Toivo haastaa työhön
Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkosen puheenvuoron aiheina Ulos-Ut-Out -tapahtumakokonaisuudessa ovat arvot, etiikka ja hyvä elämä. Hänen mielestään kokonaisvaltainen hyvinvointi on sopusointua ihmisen ruumiin, mielen ja sielun välillä.
– Hyvinvointiin kuuluu myös sosiaalinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Voimme hyvin, kun yhteytemme toisiin ihmisiin ja luomakuntaan on kunnossa.
Kokkosen mukaan hyvän kasvatuksen ja hyvän elämän kysymyksiä ei enää voi lähestyä irrallaan ekologisista kysymyksistä.
– Ympäristövastuu ei etene itsestään selvästi eikä ilman jatkuvaa tahtotilaa. Sama näkyy esimerkiksi tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymyksissä. Ne ovat jääneet osin sota- ja talouskysymysten alle, mutta eivät ole kadonneet minnekään.
– Ilmastoahdistus ja ympäristöhuoli ovat erityisesti nuorten kysymyksiä, ja meillä aikuisilla tulee olla valmius kohdata nuorten kysymyksiä ja tarjota konkreettisia toiminnan mahdollisuuksia ja uskottavaa toivoa.
Kirjassaan Huomenna kaikki on paremmin Kokkonen käy läpi kasvun ihmeiden mahdollistamista.
– Kasvua ei voida pakottaa, se toteutuu ihmeenomaisesti. Tämä näkyy luomakunnassa, mutta myös esimerkiksi siinä, että saman perheen samoilla periaatteilla kasvatetut lapset eivät kasva toistensa kopioiksi. Hyvän elämän idut ovat läsnä jokaisessa, jo vastasyntyneessä.
Kirkon toimittava arvojensa mukaan
Kirkon tulisikin olla vahva arvopohjainen toimija, jolla on selkeät viestit ja toiminnot hyvän elämän puolesta.
– Meidän vahvuutemme on siinä, että perussanomaa ei tarvitse keksiä joka viikko uudestaan, olemme traditioon nojautuva yhteisö. Arvojamme ovat usko, toivo ja rakkaus. Erityisesti toivo haastaa meitä linjakkaaseen ja pitkäjänteiseen työhön luomakunnan ja ihmisen parhaaksi.
Kokkonen viittaa vuorovaikutteiseen suhteeseen luomakunnan kanssa.
– Jumalan ja maailman suhde on vastavuoroinen. Luojamme on intiimisti läsnä kaikessa luomakunnassaan. Me olemme osa luontoa, emme siitä erillään tai vastapäätä. Kaiken alku on Jumalan rakkaudessa luotujaan kohtaan. Tämän oivaltaminen ja kokeminen luo meihin kiitollisuutta.
– Kiitollisuus johtaa tekoihin ilman ahdistusta tai pakkoa. Kuten ihmissuhteita, myös luontosuhdetta voi oppia vaalimaan. Kasvatus on luontosuhteen vaalimisen harjoittamista ja yhteyteen ohjaamista.
– Vihreät riparit on esimerkki siitä, kuinka kokonaisvaltaisella tavalla ja nuorilähtöisesti toimitaan laajassa työmuodossa riparilaisten ja isosten kanssa luomakunnan parhaaksi. Reilun kymmenen vuoden aikana sadat tuhannet nuoret ovat eläneet ympäristövastuuta todeksi ja pohtineet, mitä hyvä elämä kristittynä tarkoittaa.
Labyrintti luonnonmateriaaleista
Yksi Ulos-Ut-Out -työpajoista on luonnonmateriaaleista rakennettuun labyrinttiin päättyvä Villi ilo -pyhiinvaellus.
– Labyrintti on pyhiinvaelluksen muoto. Vaeltajat saavat siitä kokemuksen ja voivat halutessaan käyttää sitä esimerkiksi osana luontolähtöistä opetusta ja kasvatusta, selventää pyhiinvaellustoiminnan hankepäällikkö Annastiina Papinaho Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulista.
– Onkin hieno nähdä, miten osallistujat kokevat pyhiinvaelluksen soveltamisen osana luontolähtöistä opetusta. Meillä on myös jaossa materiaaleja, joiden kautta voi tutustua pyhiinvaellukseen ja toteuttaa sitä omalla paikkakunnalla.
Teksti: Asta Kettunen
Juttu: Ulos-Ut-Out -kokonaisuus katsoo kaupunkiluontoa uusin silmin
