Yhteisön voima – askel kerrallaan kohti uusia mahdollisuuksia
Kun Tuomas kuuli Kotipesä-toiminnasta ensimmäisen kerran Silta-lehdestä ja Suvi psykiatrisen sairaanhoitajansa vinkistä, kumpikaan ei osannut arvata, kuinka merkittäväksi osaksi heidän arkeaan toiminta muodostuisi. Molempia yhdisti samanlainen kaipuu: tarve löytää yhteys muihin ihmisiin ja usko siihen, että elämä voisi muuttua parempaan suuntaan.
Kaipuu yhteisöön yhdistää
Suvi oli ennen Kotipesään tulemista vetäytynyt omiin oloihinsa. Masennus ja sosiaalinen ahdistuneisuus rajoittivat arkea niin paljon, että tavallisetkin askareet tuntuivat ylivoimaisilta. ”On minulla edelleen masennusta, mutta kun vertaa aikaisempaan, niin tilanteeni on muuttunut paljon. Olen ammatiltani siivooja ja ennen minulle tuli paha olo pelkästään oman huoneen siivoamisesta. Nyt pystyn siivoamaan oman kodin ja se tuntuu ihan helpolta.”
Tuomaan tilanne oli erilainen, mutta yksinäisyyden tunne oli tuttu. ”Minulla ei niinkään ollut ahdistuneisuutta ennen Kotipesään tulemista, mutta yksinäisyyttä oli. Kaipasin seuraa ja rutiinia päiviin. Olin auttanut läheistäni tämän sairastumisen myötä, ja kun läheinen palasi töihin, jäi minulle tyhjää tilaa päiviin.”
Kun ei ole ollut rutiinia ihmisten näkemisessä, sitä alkaa jännittää muiden tapaamista.
Molemmat tunnistavat myös sen, miten pitkään jatkunut yksinolo voi tehdä muiden ihmisten kohtaamisesta vaikeaa. ”Ennen Kotipesään tulemista mietin, pystynkö ikinä kuulumaan joukkoon. Silti kavereiden kaipuu oli suuri. Mietin jopa sitä, miten muille ihmisille edes puhutaan, kun viimeisistä kontakteista oli niin pitkä aika”, Suvi kertoo.
Tuomas nyökkää. ”Kun ei ole ollut rutiinia ihmisten näkemisessä, sitä alkaa jännittää muiden tapaamista. Ennen ensimmäistä tapaamiskertaa mietin, että mitähän tästä tulee. Samalla ajattelin, että ehkä tämä voisi olla mahdollisuus jollekin uudelle. Vähän niin kuin uusi startti puhtaalta pöydältä.”
Ensiaskeleet jännityksestä huolimatta
Suvi saapui ensin Kotipesä-yhteisön tapaamiseen huhtikuussa 2026. ”Muistan ensimmäisestä tapaamisesta puuron ja sen, että jännitin koko ajan tekeväni jotakin väärin. En uskaltanut puhua muille kuin ohjaajille. Halusin kuitenkin parantua ja päästä eteenpäin, joten tulin kerta toisensa jälkeen jännittämisestä huolimatta.”
Tuomas puolestaan naurahtaa, ettei muista ensimmäisestä kerrastaan helmikuussa 2026 juuri mitään. ”Vaikka minulla on erinomainen muisti, ensimmäisestä kerrasta ei jäänyt mieleen yksityiskohtia. Hyvä maku yhteisöstä kuitenkin jäi, ja siitä se sitten lähti.”
Molemmat kertovat, että osallistuminen helpottui, kun yhteisön toimintatavat tulivat tutuiksi. ”Olen sitkeä”, Suvi sanoo. ”Kun tapaamisten rutiinit selvisivät, osallistuminen alkoi olla helpompaa.”. ”Juuri niin”, Tuomas jatkaa. ”Kun tapaamisten kulku tuli tutuksi, jännitys alkoi helpottaa. Muutaman kerran jälkeen ei jännittänyt enää ollenkaan ja Kotipesästä alkoi tuntua kodilta.”
Kaikki saman pesän lintuja
Kun Suvilta ja Tuomaalta kysyy, mikä sai heidät palaamaan toimintaan yhä uudelleen, vastaus löytyy ihmisistä. ”Kotipesässä kaikki ovat erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisista lähtökohdista”, Suvi kuvailee. ”Kaikki ovat jotenkin saman pesän lintuja. Ei ole tilaa ilkeydelle, kun kaikki käyvät samantyyppisiä asioita läpi.”
Tuomas allekirjoittaa ajatuksen. ”Sellainen helppous ja kotoisuus syntyy ihmisistä. Kaikki kohtaavat toisensa välittävästi ja ennakkoluulottomasti. Keskustella saa, mutta voi myös olla osallistumatta. Jokainen saa olla omalla tyylillään. Sallivuus on se taikasana.”
