Kestävä kehitys: olemme kaikki ratkaisijan roolissa
Kalevan lukiossa biologiaa, maantiedettä ja terveystietoa opettavalle Saara Luukkoselle uravalinta oli selvä jo alusta pitäen. Opettajien tyttärenä hän tunnustautuu ”koulutususkovaiseksi”, ja on osaltaan saanut sekä Liisi-tyttärensä että muutaman muunkin kiinnostumaan luonnontieteistä ja yhteiskunnasta.
– Rakastan sekä maantieteellisiä että biologisia luonnonilmiöitä, ja olen kasvanut vastuunkantoon koko ajan enemmän. Ei ole kysymys vain siitä, että joku oppii, minkälainen on valko-, sini- tai keltavuokko, vaan miten saamme ne pysymään hengissä.
– Terveystiedon tunneilla voin puhua siitä, miten olemme täydellisen riippuvaisia ympäristöstämme.
Mieluummin kuin ympäristöteemasta Luukkonen kuitenkin puhuu kestävästä kehityksestä, joka pitää sisällään myös sosiaalisen kestävyyden:
– Ympäristökasvatus on liian suppea termi, vaikka onkin sinänsä tärkeä.
– Oikeastaan opetan kestävää kehitystä koko ajan, ja kestävä kehitys on osa minua.
Ymmärrys johtaa haluun toimia
Liisi Luukkosen maantieteen opinnot Turun yliopistossa ovat graduvaiheessa. Nyt hän oli Luontoliiton edustajana pitämässä nuorille haavoittuvan monimuotoisuuden etätyöpajaa. Hänen mielestään ympäristö-sanaankin liittyvät sekä elollinen luonto että rakennettu ympäristö.
– Ympäristökasvatus ja kestävään kehitykseen liittyvä kasvatus ovat saman asian eri puolia; ero on vain hiuksenhieno. Omalla opiskelualallani ihminen on keskiössä sen takia, että voitaisiin oppia uusia tapoja olla ihmisiä niin, että osataan ottaa muu luonto huomioon.
Saara Luukkonen pohtii, ettei tärkein tavoite ole se, että maapallo säästyisi ihmistä varten, vaan että kaikilla lajeilla menisi paremmin. Kehollisen kokemuksen saaminen luonnosta – vaikka vain virtuaalisesti – on siksikin tärkeää.
– Sen kautta voi syntyä ymmärrys, ja sen jälkeen halu toimia sen puolesta, mitä itse pitää tärkeänä.
– Kysymys on myös esimerkiksi siitä, miten kohtelee muita lajeja. Hyveistä tulee hyvä mieli.
Uusiakin maailmanparantajia
Molemmat tunnistavat maailmanparantajan itsessään. He ovat huomanneet, että osa opiskelijoista pitää aihetta todella tärkeänä.
– Nuoret kuuntelevat, osallistuvat aktiivisesti ja tietävät paljon, Liisi Luukkonen summaa.
He voivat tuntea myös voimattomuutta maailman isojen haasteiden edessä. Saara Luukkonen kysyykin, kenen hartioilla muutoksen pitäisi olla, ja vastaa: minun!
– Meidän aikuisten täytyisi tehdä paljon enemmän. Poliittiset päätökset ovat valtavan epäreiluja erityisesti nuoria kohtaan. Kaikki eivät kanna vastuuta sillä tavalla kuin mielestäni pitäisi.
Luontoliiton materiaalin avulla paneudutaan siihenkin, kuinka omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan tulevaisuuteen.
– Tarkoitus on vaikuttaa nuorten asenteisiin siten, että he pystyisivät suunnittelemaan tulevaisuuttaan kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti, Liisi Luukkonen kertoo.
Konkreettisten toimintatapojen löytäminen auttaa maailmantuskaan.
– Luulen, että aika monet nuoret ovat vihaisia, ja kanavoivat sitä toimintaan. Voi tulla lannistumisen kokemuksia, mutta myös muutoshalua.
Osallistuvilla tehtävillä herätellään huomaamaan, että myös koulumatkan pyöräily ja lähimetsässä käynti ovat kestävän kehityksen tekoja.
– On paljon tapoja, joilla voi olla ratkaisijan roolissa.
Nuorehkon luennoitsijan voi olla helpompi jakaa ajatuksiaan esimerkiksi siitä, miten töissä pystyy edistämään tärkeitä asioita.
– Monilla muillakin kuin suoraan ympäristöön liittyvillä aloilla pystyy toimimaan samojen tavoitteiden eteen.
Kritiikistä myönteinen muutos?
Lukiolaiset voivat olla myös kriittisiä. Siihen voi sisältyä omaa analyyttistä pohdintaa, tai se voi kummuta ahdistuksesta. Medialukutaito kuuluu nykypäivän.
– On supertärkeää, ettei ota vastaan kaikkea sellaisena kuin se annetaan. Esimerkiksi luonnonsuojelun tavoitteet ovat nyt monesti todella ihmiskeskeisiä, mutta kritiikin kautta muutos usein tapahtuu parempaan päin.
Liisi Luukkosen mukaan myös huumori on nuorille aika iso selviytymiskeino.
– Sen kautta voi kanavoida omaa pahaa oloa, mutta myös löytää yhteisöjä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla.
Hän huomauttaa, että on tärkeää pystyä välillä irrottautumaan siitä voimakkaasta tunnelatauksesta, jonka kestävän kehityksen teemojen ajatteleminen tuo. Siinä auttavat monet harrastuksetkin.
Ratkaisujen löytyminen tuo toivoa:
– Ympäristövaikuttaja voi olla vaikka aurinkopaneelien asentaja botswanalaisessa pienessä kylässä.
Teksti: Asta Kettunen
