittinen tilanne on hurja. Ukrainan sota jatkuu, ja ihmiset ovat huolissaan myös siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu Palestiinassa, Iranissa ja Sudanissa.
Tynkkynen jatkaa huolilistaa.
– Tällä hetkellä itseäni huolettaa erityisesti se, mitä meillä kotimaassa tapahtuu, ja miten käy meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme.
Pohjoismainen hyvinvointimalli – pyrkimys, että kaikista pidetään huolta – on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus.
– Se on toki ollut epätäydellinen lupaus, koska siinä on aina ollut myös puutteita. Viime vuosina mallia on kuitenkin murennettu. Pelkoni on, että hintalappu on kova, kun sosiaaliturvan ja kansalaisjärjestöjen leikkaukset sekä hyvinvointiyhteiskunnan rapauttaminen jättävät sukupolvisen jäljen ihmisiin.
Noin 30 vuotta päätöksenteossa mukana ollut Tynkkynen pysähtyy aika ajoin pohtimaan isoja yhteiskunnallisia kaaria.
– Aiemmin oli niin, että hekin, jotka halusivat tehdä leikkauksia, perustelivat niitä hyvinvointivaltion säilyttämisellä. On uusi ilmiö, että kaikki eivät enää ajattele, että hyvinvointivaltio olisi hyvä ja puolustamisen arvoinen asia.
– Suomessa on pian tuhatmäärin asunnottomia, työttömiä ja iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät saa apua. Siitä pitää keskustella ja siihen pitää puuttua – tarvittaessa topakastikin.
Vihapuhe on lisääntynyt
Toinen pitkän linjan poliitikkoa huolestuttava asia on vihapuheen yleistyminen ja voimistuminen yleisessä kielenkäytössä ja sosiaalisessa mediassa. Se kulminoitui jopa ruumiilliseen väkivaltaan Tampereella vappuna, kun vastamielenosoittajia pahoinpideltiin äärioikeistolaisessa mielenosoituksessa.
– Pelkoni on, että yhteiskunnassa ei ole täysin tunnistettu, millaisen uhkan äärioikeisto muodostaa. Olemme olleet sinisilmäisiä, kun on ajateltu, että kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaista meteliä.
Tynkkysen mukaan nykyinen vihapuhe vaikuttaa puhetapaan ja siirtää yhteiskunnassa hyväksyttyjen ajatusten rajoja.
– Pian karvan verran maltillisemmat puheenvuorot alkavatkin kuulostaa ihan salonkikelpoisilta. Se johtaa siihen, että syrjivä ja ihmisarvoa alentava puhe lisääntyy. Pidän sitä vaarallisena kehityksenä.
Tynkkysen mukaan vihapuhe on aina kohdistunut sateenkaari-ihmisiin, etenkin trans-ihmisiin, mutta myös muun muassa maahanmuuttajiin ja muslimeihin.
Työtä yhdenvertaisuuden puolesta
Tynkkynen on allekirjoittanut sateenkaari-ihmisten ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö Setan ehdokassitoumuksen vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Hän on luvannut tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tavoitteita, vastustaa syrjintää ja vihapuhetta sekä edistää näiden ryhmien osallistumista päätöksentekoon.
– Itselleni merkityksellisintä on juuri tämä jatkuva hiljainen työ ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta.
Työn näkyvin osa taas on ollut otsikoissa ja katukuvassa näkyvät Pride-tapahtumat.
– Niihin olen tuonut valtakunnan politiikan valokeilaa Pirkanmaalla, koko maassa ja Euroopassakin, jatkaa Tynkkynen, joka on tänä vuonna kutsuttu Manse Pride -tapahtuman suojelijaksi.
Huomionosoitus ilahduttaa häntä, sillä Pridea tarvitaan edelleen. Sillä on monta tehtävää, ja se merkitseemonia asioita monille ihmisille.
– Joillekin se on ensisijaisesti protesti, jossa puolustetaan vähemmistöjen oikeuksia. Lisäksi se on juhla, johon voidaan tulla yhteen pitämään hauskaa, eikä sitä arvoa pidä ollenkaan vähätellä.
– Pride on myös turvapaikka heille, jotka elävät vähemmistön edustajana tukalassa asemassa, esimerkiksi pienellä paikkakunnalla. Voi olla tosi arvokas asia, että pääsee tuhansien ihmisten joukkoon, ja huomaa, ettei olekaan yksin.
Tampere on henkinen koti
Tampere on ollut Oras Tynkkysen kotikaupunki ja etenkin henkinen koti siitä lähtien, kun hän 15-vuotiaana muutti opiskelemaan Steiner-lukioon Tampereelle.
– Tampere on maailman paras ja Suomen vetovoimaisin kaupunki, ja yleinen näkemys on, että täällä viihdytään.
