Kotipesä jatkaa nuorten aikuisten tukemista
Kotipesästä voimavaroja työelämään -hanke saa jatkoajan vuoden 2026 loppuun. Rahoittajana toimii Tampereen seurakunnat.
Tavoitteena on ratkaista alle 30-vuotiaiden tamperelaisten nuorten aikuisten kohtaamia haasteita työelämään tai koulutukseen siirtymisessä. Kohderyhmänä ovat erityisesti ne nuoret aikuiset, jotka ovat vaarassa jäädä syrjään yksinäisyyden, sosiaalisen jännittämisen tai arjen hallinnan haasteiden takia.
Kotipesä on ollut Tampereen seurakuntien ja Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiön kumppanuushanke, joka on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama ja Martinus-säätiön tukema. Kaksivuotisen projektin oli määrä päättyä helmikuussa 2026.
Työntekijät, Tampereen seurakuntien hankekoordinaattori Aurora Juntunen ja yhteisödiakoni Hanna Kelokaski sekä Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiön hanketyöntekijä Mirjam Schimkewitsch, iloitsevat päätöksestä jatkaa hanketta.
– Jatko on hieno ja johdonmukainen ratkaisu päättäjiltä ja johdolta. Nuoret aikuiset ovat Tampereen seurakuntien tärkein kohderyhmä, ja strategian kärkenä on yksinäisyyden torjunta, miettii Kelokaski.
Merkitystä elämään
Keskustorin Vanhassa kirkossa toimiva Kotipesä tarjoaa nuorille aikuisille paikan rakentaa merkityksellisyyttä elämään.
– Tähän mennessä on kohdattu kaikkiaan 84 nuorta, jotka on rekisteröity hankkeeseen. Lisäksi on ollut muutamia satunnaisia kävijöitä, kertoo Juntunen.
Toimintamuotoina ovat muun muassa jännittäjäryhmät, yksilöllinen keskusteluapu, harrasteryhmät sekä yhteisö, jonka teemakeskusteluissa on käsitelty esimerkiksi työelämä- ja tunnetaitoja, stressinhallintaa, mielekästä elämää, luovuutta ja ilmastovastuullisuutta.
Suurin ilonaihe on ollut Kotipesä-yhteisön syntyminen. Siellä käy säännöllisesti noin 15–20 nuorta aikuista.
– Viime kesän havainto oli, miten tärkeää on yhdessä tekeminen, ja monenlaisten ihmisten yhdessäolo. Meillä on joukko jännittäjäryhmissä käyneitä nuoria, ja heille on nyt olemassa yhteisö, johon voi tulla harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita ja taitoja, kuvailee Schimkewitsch.
– Yhteisö on tärkeä myös vertaistuen kannalta. Moni ajattelee, että on yksin haasteidensa kanssa. On tärkeä huomata, että täällä on muitakin, lisää Juntunen.
Schimkewitsch korostaa, että nuori voi tulla Kotipesä-yhteisöön sellaisena kuin on.
– Täällä ei tarvitse suorittaa, mutta täällä voi kasvaa. Jos toivo puuttuu, ja nuori aikuinen on hukassa, haluamme rohkaista häntä näkemään oma tilanteensa uudesta näkökulmasta.
– Ja vaikka Kotipesä on ensisijaisesti työllistämishanke, toivon näkökulman vahvistaminen on tosi tärkeässä roolissa, lisää Juntunen.
Tarkoituksena on koko ajan etsiä uutta, monipuolista rahoitusta ja yhteistyötahoja toiminnan jatkumiseksi.
– Suunnitelmissa on esimerkiksi tehdä oppilaitosyhteistyötä, kertoo Kelokaski, joka jatkaa hankkeen työntekijänä Juntusen kanssa.
”Jokin lukko avautui”
Sofia Haapalainen, 23,kertoo olleensa aiemmin kova jännittäjä, joka ei esimerkiksi uskaltanut käyttää julkisia kulkuneuvoja. Kotipesän jännittäjäryhmästä ja yhteisöstä on ollut hänelle valtavasti apua.
– Jokin lukko vain avautui. Olen saanut paljon sosiaalisia taitoja ja uusia näkökulmia elämääni.
– Olen myös saanut Kotipesästä tukea opintoihini. Minun on hankala ryhtyä etäopiskeluun kotona, joten olen saanut opiskella Seurakuntien talossa, kertoo Haapalainen, joka opiskelee kädentaitojen ohjaajaksi Suomen yrittäjäopistossa. Hän on toiminut myös kerho-ohjaajana Tuomiokirkkoseurakunnan lastenkerhoissa.
Kotipesän työntekijät ovat Haapalaisen mielestä supertyyppejä, jotka auttavat ja kohtaavat ihmiset omina persooninaan.
– Minulla on täällä tosi turvallinen olo, ja olen saanut yhteisöstä uusia kavereitakin. Tämä on matalan kynnyksen paikka, johon kannattaa tulla. Lisäksi Vanha kirkko on paikkana tunnelmallinen, lisää Haapalainen, joka toimii nykyisin myös vapaaehtoistyöntekijänä Vanhan kirkon kahvilassa.
Kontakteja ja tasapainoa arkeen
Sanni Kelokaski, 26, valmistui vuosi sitten taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta. Hän koki olevansa tyhjän päällä, kun muutti Rovaniemeltä takaisin kotikaupunkiinsa Tampereelle.
– Tulin Kotipesään, koska tarvitsin apua työelämään siirtymisessä. Aurora selvitti kanssani käytännön Kela-asioita ja työkkärijuttuja, ja pääsin myös Polkuja työelämään -ryhmään.
Asioita on hankaloittanut myös uupumus ja neurokirjon ongelmat.
– Kotipesän ansiosta löysin myös Tampereen kaupungin Monitoimitalo 13:n taidepajan, ja tammikuussa alkaa taitokuntoutus. Olen päässyt nyt hyvin eteenpäin elämässäni. Täältä osataan ohjata sellaisiinkin palveluihin, joista ei itse tiedä, kiittää Kelokaski.
– Tuen ansiosta olen jaksanut miettiä jo elämän isompiakin kuvioita. Minulla on paljon ideoita, mutta varsinkaan taidealalla työllistyminen ei ole yksinkertaista näinä päivinä.
Myös Venla Arkko, 25, on valmistunut hiljattain taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta.
– Kävin Kotipesä-yhteisön jutuissa, kun työstin gradua kotona. Sain kontakteja, ja se toi tasapainoa arkeen.
Arkko on hyötynyt myös yksilökeskusteluista, työelämäryhmästä sekä teemakeskustelujen luennoitsijoilta saamistaan oivalluksista.
– Minua on suuresti auttanut täällä käyminen, ja aina on tervetullut olo. Tämä on niin matalan kynnyksen juttu, että nykyään se on luonnollinen osa elämää.
Teksti: Kirsi Airikka