Merkittävää on ollut myös huomata, etteivät muut ihmiset olekaan lähtökohtaisesti pahoja.
Yhteisön merkitys konkretisoitui Suville eräällä retkellä Pyynikin näkötornille. ”Se oli ensimmäinen kerta, kun puhuin muille osallistujille. Juttelin kahden muun osallistujan kanssa, ja perustimme myöhemmin uuden WhatsApp-ryhmän, jossa voi kysellä seuraa myös Kotipesän ulkopuolisiin tekemisiin. Kun lähdin siltä kerralta kotiin, olin ihan että ’wohoo’. Tiesin, että jotakin oli muuttunut.”
Elokuussa alkanut jännittäjä-ryhmä on antanut myös uusia voimavaroja Suville. ”Olen ymmärtänyt, että voin itsekin puhua ja olla aktiivinen keskusteluissa. Aiemmin jo oman nimen sanominen ääneen ihmisten edessä oli vaikeaa. Merkittävää on ollut myös huomata, etteivät muut ihmiset olekaan lähtökohtaisesti pahoja.”
Onnistumisia arjessa ja ihmissuhteissa
Kotipesän vaikutukset näkyvät molempien elämässä monella tavalla. ”Olen aikaisemmin pelännyt muita ihmisiä, ja Kotipesän myötä tämä on muuttunut”, Suvi kertoo. ”Esimerkiksi tänään tänne tullessani kirkko oli täynnä ihmisiä, mutta otin tilanteen ihan huumorilla.”
Tuomakselle suurimpia muutoksia ovat olleet ystävyyssuhteet ja kasvanut itseluottamus. ”Kotipesällä on ollut iso merkitys minulle. Olen saanut enemmän kavereita ja sosiaaliset taitoni ovat vahvistuneet. Olen saanut jakaa asioita muiden kanssa, ja itseluottamukseni on kasvanut. Pystyn nykyään puhumaan myös isommalle joukolle ihmisiä. Minut otetaan täällä tosissaan ja asioistani ollaan aidosti kiinnostuneita.”
Suvi kertoo löytäneensä yhteisön kautta myös vanhan, tärkeän puolensa. ”Kotipesä on tuonut kirjoitussydämeni takaisin. Kirjoitan nykyään joka ilta runoja. Aloin kirjoittaa alun perin keinona purkaa tunteita, mutta siitä on tullut jälleen tärkeä osa minua.”
Kotipesä on lämpöä turvaa ja yhteisöllisyyttä
Kun Suvilta ja Tuomaalta kysytään, mitä he haluaisivat sanoa ihmiselle, joka harkitsee Kotipesään tulemista, vastaus on selkeä.
”Kotipesä on hyvin avoin paikka”, Suvi sanoo.
”Se on lämpöä, turvaa ja yhteisöllisyyttä”, Tuomas täydentää.
Suvi rohkaisee ottamaan ensimmäisen, vaikka kuinka pienen askeleen. ”Jos jännittää tulla, käy vaikka puhumassa vain ohjaajille, lähde sitten pois ja tule uudelleen. Ole hetki aamupalalla ja jää seuraavalla kerralla vähän pidempään. Askel kerrallaan.”
”Nimenomaan”, Tuomas nyökkää. ”Täältä löytyy jokaiselle jotakin. Älä stressaa turhaan.”
Tämä on tosi hyvä paikka, ja täältä kuoriutuu uusia ihmisiä.
Lopuksi Suvi pysähtyy kuvaamaan sitä muutosta, jonka hän tunnistaa itsessään. ”Tämä on tosi hyvä paikka, ja täältä kuoriutuu uusia ihmisiä. Olen palannut samanlaiseksi kuin olin lapsena. Olen puheliaampi ja osaan ottaa johtajuutta tilanteissa.”
Ehkä juuri siinä kiteytyy Kotipesän merkitys. Kyse ei ole vain uusista tuttavuuksista tai mielekkäästä tekemisestä, vaan mahdollisuudesta löytää uudelleen yhteys sekä muihin ihmisiin että itseensä. Yksi askel kerrallaan.
Aurora Juntunen – Kotipesä-toiminnan hankekoordinaattori marraskuussa 2026
Seuraava jännittäjäryhmä käynnistyy tammikuussa 7.1.2027! Ilmoittaudu mukaan Kotipesä-toiminnan yhteydenottolomakkeella tai olemassa suoraan yhteydessä ryhmänohjaajaan Hanna Kelokaskeen.
-
yhteisödiakoni
Hanna KelokaskiDiakonia ja yhteiskuntavastuu
Voimavararyhmät, Kotipesä-hanke