– Suurin haaste on kuitenkin valtava työttömyys. Tampere on ollut työllisyystilastoissa hyvin pitkään verrokkikaupunkeja pahasti jäljessä, harmittelee Tynkkynen.
Koko maan keskimääräinen työttömyysaste oli maaliskuussa 12,5 prosenttia ja Tampereella 15,7 prosenttia. (Elinvoimakeskus, työllisyyskatsaus, maaliskuu 2026)
– Työttömyyteen on pakko löytää uusia ratkaisuja, sillä joukkotyöttömyys on paitsi taloudelle myös ihmisille itselleen todella kuluttavaa, ja jättää heihin jälkensä, miettii Tynkkynen.
Poliitikon mukaan varsinkin nuorten pitkäaikaistyöttömyys on huolestuttava ilmiö, jota ei ollut aiemmin juuri olemassa. Työttömyysturva on nykyisellään passivoiva ja kurittava järjestelmä, joka ei juuri auta nuorta saamaan jalkaansa ensimmäisen työpaikan oven väliin.
– Työllistyminen tuo säästöjä paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti, ja ihmisiä saadaan pidettyä pois syrjäytymisen tieltä. Työttömille ihmisille pitäisi myös nykyistä paremmin mahdollistaa opiskelu ja kansalaistoimintaan osallistuminen. Se voisi olla iso periaatteellinen muutos, ja vapauttaisi ihmisiä hyödyntämään täyttä potentiaaliaan.
Ympäristötyötä teini-ikäisestä
Oras Tynkkynen aloitti kansalaistoiminnan jo 13–14-vuotiaana. Hän kertoo havahtuneensa ympäristötietoisuuteen lukemalla eläinkirjojen jälkeen luontoa ja ympäristöä käsitteleviä teoksia.
– 1990-luvun alussa mediassa oli paljon juttuja ympäristöasioista, ja aloin perehtyä niihin. Ymmärsin, että jos ilmaston kuumenemista ei saada kuriin, kriisi on ihmiskunnan kohtalon kysymys.
– Ympäristönsuojelu on ollut vihreä lanka koko elämäni ajan, ja olen pyrkinyt etsimään ratkaisuja ympäristökriisin ratkaisemiseen, missä roolissa milloinkin.
Vieläkö ihmiskunnalla on toivoa ratkaista ympäristökriisi, ja riittääkö aika?
– Lyhyt vastaus tähän on kyllä. Ilmaston kuumeneminen lakkaa, kun päästöt lakkaavat, eli maailma on hiilineutraali. Ajan riittäminen riippuu siitä, mitä tavoitellaan.
– Kuumenemisessa ei ole selkeää rajaa, jonka jälkeen peli on menetetty, tai jota ennen kaikki on hyvin. Jokainen lämpöaste ja päästötonni vähemmän ovat kotiinpäin. Se tarkoittaa aina säästettyjä ihmishenkiä ja pelastettuja eliölajeja.
Lainsäätäjänä hän pyrkii muuttamaan yhteiskunnan pelisääntöjä niin, että ilmastoa säästävät ratkaisut olisivat houkuttelevia yksilöille ja yrityksille. Vastuuta ei kuitenkaan saisi sysätä yksittäisen ihmisen harteille.
– Olisi kohtuutonta, että esimerkiksi arjen haasteissa kamppaileville maailman köyhille ja vähävaraisille ihmisille sanottaisiin, että ratkaiskaa vielä tämä ilmastokriisi. Vastuu on aina meillä, joilla on valtaa. Se tarkoittaa hallitusta, isoja yritysten johtajia, mutta myös opposition kansanedustajia.
Tynkkynen kuitenkin myöntää, että yksittäinen ihminen voi toki tehdä asioita ilmastonmuutoksen vähentämiseksi. Hän lainaa usein yhdysvaltalaisen ilmastoaktivistin ja kirjailijan Bill McKibbenin ajatusta.
– Hän sanoo: Stop being an individual, eli lakkaa olemasta yksilö. Yhteiskunnallinen muutos on aina historiassa saavutettu sillä, että ihmiset tulevat yhteen ja alkavat yhdessä tehdä asioita. Sama pätee ilmastokriisiin. On mietittävä, mistä löytyy samanmielisiä ihmisiä, että saataisiin yhteiskunnallista muutosta aikaan. Tämä on myös minun neuvoni.
Aina on toki toivoa. On esimerkiksi tervetullutta, että ihminen syö kasvipohjaista ruokaa, koska sillä on myönteinen vaikutus yksilön hiilijalanjälkeen. Lisäksi se lähettää elintarviketeollisuudelle ja kaupalle viestejä, että kuluttajat haluavat tällaista ruokaa.
– Realismia kuitenkin on, että niin kauan kuin isot yritykset pumppaavat fossiilista öljyä, joka tuprutetaan savuna ilmaan, kasvisruuan valitseminen ja kierrätys eivät tule riittämään tässä taistelussa, toteaa Tynkkynen lakonisesti.
Kauneinta on toisten palvelu
Oras Tynkkynen ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, mutta kertoo tehneensä runsaasti yhteistyötä evankelis-luterilaisen kirkon kanssa.
– Kun edistin eduskunnassa tasa-arvoista avioliittolakia, kävin vuoropuhelua kirkon ja kristillisten yhdistysten kanssa. Lisäksi minut on kutsuttu muutaman kerran Tampereen seurakuntien keskustelutilaisuuksiin.
Tuntumaa vapaaehtoistyöhön Tynkkynen on saanut Mummon Kammarissa.
– Kävin ulkoilemassa muutamien ikäihmisten kanssa, ja se oli tosi opettavainen kokemus.
Kirkon toimintaa seuratessaan Tynkkystä on puhutellut diakoniatyön tapa auttaa avun tarpeessa olevia ihmisiä.
– Sana diakonia tarkoittaa palvelua. Kirkko auttaa vaikeassa asemassa olevia ihmisiä siksi, että se on oikein, ja siksi, että ihmisarvo kuuluu jokaiselle ihmiselle.
Myös eräs toinen kirkon palvelutehtävä koskettaa Tynkkystä erityisesti.
– Nykyisin on paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ketään omaisia ja läheisiä. Kun tällainen ihminen kuolee, monet kirkon vapaaehtoiset ihmiset ovat saattamassa heitä hautaan. On todella kaunis ajatus, että jotkut haluavat palvella toista ihmistä tällä tavalla, miettii Tynkkynen liikuttuneena.
– Nyt jos koskaan tarvittaisiin tällaista ajattelua yhteiskunnassa. Toivon, että kirkon viesti ihmisten auttamisesta ja palvelemisesta tavoittaa suomalaiset.
TEKSTI: Kirsi Airikka
Oras Tynkkynen
- Syntynyt vuonna 1977 Jyväskylässä
- Yhteiskuntatieteiden maisteri (Tampereen yliopisto, 2009), asiantuntija, yrittäjä, toimittaja
- Tamperelainen poliitikko. Vihreiden kansanedustaja (2004–2015, 2023–). Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja (2024–), Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen (2001–), toiminut valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana
- Työskennellyt kansalaisjärjestöissä Suomessa ja Intiassa. Julkaissut teoksia, jotka käsittelevät maailmanlaajuisia haasteita ja vihreitä ratkaisuja
- Neuvonantaja Suomen itsenäisyyden juhlarahastossa (Sitra), jossa työskenteli hiilineutraalin kiertotalouden parissa
- Matkusti Suomesta junalla, laivalla ja polkupyörällä ensimmäiseen ilmastokokoukseensa Kiotoon vuonna 1997. Yksi ahkerimmin YK:n ilmastokokouksiin osallistuneista suomalaisista (reilut 20 kokousta)
- Harrastukset: lukeminen, pyöräily, luonnossa liikkuminen, musiikki
Manse Pride -tapahtuma juhlistaa yhdenvertaisuutta
Tampereen evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä on jälleen vahvasti mukana Manse Pride -tapahtumassa kesäkuussa. Tänä vuonna teemana on Ilo ja toivo.
– Tampereen seurakunnille yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen ei ole vain tavoite; se on erottaman osa kristinuskon ydintä. Haluamme rakentaa Tamperetta, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi ilman pelkoa syrjinnästä, sanoo yhtymäjohtaja Tapani Rantala.
Työtä ohjaa myös seurakuntien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaisesti kirkossa edistetään aktiivisesti syrjimättömyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
– Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kirkkomme ovat avoinna myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimisille, lisää Rantala.
Tampereen seurakunnat marssii yhdessä Pride-viikolla jakamattoman ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
– Uskomme, että jokainen ihminen on luotu arvokkaaksi – ja että Jumalan rakkaus kuuluu meille kaikille, Rantala kiteyttää.
Pride-messu – kaikille avoin sateenkaarimessu – järjestetään perjantaina 12. kesäkuuta kello 18 Keskustorin Vanhassa kirkossa. Messussa saarnaa Milla Heinonen,ja liturgina toimii Kati Eloranta. Musiikista vastaa Aija-Leena Ranta. Myös joukko sateenkaarimessulaisia osallistuu moniin messutehtäviin.
Manse Pride-kulkue ja Puistojuhla järjestetään lauantaina 13. kesäkuuta 2026. Kulkue lähtee Keskustorilta kello 14 ja kulkee Sorsapuistoon, missä Puistojuhla alkaa kello 15.
Kulkueessa on mukana Tampereen seurakuntien työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja vapaaehtoisia, jotka ovat mukana marssimassa jakamattoman ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Seurakunnilla on myös oma piste Puistojuhlassa.
Teksti: Eva Wäljas
